The Haunted Castle: A Study of the Elements of English Romanticism

by Eino Railo

The purpose of the present work is to serve as a guide to English horror- romanticism, and by presenting the chief materials used by it & grouping them according to the various themes employed, to show how the main romantic movement that began at the turn of the century & is represented in all shorter expositions of the subject as a suddenly bursting wave, as a kind of spontaneous revolution, is in all essentials the outcome of an organic development with widely spread roots that penetrate deep into the past. Illustrated.

Genres: Gothic

424 pages, Paperback

First published January 1, 1925

Reviews

[Satu Ylävaara · Rating 5 out of 5]

Minulla on maailman paras kauhuromantiikkaa käsittelevä kirja: Eino Railo: Haamulinna!
Arvokkain omistamani kirja on Haamulinna. Se on selkeästi kallein hankintani, ja kauhuromanttisen kokoelmani arvokkain.

Kuinka ollakaan, vuosien suosien odotus palkitaan...
Löydän Eino Railon Haamulinnan, vanhan niteen, itsekin jo rauniolta näyttäen, vuodelta 1925. Minulla on maailman paras kirja: Eino Railo: Haamulinna! ( " Englannin kauhuromantiikkaa käsittelevä väitöskirja Haamulinna 1925 ", Haamulinna : aineistohistoriallinen tutkimus Englannin kauhuromantiikasta, väitöskirja. Helsinki 1925, ilmestynyt englannin kielellä nimellä The haunted castle : a study of the elements of English romanticism. E. P. Dutton, New York 1927, Gordon Press, New York 1974 )


Kirjan alaotsikossa lukee Aineistohistoriallinen tutkimus Englannin kauhuromantiikasta.


Emmin kahden vaiheilla, kuin arkeologi. Jos avaan kirjan, mureneeko sivut sormilleni, syövätkö sen hyppelevät varpuset? Otanko riskin?

" Olen tullut ajatelleeksi tätä aikakautta vielä senkin vuoksi, että sen merkitystä romantiikan historiassa ylipäätään väheksytään. " Railo kirjoittaa.


Minulle itselle on huvittavaa lukea valistuksen ajan filosofeja, mm juuri herraa nimeltä Rousseau joka kyllä kirjoitti lastenoikeuksista, mutta silti roiski siämentänsä mihin sattui, ja lappasi äpäröitään lastenkotiin. Mutta palatakseni takaisin huuruin Haamulinnaan:


Railo valistaa sivulla VI suuren romantiikan olevan orgaanisen kehityksen tulosta juurtensa ulottuessa laajalle, ja kauas. Kauhuromantiikan ja ainestensa " on johdettavissa keskitettävissä määrättyihin mielikuviin, jotka suggeroivat leimansa huomattavalla tavalla myöhemmän romantiikan tuotteisiin, ja jatkuvat vielä senkin jälkeen, kun niiden alkuperäinen muoto oli jo kokonaan unohtunut. "

Haamulinnassa huomaamme sivulla VII Englannin romanttisen kirjallisuuden kiintyneen " luontoon ja sen herättämiin tunnelmiin "
lisäämällä romantiikan historiallista menneisyydenkaipuuta, ja Railo kokeekin tämän pläjäyksen yhdessä muodostavan " menneisyyden näyttämön joka rakennetaan hyvin monipuoliseksi, jotta se voisi herättää haluttuja tunnelmia. "

Lävitseni käy erinäisiä ravistuksia, tältäkö tuntuu kun joku kävelee haudallani? Minä tunnen kuinka Railon utuinen hahmo tutkiskelee aihepiiriään vuonna 1911 British Museumin kirjastossa, kuinka Bram Stoker penkoo Draculan taustoja aiemmin, ja vielä sitä aiemmin Mary Shelley; kuinka täyteen ahdettua tämä on! Ja kuinka kauniit pöydät, hyllyt, vitriinit; tämä olisi oiva olohuone, oma kirjasto. Mietin saapuuko joku minun jälkeenikin tänne penkomaan menneitä, ja järjestämään niitä esille - tuhoaako länsimainen ihmiskunta lopulla itsensä, että jäljelle jää vain joitakin niveljalkaisia, joista kehittyy ties mitä?

Eino metsästää byronilaista sankaria samannimisessä luvussaan jopa "korkeakulttuuriin" saakka: mm. Miltonin Saatana, ja Shakespearen Hamlet ja Jago kuuluvat tähän tummaan, tuliseen ja synkkään kastiin; " jo Otranton linnassa oli esiintynyt tumman, synkän ja intohimoisen tyrannin tyyppi, jota sitten Radcliffe erikoisella mielenkiinnolla viljeli" kirjoitetaan sivulla 249.

Nykyaikanakin* tällainen tummanpuhuva hahmo on esimerkiksi tummeli-sarjan Emmerdalen tyyppi Cain, oi tuo paha, köyhä, katkera, kostava poika, satukirjoista tunnetun nimensäkin veroinen, tummat silmät ruskea tukka, arvaamaton antisankari joka nuorukaisna vietteli serkkunsa => nykyään tällainen kauhuromanttinen tyypillinen vastenmielinen elementti kuten sukurutsa on siirretty saippuaoopperoihin, joista ei pirukaan eikä käsikirjoittajaryhmä ota selvää kenen kaa kukakin on ollut. Emmerdalessa Cainin ja serkkunsa Charityn salarakkaus saa aikaan lapsen, joka adoptoidaan muualle, kunnes hän teini-ikäisenä löytää juurensa. Cain ja serkkunsa eivät tietenkään ole menneet naimisiin keskenään, vaan yhtä rutiköyhä serkku on prostituoidun uransa lopetettuaan mennyt naimisiin kylän rikkaimman miehen kanssa, joka istuu pyörätuolissa ja asuu suuressa kartanossa - kuin keskellä Lady Chatterleyn rakastajan kulisseja...

Sarjassa Cainia sanotaankin välillä Heathcliffiksi, tarkoittaen samankaltaisuutta Humisevan harjun Heathcliffin, tuon tummanpuhuvan, romanttisen roiston prototyyppiä.


Railo mainitsee haamuja käsitelleessään lyhyesti Emily Brontën kaameatehoisen teoksen Tuulien kukkula ( Wuthering Heights, 1847 ), mikä tuntuu hassulta, ettei aiheeseen paneuduta, kun tuo Heathcliff on niin selkeä byronilaisen romanttisen antisankarin variaatio että. Nyt en löydä kirjahylyistäni yhtään suomalaista painosta Humisevasta harjusta jotta voisin tarkastaa koska se suomennettiin ensimmäisen kerran. Saablari!

[Graham · Rating 3 out of 5]

A study of the development of the Gothic story, taking as its basis Walpole's CASTLE OF OTRANTO and moving forward through the usual likes of Radcliffe, Reeve, and Lewis, and a host of more minor figures from the late eighteenth and early nineteenth centuries; Poe gets the briefest of mentions here. As with other scholarly work of the early part of the twentieth century, this doesn't have the rigour one would expect from modern academic work, and as such fares better as a brief introduction to the topic. There's a lot of description here and less in the way of deeper analysis, although Railo does well to trace influences both upon the classic works and their influence upon later texts. While the study is at times a little overwritten, the author has plenty of interest to say about character types, landscape, and environment, and supplies biographical detail of the main players.