"Hukkasin kaikki isän ostamat Kelju K. Kojootit puroihin, joihin vanhan talven lumet sulivat."
Lapsen elämässä jokainen päivä sisältää jotain uutta ja ihmeellistä. Se voi olla leikki pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa, se voi olla hassutteleva isoisä tai kilpaa työnnettävän potkukelkan alla narskuva lumi. Petelle se on myös edessä oleva ensimmäinen kouluvuosi.
Ja sitten on isä joka muuttuu. Keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Lähdetään yön selkään.
Lapsi luottaa vanhempiinsa, ihailee heitä, on täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mitä tapahtuu kun tämä kuva hajoaa?
Jotenkin lukemisen aloittaminen oli vaivalloista, mutta kun tarinaan pääsi sisälle, se imaisi mukaansa. Näin siitä huolimatta, että en oikein osannut samaistua pikkupojan maailmaan edes ns. tavallisissa tilanteissa (esim. kun ihannoitiin katolta pää edellä lumihankeen hyppääjän rohkeutta), saati silloin kun poliisi-isän väkivaltaisuus oli pahimmillaan. Näin ehkä siksi, ettei minulla ole veljiä eikä lapsena ollut poikia kavereinakaan, koska olin pikkuvanha ja ylivarovainen askartelija ja lukutoukka.
Monet lukijat ovat kehuneet aidonoloista lapsen näkövinkkeliä, mutta minun oloni oli lukiessa välillä nolo ja toisaalta väkivallan kohdalla taas järkyttynyt. Isän teot muuttuivat koko ajan raaemmiksi, mutta onneksi äitikään ei ollut valmis kestämään ihan mitä tahansa.
Järkyttävä tarina oli kerrottu sujuvalla ja kauniilla kielellä. Huomasin lukevani kirjaa kuin elämänkertaa, vaikka asiaa ei suoraan missään mainittu. Ja minulle siis jo pääsy pikkupojan "päähän" oli uusi, avartava ja hämmentävyydestään huolimatta positiivinen kokemus.
Koskettavia tarinoita yleensä dramatisoidaan, jotta se jättäisi syvän vaikutuksen lukijaan. Vaikka tämä olikin koskettava ja surullinen tarina se ei koskaan tuntenut ylidramatisoidulta, vaan aidosti tapahtuneelta.
Kirjan kieli ja tarinan kerronta olivat yksinkertaisia ja tämän yksinkertaisuuden vuoksi tarina tuntuu aidolta kuin kerrottu pienen lapsen muistoista. Siksi kun pieni Pete kertoi julmista muistoista tarina tuntui koskettavammalta, koska kerronnon koruttomuus toi siihen voimaa ja tapahtumat olivat raakoja.
Todella hyvä kirja. Tuntuu vieläkin kurkussa ja silmiä polttaa.
This book taste like a life, it was so real and realistic. Brought all the memories from childhood and school, the games I've already forgot. This is so Finland back in times. Story isn't very happy, but all the little things and good moments with precious people do give hope for main character and for reader. Surprisingly good.
Tumman veden päällä menee Helmetin kohtaan missä on isovanhempi ja lapsi ( numeroa ja sanamuotoa en juuri nyt muista ). Kirja voisi sopia myös kohtaan minäkertoja. En juurikaan välitä suomalaisen kirjoittamasta kirjallisuudesta, tämäkin ansaitsee minulta vain kolme tähteä. Tässäkin kirjassa oli nykyisenlaista, monelle "normaalia" suomalaista arkea, isä vetää röökiä, alkoholia ja hakkaa vaimoaan ja lapsiaan ja jälkeenpäin pyytää anteeksi. Huonostihan siinä tietysti käy. En tiedä mille vuosikymmenelle kirjan tapahtumat sijoittuu, mutta eipä sillä suurta väliä.
Not sure if it was the format (audiobook) or the book itself, this took me ages to finish. This book is book one from the series describing the childhood and youth of a Finnish actor Peter Franzen. His story could be one of many Finnish children and the way he is able to describe the world through eyes of a child, is touching.
Tämä oli hyvä. Aidon tuntuista kuvausta, sekä lyhyitä välähdyksiä, että pidempiä tapahtumia lapsen elämästä. Välillä naurattaa, välillä itkettää, ja sitten hirvittää. Tunnelmasta mennään toiseen välillä hyvinkin nopeasti. Mahtavaa murretta, ja mainiot mummo ja pappa.
Tämä kolahti itseeni lukijana kovaa. Kirjoitus oli sujuvaa ja tarina eteni jouhevasti. Välillä meinasi kohota silmänurkkaan kyynel ja välillä pääsi tahaton hymähdys.
Täytyypä jostain hommata hyppysiin myös jatko-osa!
Minu keel ei ole eesti keel, hispaaniakeelsena lugemine võtab natuke vaeva, kuid autor on keegi, kes peab kirjutama, kuidas ta töötab, olema laitmatu, see on vaeva väärt
Tuli paljon asioita mieleen kun olin tässä näyttelemässä pientä osaa jossa en sano mitään xdd mutta tykkään kirjan teemoista vaikka ne ovat todella rajuja kokemuksia lapsen elämässä.. varsinkin kun tosi monee kokee tätä lapsuudessa saa mut voimaan pahoin
Vallan kelpo teos tämä Franzénin ensimmäinen. Synkeä ja ahdistava, mutta kuitenkin siinä on ripaus toivoa koko ajan matkassa. Meille 70-luvun lapsille kirjassa viliseen muistoja ja kuvia lapsuudesta. Kirjaa kerrotaan lapsen näkökulmasta ja se on erittäin onnistunut ja oleellinen valinta. Franzén kuvaa erittäin uskottavasti perheen arkea koulun kynnyksellä kasvavan lapsen silmin. Kirjailijan näyttelijätausta näkyy hieman siinä, että kirjan luvut ovat kuin näytelmätekstin kohtauksia. Tämä kirja olisi erittäin helppo sovittaa näyttämölle. En kuitenkaan pysty antamaan kirjalle kolmea tähteä enempää, koska vielä kirjan jälkeenkin on ahdistava olo. Lopun puhdistava katharsis jää saavuttamatta.
Parasta kirjassa oli ehdottomasti pienen Peten kerronta. Välillä keskityttiin asioihin, jotka aikuinen ohittaisi olankohautuksella, mutta jotka Petelle oli hyvin tärkeitä. Hassua miten paljon nautin lapsen näkökulmasta, kun kuitenkin inhosin Brunon naiivia ajattelua Poika raidallisessa pyjamassa -kirjassa.
Ei ollenkaan huono kirja, vaikka jännityksellä sitä aloitinkin. Minkä sitä ennakkoluuloilleen voi, mutta en mielellään tartu esikoiskirjaan, jonka kirjoittaja on tullut tutuksi jostain muusta kuin kirjallisista lahjoistaan. Mutta jes Franzén, tätä luki oikein mielellään!
Oikein hyvä kuvaus pienen lapsen kokemuksista isäpuolen alkoholismin ja väkivallan keskellä. Vaikka aihe onkin koskettava, niin kirjasta ja päähenkilön lapsuudesta välittyy kuitenkin lämmin kuva. Lapsuudessa ja perheessä on ollut paljon hyvääkin, ja kirjan lopussa uskoo, että päähenkilölle käy vielä hyvin. Lukukokemusta olisi kyllä parantanut, jos Tammi olisi vaivautunut karsimaan kirjoitus-, yhdyssana- ja pilkkuvirheitä vähän vähemmäksi.
Kerrassaan koskettava ja samaan aikaan myös kuohuttava teos. Kieli kirjassa on todella upeaa ja etenkin murteesta pidin paljon. Tapahtumat tuntuivat suurilta ja mahtavilta ja niitä oli tarkasteltu pienen pojan uteliaisuudella ja kiinnostuksella. Koko kirja tuntui aidolta ja käsitellyt asiat sekä tunteet olivat hyvinkin realistisia. Kerrassaan kirja oli sykähdyttävä matka niin Lapin upeisiin maisemiin kuin elämän iloihin ja suruihinkin.
Suorastaan ahmin tämän. Pidin lapsikertojasta (myös luvut olivat lyhyitä, kohtausmaisia, kuten nyt lapsen muistojen voi olettaakin olevan), tunnistin paikkoja, nautin suunnattomasti ihanasta murteesta repliikeissä, ja tarinassa oli sopivassa suhteessa synkkyyttä ja valonpilkahduksia. Se, että teos pohjautuu ainakin jossain määrin oikeisiin tapahtumiin, teki tästä vielä kiinnostavamman. Suosittelen!
Kieltämättä minulla oli ennakkoasenne suositun näyttelijän kirjoittamaan kirjaan, mutta ne osoittautuivat aivan vääriksi. Yksi parhaista teksteistä ja paras lapsen näkökulmasta kirjoitettu tarina ikinä. Jännitin myös aiheen rankkuutta, mutta oli hahmona selviytyjä ja kirjassa oli niitä valoisia hetkiä ja hyviä ihmisiä, jotka tasapainottivat isän sortumien painoa. Ajankuva, maisemat, kaupunki ja tunnelmat, niin aitoja.
Oli mielenkiintoista lukea kirjaa omilta kotikonnuilta. Muutenkin kirjassa oli tavoitettu hyvin lapsen näkökulma. Näin ollen kirja ei ollut liian epämiellyttävä lukukokemus, vaikka aihe oli osittain aika rankka. Silti kirja välillä onnistui naurattamaankin. Nopea lukuinen ja hyvä kirja, vaikka odotin ettei telkkujulkkiksen kirja voisi olla hyvä!
As a boy who have lived childhood in countryside/small town at the rough timeframe the book is set I was touched by this book: The point of view of a small boy, a child was aptly captivated and occasionally I really felt the same things than the small Peter. This feeling was perhaps emphasised by the audiobook version read by Peter Franzén himself.
Ennakkoluuloisena avasin kirjan, ja sehän imaisi mukaansa kuin vedenalainen pyörre. Luin sen kahdella istumalla ja nautin 70-lukulaisesta tunnelmasta ja oivallisista sanavalinnoista. On se aina kivaa kun oma asenne saa kyytiä ja huutia :)
Yksi suosikkikirjoistani. Tapahtumapaikat sijaitsevat kotiseudullani, joten kirjaan eläytyminen oli minulle helppoa. Olen siis melko jäävi sanomaan tästä mitään. Tosin pienen pojan elämää Franzén kuvaa mitä kauneimmalla tavalla. Myös kirjan kieli on erittäin kaunista luettavaa.
Kuuntelin tämän äänikirjana työmatkoilla, ja pitkästä aikaa kirja jota olisi tehnyt mieli jäädä autoon kuuntelemaan vielä vahäksi aikaa, mutta kun piti mennä töihin, niin piti odottaa iltapäivää että pääsee jatkamaan.
Mukava lukea ja piti otteessaan vaikkei tarinassa varsinaisesti mitään uutta. Mielessä kyllä sekoittuu moneen muuhun esikoiseen mutta mitä väliä. Lukunautinto kesälomalla juuri sopiva.