Päiväkirjamainen vuoden aloitus. Tammikuun viihdettä. Huomaan, että tämän opuksen kohdalla pidän enemmän metodista ja kontekstista kuin itse kirjasta. Paikoin mielenkiintoinen, paikoin puuduttava ja ehkä tarkoitushakuisen roisi. Päädyin kuitenkin tämän myötä kirjailemaan paljon omia ideoita ja kuuntelemaan molempien artistien musiikkia, joka tosin ennestään tuttua.
Viihdyttävä kirjeenvaihto kahden taiteilijan välillä lyöty yksiin kansiin. Tommin kirjoitukset olivat joskus niin sekavasti kirjoitettu, että jouduin hyyppäämään kohtien yli, mutta useimmiten kahden miehen erillaiset kirjoitustyylit olivat raikastavia ja kirjeissä pohditaan muun muassa sitä mihin rokkielämä miehen vie, muttei sitä oikein osaa lopettaakkaan ja siitä miten perhe-elämä sekä työ saadaan nivottua yhteen. Ei mikään maailmaa mullistava kirja, mutta sopii akkareiden kaveriksi huussiin tai rennoksi soffalukemiseksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Lähtökohtaisesti tätä kirjaa mainostetaan älykön ja juntin kirjeenvaihtona. Noh... osoittautuu, että molemmilla on älykkö- ja junttipuolensa. Minä kuvailisin tätä puolitoistavuotista kirjeenvaihtoa vuorovaikutteiseksi pakinoinniksi. Parhaimmillaan vallan viihdyttävää ja valottaa mukavasti maallikolle muusikon/taiteilijan/kirjailijan arkea. Huonoimmillaan kirjan on lopun puoliväkisin vuorovedolla väännetyssä novellissa.
Antaisin tälle ehkä 2 ja puoli tähteä, tai melkein kolme. Vähän kysymysmerkki, koska tämä kirja olisi ollut älyttömän tylsä, ellei se olisi ollut kirjemuodossa ja liittynyt oikeiden ihmisten elämään. Tämä tosin oli koukuttava ja luin parissa päivässä, eli ei kovin huono ainakaan ole.