Olipa vaikeaa antaa tähtiä, niin ristiriitaisen olon kirja jätti jopa miunkaltaiselle rikosharrastajalle. Ideahan tässä on ihan mukiinmenevä: samoihin kansiin on lyöty neljä viime vuosien henkirikostapausta Suomesta, joissa tekijöinä on ollut nuori. Tapaukset on tarinallistettu, mutta perustuvat todellisiin rikoksiin ja dokumentteihin niistä. Lisäksi kirjassa pääsevät esimerkiksi tekijöiden läheiset kertomaan oman näkökulmansa ja 200 sivuun mahtuu myös ammattilaisten puheenvuoroja.
Ehkä tuossa onkin juuri yksi ongelmista. Vaikka tekijän ajatuksena on ollut selventää sitä, miksi nuori päätyy tekemään henkirikoksen, käsittely jää pintapuoliseksi. Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että taustalla on usein traumoja, päihteitä ja kaltoinkohtelua. Nyt päällimmäiseksi fiilikseksi jää sosiaalipornoinen maku. Jokainen näistä tapauksista olisi ansainnut oman kirjansa.
Järki oli myös mennä heikkoon kieleen (erityisesti kökköön dialogiin) ja ihan perustason mokiin, tyyliin kirjan nimi ja luvut, jotka on kirjoitettu näin: 4. Luku.