Rukiin viljava historia on moneen suuntaan laajeneva tietokirja eräästä ihmiskunnalle merkittävästä kasvista, rikkaruohosta, josta ainakin Suomessa on kasvanut melkoinen symboli vuosisatojen kuluessa. Alkuteoksen nimi - Rågen - En spretig historia tavoittaa kirjan laadun kenties suomennosta paremmin. Spretig, rukiin historia harottaa ja haarautuu moneen suuntaan - kulttuurihistoriasta biologiaan ja ekologiaan, genetiikasta maataloushistoriaan ja runouteen sekä kirjallisuuteen, suurvalta- ja talouspolitiikasta puhumattakaan!
Hyvänä nuortenkirjailijana tunnettu Annika Luther käsittelee aihetta pääosin vetävästi, vaikka välillä tekstissä on referaatin makua ja erilaiset listaukset (esim. mm. rukiiseen ja sen viljelyyn liittyvät sukunimet) jäävät vähän irrallisiksi. Kirjailijan ääni on väliin ironinen, jopa ivallinen. Sävy lienee tarkoitettu humoristiseksi, en voi käsittää sävyä muuten, mutta liekö käännöksessä siitä kadonnut jotain? Pidin tätä ”tietäväisen hauskaa” tyyliä paikoin hieman ärsyttävänä.
Luvut ovat eheitä tiettyä näkökulmaa käsitteleviä kokonaisuuksia, joihin voi palata ja jotka voi lukea kokonaisuudesta irrallaankin. Teos osoittaa, että yhteen, näennäisesti pieneen asiaan syventymällä eteemme avautuu hakemattakin valtavia asiakokonaisuuksia ja yhteyksiä.
Kirja täytti tehtävänsä, mutta kiinnostuin itse muodikasta hapanjuurileivontaa enemmän rukiin viljelystä ja siihen liittyvästä kansanperinteestä. Teos on monella tapaa ajankohtainen ja saa pohtimaan ihmiskunnan selviytymisen haarautuvaa, harottavaa ja sattumanvaraista historiaa sekä tulevaisuutta. Lutherin kirja täytynee hankkia hyllyyn, jotta siihen voi palata - yhdellä lukukerralla kaikkia tähän tietopankkiin koottuja jyviä ja haarautuvia juuria on mahdotonta sisäistää.