Nykyaikaa etsimässä

by Olavi Paavolainen

Genres: Nonfiction, Finnish Literature

461 pages, Mass Market Paperback

First published January 1, 1929

About the author

Olavi Paavolainen was a Finnish essayist, journalist, travel book writer, and poet. He often went under the pseudonym of Olavi Lauri. Paavolainen was the central figure of the literary group Tulenkantajat (The Flame Bearers) and one of the most influential literary opinion leaders between the two world wars in Finland. He represented liberal and Europe oriented views of culture and had an eclectic eye for new ideas.

In the late 1920s Paavolainen praised urban life, technology, and roaring cars in his works centering around modernism as the Italian Futurist poet F.T. Marinetti (1876-1944) had done two decades earlier. In the 1930s and 1940s he published a number of works that controversially criticised the members of the Nazi cabinet in Germany and later the Continuation War (1941-44) between Finland and the Soviet Union.

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Unohtakaa Gatsby! Täältä tulee Olavi Paavolainen, aito ja oikea 20-luvun tyyliniekka!

Olavi Paavolaisen esikoisteos "Nykyaikaa etsimässä" ilmestyi alun perin vuonna 1929. Vaihtelevanmittaisissa esseissä matkustellaan eurooppalaisissa metropoleissa, kuvataan aikakauden modernia menoa - venäläistä runoutta, futurismia, arkkitehtuuria, jazzia - ja huumaannutaan huippunopeista autoista, nopeasta tiedonvälityksestä, Pariisin Eiffel-tornista ja värikkäistä cocktaileista.

Teoksessa pohdiskellaan myös mustan kulttuurin esiinmarssia (nykymittapuulla toki rasistisesti, mutta kirjoitusaikakauteen suhtautettuna ei välttämättä niinkään) sekä perehdytään alastomuuteen kulttuurisena ilmiönä.

Sisältö ei kaikin osin ole kestänyt ajan hammasta, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on ihan kiehtova aikamatka isovanhempieni syntymävuosikymmenelle. Ja sen minkä sisällössä häviää, saattaa voittaa tyylissä. Paavolainen nimittäin kirjoittaa sen verran taidokkaasti, että teksti tempaa mukaansa, vaikka aihe olisikin vähän vieraampi.

[Readerwhy]

Olavi Paavolaisesta voi olla montaa mieltä ja montaa mieltä oli hän itsekin. Välillä Paavolainen vaikutti ihannoivan natseja, välillä taas hän intoili kommunismista. 

Nykyaikaa etsimässä (1929) on yksi kirjoista, jonka olen halunnut lukea jo vuosia ja nyt vihdoin aikomukseni kävi toteen. Minulle tämä Paavolaisen teos on innostavimmillaan, kun hän kuvaa 1920-lukua, Pariisia ja muutenkin. 

Paavolaisen käsittelyssä tuo vuosikymmen todella herää eloon, eikä kyse ole vain siitä, miten hän puhuu silkkisukista, reklaameista ja pingottuneista hermoista. 1920-luku hengittää tulevaisuudenuskoista hengitystään Paavolaisen sanoissa. Lukiessa tuntuu, että tuon aikakauden kiihko siirtyy lukijaan ja tulee halu matkustaa heti paikalla 1920-luvulle, erityisesti Pariisin.

Paavolainen kirjoittaa runsaasti kuvamateriaalia sisältävässä teoksessaan myös ’uudesta naisesta’, tanssijoista, jazzin rantautumisesta Eurooppaan sekä alastomuudesta.

[Sakari Ylivuori · Rating 2 out of 5]

On tosi jännä lukea tekstiä, jossa itse tekstin pointtia huomattavasti kiinnostavampaa on se, mitä teksti kertoo omasta ajastaan. Oli tosi kiinnostavaa huomata, mitä lukijan oletettiin tietävän ja minkälaisia käsitteitä ja ilmiöitä kirjailija piti tarkoituksenmukaisena avata tarkemmin. Mutta vieläkin kiinnostavampaa oli havainnoida kirjoittajan useita sokeita pisteitä, joiden takia hän ei ilmeisesti itse huomannut oman päättelyketjunsa heikkouksia ja suoranaisia kökköyksiä. Nämäkin kertovat ensi sijassa kai siitä, miten maailma on tässä välissä muuttunut.

Mutta kaiken kaikkiaan tällainen metalukeminen on aika rasittavaa, eikä lopputulos ole millään tavalla niin briljantti, että se ylittäisi varsinaisen sisällön ohuuden aiheuttaman epäkiinnostavuuden. 

Tartuin kirjaan kuunneltuani Yle Areenasta Olavi Paavolaista käsittelevän radiosarjan. Suosittelen sarjaa mieluummin kuin tätä kirjaa

[Niklas · Rating 4 out of 5]

Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä sisältää esseitä ja havaintoja Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin. Paavolainen näkee Euroopassa tapahtuvan paljon mielenkiintoista, kun taas kotimaa Suomi tuntuu juuttuneen 1800-luvulle. Monet havainnoista ovat tuoreita yhä nykyään, mutta rotua käsittelevät osiot horjahtelevat välillä todella rumaan avoimeen rasismiin ja nousevaa fasismia käsitellään lähinnä puhdistavana ilmiönä. Toisaalta kirja tarjoaa kiehtovia näkökulmia saksalaiseen alastonkulttuuriin, jonka kuvastossa näkyy jo ihan selkeitä natsismin enteitä, ja paljon muutakin johon Paavolainen tarttuu hengästyttävällä tarmolla.

[Riku Kauhanen · Rating 4 out of 5]

Tämän kirjan luettuaan ymmärtää, miksi Olavi Paavolainen on ilmiö. Iskevä tyyli ja kuumeinen tekstin rytmi ovat edelleen kiinnostavaa luettavaa. Moni pohdinta mm. naisen asemasta ja ihmisen rooli koneistuvassa maailmassa olivat jo liki 100 vuotta sitten mitä ajankohtaisimpia. Paavolaisen ounastelusta, että naisesta tulisi myös taloudellisesti miehen kansa tasa-arvoinen, ei tosin ole vieläkään tullut totta.

Paavolainen ei ehkä osannut aavistaa vielä näitä kirjoittaessaan, mihin kehitys Venäjällä, Saksassa ja Italiassa lopullisesti tulee johtamaan, mutta näihin aiheisiin hän palasi myöhemmin. Välivaiheina hänen huomionsa joka tapauksessa ovat kiinnostavaa ajankuvaa.

[Susa · Rating 3 out of 5]

Ei niin kaukana nykyhetkestä, mutta ei niin lähellä että moniriviset lauseet olisi helppo ymmärtää.

Paavolaisen 20-lukuinen tulevaisuudenusko on innostavaa siitäkin huolimatta, että vuosikymmen myöhemmin kehitys oli johtanut toisen maailmansodan tuhoon. Tasa-arvoaiheita leimaa samanlainen naivismi - kirjailija puhuu yhtälailla imperialismin värjäämällä, rasistisella kielellä, mutta jollain tavalla luottaen siihen että tasa-arvoon ollaan menossa ja se on hyvä juttu.

[Eksded · Rating 3 out of 5]

Enlightening yet all too bourgeois look at the early 20th century.