Havahduttava ja huumorin sävyttämä teos pakko-oireisesta elämästä, ihmisyydestä ja liasta. Kuvittele maailma, jossa pahin tapahtuu aina. Ihmiset eivät välitä mistään. He sotkevat kätensä paskaan ja käyvät hieromassa sen ovenkahvaan. Tätä voi olla elämä OCD:n eli pakko-oireisen häiriön kanssa. Omakohtainen teos ei ole parantumiskertomus eikä hoito-opas vaan kipeän koskettava tarina ihmisenä olemisesta ja siitä, että vaikeimmassakin tilanteessa on toivoa. Kun käsitys itsestä ja koko maailmasta horjuu, on helppo ahdistua ja luovuttaa. Se ei kuitenkaan ole ainut tie. Toimittaja-kirjailijan salaviisaan humoristinen teos koukuttaa lukemaan ja auttaa näkemään maailman uudella tavalla.
TW, tää arvostelu on mielenterveyttä pohtiva, etenkin OCD:n henk.koht. kokemuksien kautta.
tää kirja on tuntunut henkireijältä niinä hetkinä, kun mun pakko-oireet ja -ajatukset on olleet vallalla mussa. tän kirjan auki selittävä ja ammattimainen ote saa mut uskomaan toipumiseen ja elämänlaadun paranemiseen, etenkin kun OCD on sairaus, joka koskettaa yllättävän monia.
mä suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka haluaa lisätietoa OCD:stä, etenkin niille, joilla on läheinen, joka kamppailee tän kanssa. tälleen potilaana koen tietäväni monet tässä kirjassa olleet jutut, joten koen tän hyödyttävän intellektuellisti enemmän niitä, joilla ei oo niin paljon tietoa/oman elämän kokemusta. MUTTA mä ehdottomasti sain tästä paljon irti. tuntui niin hyvältä saada kuulla erityisesti, että mun pahimpien pelkojen vastaisesti mun sairaus ei kerro siitä, että olisin piilotteleva monsteri. OCD on salakavala ja vaarallinen matkakumppani just sen takia, että se valtaa mielen kokonaan ja saa totuuden vääristymään.
mulla kesti kauan saada tää kirja luetuksi, ehkä siksi että tällaisten aiheiden äärellä oleminen on kuormittavaa. silti rämmin läpi ja oon ilonen siitä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu kokonaisuus. Pakko-oireista häiriötä ja sen ulottuvuuksia käsiteltiin onnistuneesti eri näkökulmista. Tykkäsin erityisesti osuuksista, jossa pakko-oireista häiriötä lähestyttiin filosofisen ajattelun kautta. Hämäläinen onnistui myös tasapainottelemaan hyvin omaäänisyyden ja tiedon välillä. Kulttuuriviittaukset olivat myös hyviä ja havainnollistavia, eivät vaikuttaneet pakotetuilta vaikka niitä olikin joka kappaleessa.
Vastoin lukemiani arvosteluja, itse en niin paljoa välittänyt käytännön kertomuksista, lähinnä siksi että ne käsittelivät pääasiassa likaisuuteen liittyviä pakkoajatuksia. Tuntuu että usein OCD:tä käsittelevässä kirjallisuudessa se suurin fokus on yleensä puhtauden ja likaisuuden korostuksessa, itseäni kiinnostaisi nimenomaan järjestelmällisyyteen liittyvät pakkoajatukset. Mutta ymmärrän tämän olevan henkilökohtainen kritiikki, ja että kokemusasiantuntija luonnollisesti painottaa itse kirjoittamassaan teoksessa sairauden ilmentymää omassa elämässään.
Sujuvaa tekstiä ja itselle paljon uutta tietoa pakko-oireyhtymästä. Kirjan erityinen ansio on käsitellä aihettaan filosofisesta näkökulmasta. Esimerkiksi miten kulttuurissamme olevat likaisuuskäsitykset voivat myös liittyä taudinkuvaan.
Helmet-lukuhaaste 2023: 15. Kirjan nimessä on ja-sana
Olen ollut parisuhteessa pakko-oireisen kanssa, joten siksi kirjassa oli paljon tuttua, mutta se valotti hyvin sekä yksilökokemuksia että yleistietoa. Ihailen Tuukan rohkeutta ja sujuvaa kynää!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tuukka Hämäläinen kirjoittaa tietoteoksessaan Pakko omasta kokemuksestaan OCD:n kanssa. Elämä nuoruudesta lähtien on ollut elämää pakko-oireiden kanssa, johon on kuulunut hillitöntä itsensä pesemistä, sillä pakko-oireinen ajattelu on pyörinyt lian ympärillä. Hänen elämäänsä on kuulunut myös jatkuvaa ovien ja hellanlevyjen tarkastelua moneen kertaan. OCD:n kuuluu paljon muutakin, ja Hämäläinen on koonnut aiheesta omakohtaisen kokemuksensa lisäksi paljon tutkimustietoa, asiantuntijoiden haastatteluja sekä eri sairastuneiden kokemuksia OCD:stä.
OCD eli pakko-oireinen häiriö on mielen sairaus, johon kuuluvat pakkotoiminnat. Se luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Tuukka Hämäläinen kertoo omakohtaisessa kirjassaan, Pakko, omista ja muiden sairastuneiden OCD-kokemuksista.
Mielenkiintoinen, mutta aika paljon tutkimustietoa ja muuta "ylimääräistä". Kiinnostavinta oli arkielämän kokemukset. Jotkin tuntuivat tutuilta, esimerkiksi joskus oli itsekin pakko tarkastaa hella moneen otteeseen ennen nukkumaan menoa. Varmaan OCD -tuntemukset ovat normaaleja taviksillekin, mutta ne ovat ohimeneviä tunteita.
Todella valaiseva ja antoisa teos! Tuukka kirjoittaa sujuvasti ja sukkelasti, mutta onnistuu silti tarkasti kuvailemaan elämäänsä, hetkiä ja ihan yksittäisiä sekuntteja. Itselle paljon opettava kirja, joka vastasi kaikkiin kysymyksiini.
Todella hyvä ja avaava kirja OCDstä. Suosittelen kaikille, vaikka aihe ei koskettaisi itseä lainkaan. Erityinen suositus jos kärsii PTSDstä, tässä oli paljon hyödyllistä myös siihen.
Todella kiinnostava ja tarpeellinen teos pakko-oireisesta häiriöstä (usein OCD), jonka lukemista odotin vähän pelottavankin innokkaasti. Minua pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet että olen tietokirjallisuudesta yhtä intohimoinen kuin kaunokirjallisuudestakin, ja mielenterveysaiheet ovat mulle aika vakkarihommaa. Se, mitä kirjasta sain tehokkaimmin irti, oli työkalut oman ahdistuksen pohdintaan. OCD:tä minulla ei tietääkseni ole, mutta suunnilleen elämäni mittaisessa ahdistusmörön kanssa kamppailussa on paljon samanlaisia piirteitä, joita Hämäläinen kirjassaan kuvaa. Ehkä kuvaisin lukemaani ja kokemaani siten, että se sai minut pohtimaan, millainen logiikka minun ahdistukseni taustalla lymyää. Teos menee syvälle, filosofiseksikin sitä voisi kuvailla. Kirjassa on paljon tutkimustietoa ja tiukkaa faktaa, mikä toki saa luottamaan kirjan faktoihin. Jos ote olisi kuitenkin ollut hitusen henkilökohtaisempi, voisimme puhua jo viiden tähden lukukokemuksesta. Ehdottoman suositeltava, oli aihe tuttu tai vielä vieraampi (paitsi ehkä pahimman ahdistusjakson kourissa, sillä kirja voi kyllä viedä jonnekin ahdistusspiraalien keskelle).