Elämme suhteessa muihin ihmisiin. Muut lukevat meitä sellaisina kuin olemme, eivät sellaisina kuin yritämme olla. Levollisen, aidon itsen tavoittaminen edellyttää meiltä paljon, mutta se kannattaa. Se on perusta kestävälle, hedelmälliselle vuorovaikutukselle suhteessa muihin.
On rohkeutta kohdata haavansa, kukistaa egonsa ja olla ihminen elämän kaikilla areenoilla - yksityisen lisäksi yhteisöllisillä. Aito ihminen tunnistetaan, ja hänen läsnäolonsa ja rohkeutensa kutsuu mukaan muita. Silloin avautuu väylä todelliseen muutokseen.
Tommy Hellstenillä on vuosikymmenien kokemusta niin yrityksen johtamisesta kuin vaikuttamisesta terapeutin työssä. Näiltä näköalapaikoilta syntyi tämä kirja; ymmärryksestä, että ihmisyys kuuluu yksilöiden lisäksi myös yhteisöihin.
Tommy Hellstenin Olemisen voima on kirja rohkeasta ja levollisesta vaikuttamisesta sekä siitä, miksi oleminen on tärkeämpää kuin tekeminen.
Jumala-sanan runsas toistaminen paikoitellen häiritsi, vaikka Hellsten selittikin, ettei varsinaisesti tarkoita sillä uskonnollisuutta.
Kirjan parasta antia oli johtamisen ja vaikuttamisen näkökulma niin työpaikoilla kuin muissakin paikoissa ja tilanteissa, joissa johdamme. Kirja kuvasi lempeästi yksilön ja yhteisön henkistä kasvua ja inhimillisyyttä kunnioittavaa vuorovaikutuksen voimaa. Hyvää pohdintaa ihan jokaiselle.
En ole aiemmin oikein lukenut tällaista, mutta... Mielenkiintoista, oikeasti mielenkiintoista. Syvällistä pohdintaa ja hyvin selitettyjä ajatuksia, vaikkeivät kaikki niin uskottavilta tuntuneetkaan. Joissain kohdissa kirja ehkä kallistui makuuni vähän liikaakin uskonnollisuuden puolelle, ja uskonnollisten käsitteiden käyttäminen uudenlaisissa yhteyksissä ehkä vähän häiritsi... Noo, oikein hyvää ja pohdiskelemaan sysäävää tekstiä yhtä kaikki.
Ihan alkuun myönnettävä, että ihan kokonaan en tätä kirjaa lukenut, osan selailin. Luin pyynnöstä, tämä genrehän on sellainen, että kerran kolmessa vuodessa tartun tällaiseen ja lukiessa muistan, miksi en halua lukea. Hellstenin kohdalla kyllä varautuminen oli hiukan lievempää, niin pidetty ja arvostettu hän on.
Mutta jo alkusanoissa meni sukseni ristiin kirjan kanssa. Hellsten kuvaa, kuinka antaa tekstin virrata, ei tiedä etukäteen, mihin suuntaan kirja vie. Pedanttina ihmisenä en lainkaan arvosta tällaista kirjoitustapaa, täytyyhän kirjoittajalla, ammattilaisella olla joku fokus ja tieto, mitä haluaa lukijalle kertoa. (Unohdetaan runot, niiden kuuluukin vain virrata, romaanikin mutta ei tietokirja).
Valitettavasti kirja oli pettymys. Pohdin (jälleen kerran), kuinka tällainen kirja voi olla lukijalle kyllä ajatuksia herättävä ja luennon kuuleminen auttaa sen hetkiseen tilanteeseen (ja koko loppuelämään) merkitsevästi. Mutta ei minulle. Ei kiitos. Ärsyynnyn, koen lukevani ajatuksia, joita vuodesta toiseen joku käy isolla rahalla kertomassa. No, maksaa se Kelan terapiakin eli isolla rahalla siinäkin saa oivalluksia. Mutta se on kuitenkin eri asia.
Ei kovin paljon itselle tähän hetkeen merkittävää sisältöä, mutta jollekin muulle voi olla.
Tässä samat hyvät ja huonot puolet kuin muissakin Hellstenin kirjoissa. Hyvää sisältöä olemisesta ja läsnäolosta, sekä hyvästä johtamisesta, itsensä tuntemisesta ja jämäkkänä olemisesta kuitenkin lempeydellä muita kohtaan. (Kuitenkin mielestäni vähemmän kuin muissa lukemissani Hellstenin kirjoissa.) Mutta myös kaikenlaista muuta, joka tuntuu itselle vähän mutuilulta ja huuhaalta, sekä edelleen kristinuskokeskeistä "hengellisyyttä". Kiitettävää tässä oli se, että tunkkainen ja vanhentunut ajatusmaailma patriarkaalisine ajatuksineen on poissa, mutta tähän vaikuttaa lähinnä julkaisuaika - ajat (ja kenties Hellsten itse) ovat menneet eteenpäin.
Startti oli todella kova. Oikeastaan sisältökin kokonaisuudessaan kiehtova. Jumalan ja jumalallisuuden pyörittely meni itsellä välillä hilseen yli, mutta paljon tarttui itselle keloja reppuun.
Erittäin oivallisia ajatuksia ja omaa ajatuksenjuoksua herätteleviä kohtia.
Se mikä tässä ehkä tökkii on se, ettei käsitettä ”Jumala” oikein pystytä yrityksistä huolimatta kokonaan erottamaan kristinuskosta tai uskonnollisuudesta, tai itse en ainakaan pystynyt. Lisäksi tässä on hieman liian saarnaava kirjoitustapa. En myöskään oikein pidä täysin ajatuksesta, että kirjoittaja pesee kätensä kirjoittamastaan eikä ota siitä vastuuta.
Mutta paljon herätti ajatuksia ja kysymyksiä omasta toiminnasta ja ajattelumalleista, onnistunut kirja sinänsä.
Loistava kirja, joka hyvin haastaa nykymaailman egoistiset ihanteet ja ihmisen oman ylpeyden. Ei mikään helppolukuinen, vaan vaatii "märehtimistä" ja tietynlaista avoimuutta tai ennakkoluulottomuutta, mutta Hellsten onneksi pyörii samojen aiheiden ympärillä koko kirjan ajan, mikä helpottaa näiden vaikeiden aiheiden (totuuksien?) hyväksymistä. Tykkäsin.