Vippi-ihmisiä

by Silja Liukkonen

Räväkkä esikoisromaani tuo mieleen Maustetyttöjen biisit, kulttiklassikko Trainspottingin sekä tv-ilmiön Persaukiset.

Nuori nainen asuu parhaan kaverinsa Marian kanssa. Huuruinen elämä rahoitetaan pikavipeillä ja esiintymällä webcameissa netin pervoille. Pausea painetaan vain, jos Marian mutsi tekee tupatarkastuksen tai jos pitää raahautua nallepaitaisen muijan vastaanotolle.
Sitten päähenkilö pöllii baarissa lompakon täysin väärältä tyypiltä, ja Kallion kadut muuttuvat vaarojen verkostoksi.
Huumeluolista psykiatriseen sairaalaan lukijansa kuljettava odysseia kuvaa suorapuheisen hauskasti ja riipaisevasti yhteiskunnan kelkasta pudonneita.

Genres: LGBT, Finnish Literature, Fiction

252 pages, Hardcover

Published May 10, 2021

Reviews

[meri · Rating 4 out of 5]

3,5.
tykkäsin. oli ihanan refreshing lukea todella puhe- ja slangikielinen kirja josta ei menoa ja meininkiä puuttunut. kirjan aihemaailmat ei ole tuttuja, mutta ulkopuoliselle tulee olo että ne ois kirjoitettu melko autenttisesti. hyvä draaman kaari, viihdyttävä synkkyydestään huolimatta ja kiinnostava tutkielma ystävyydestä kaiken yli.

[Juuso · Rating 4 out of 5]

Pieni varoitus ennen kuin varsinaisesti aloitan tästä kirjasta kirjoittamisen: tässä kirjassa käsitellään todella paljon ja yksityiskohtaisesti huumeiden käyttöä ja niiden aiheuttamaa addiktiota, jos nää on asioita joista ei halua lukea tai jotka voi mahdollisesti kokea triggeröivinä niin kannattaa skipata tää teos!

Jokatapauksessa, Silja Liukkosen esikoisromaani Vippi-ihmisiä kertoo nuoresta naisesta (joka jää imeisesti nimettömäksi kertojaksi. Tai sitten nimi meni itseltäni ohi. Ei tällä yksityiskohdalla kuitenkaan ole kovin paljoa merkitystä itse tarinassa.), joka asuu parhaan ystävänsä Marian kanssa. Elämäänsä ja huumeiden käyttöä naiset rahoittavat pikavipeillä ja esiintymällä webcameissa netin pervoille. Päähenkilö päätyy kuitenkin pöllimään Marian kanssa baarissa lompakon ja pian Kallion kadut muuttuvat painajaismaisiksi.

Jotenkin samaan aikaan tää päähenkilö ja tarinankerronta oli tosi uniikkia, mutta samaan aikaan se tuntui jotenkin myös vievän kauemmas itse tarinasta ja sen mahdollisesti aiheuttamista tunteista. En osaa oikein selittää tätä... Mutta jotenkin aina, kun tuntui että juuri saattaisi tulla joku kohtaus joka olisi kirjoitettu erityisen kauniisti ja liikuttavasti, päähenkilö päätyykin miettimään vain seksiä. Seksistä kirjoittamisessa ei ole todellakaan mitään pahaa, mutta jotenkin nämä siirtymät tuntuivat pilaavan kirjan luoman tunnelman. Tai näin ainakin itse koin!

Mielestäni kirjassa käsiteltiin kuitenkin addiktiota hyvin monipuolisella tavalla, jota en ole tainnut oikein nähdä aikaisemmin kirjallisuudessa. Siitä todellakin pisteet kirjailijalle ja tälle teokselle! Mielestäni kirjassa käsiteltiin myös hyvin taitavasti monimutkaisia ja haastavia ihmissuhteita. Etenkin Marian ja päähenkilön välinen suhde oli todella taitavasti kirjoitettu ja luotu. Se, kuinka toinen on todella tärkeä itselle, mutta voi samalla haastaa omaa henkistä hyvinvointia (ja addiktiosta ylipääsemistä) on asia, joka on itsellenikin tietyllä tavalla tuttu ja mielestäni tämä suhde oli erittäin taitavasti rakennettu! Rakastan myös, kuinka päähenkilö ja Maria voivat kuitenkin jossain määrin käsitelläkin ongelmiaan eikä ainoaksi ratkaisuksi ole tarjottu ystävyyden lopettamista!

Yhteenvetona, mielestäni todella tärkeä kirja, mutta kerronnassa käytetyt keinot alkoivat hieman menettää voimaansa, kun niitä käytettiin lähes loputtomasti.

[Tilda · Rating 4 out of 5]

Olisi voinut luulla, että olisin vihannut slangilla kirjoitettua kirjaa. En vihannut. Tää oli tosi raakaan ja kovaan ja ahdistavaankin kehykseen rakennettu ihanan elämänmyönteinen ja lämmin tarina. Kuka olisi uskonut, että löytäisin samaistumispintaa minäkertojaan, jonka kanssa ainoa yhteinen asia on se, että ollaan käyty ehkä joskus samoissa baareissa Kalliossa? Tosi positiivinen yllätys kokonaisuudessaan!

[Maaria Sainio · Rating 3 out of 5]

Kuvailultaan nokkela ja runsan teos. Tarinan päämäärättömyys puudutti, mutta uskon sen tässä olleen tarkoitusperäistä. Päällimmäisinä tunteina yksinäisyys ja ulkopuolisuus muodostivat hahmoille kuplan, jonka sisällä he pomppivat "normaalien ihmisten" todellisuuden rinnalla koittaen löytää tietään sisään. Toisaalta jäi epäselväksi, haluttiinko arjen sisälle alunperinkään, mutta vastakkainasettelu kahden maailman välillä oli huomattava. Vippi-ihmisiä on hyvä tapa laajentaa omaa ajatteluaan katsomalla niiden ihmisten suuntaan, joista yleensä käännetää katse pois hyvin nopeasti.

[Piita · Rating 4 out of 5]

Hämmästyttävän raikas romaani kuosaamisesta. Koskettava ja hauskakin, mutta tosi hahmovetoinen, minkä takia tää ei ehkä ihan täysiä itselle uponnut, vaikka nää hahmot oli kyllä tosi sympaattisia. Homopäähenkilöstä plussaa!

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

An extremely good debut! Really cool in many ways, yet still not overly so.
I didn't maybe catch all the themes or maybe there wasn't deeper layers, but either way doesn't matter, because this rocked. This was truly dangerous in many ways and I loved it. Especially the point of view, which is "fresh", maybe in the same way as Jean Rhys is fresh – it's not only the man's privilege to get lost in the world of decadence!
The cover was nice and the views were dirty and bold and completely fearless. Drugs and sex and being lost and all that. Very very believable, especially some of the conversations and reactions and rhythms felt like recordings of actual conversations.
Can't wait to meet Liukkonen. I'm going to shake her hand and say thank you.

[Saana]

Vippi-ihmisiä imaisi lopulta yllättävällä voimalla! Erilainen, surullisenkaunis Helsinki-kuvaus, joka tosiaan tuo mieleen Maustetyttöjen lohduttomimmat biisit. Slangia oli ihana lukea romaanin verran, olin kielessä yllättävän kotonani. Päähenkilön kehityskaari on hieno! 4-/5, sanoisin.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Yhtä aikaa räväkkä ja melankolinen romaani, jossa kuvataan glorifioimatta ja uskottavasti päihde-elämän kaoottisuutta (ja myös esimerkiksi ystävyyttä ja ihmisten ja ihmissuhteiden kompleksisuutta). Vahvasti puhekielimäinen tyyli toimii myös poikkeuksellisen hyvin!

[Janne Kiviluoto · Rating 5 out of 5]

Teksti soljuu mukavasti eteenpäin, eikä päihdeteemaan liittyvä puhekieli tunnu teennäiseltä tai vaivaannuttavalta kuten valitettavan usein käy. Moralisoimaton näköaukko nykypäivän urbaaniin päihdeongelmaan.

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Hengästyttävä trippi nuoren vippi-ihmisen maailmaan minä-kertojan verbaalisen ilotulituksen myötä.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Stydi doussi kirjallisuutta.

Ensin on sanottava, että olipa ilahduttavaa lukea kirja 2000-luvun stadin slangilla. Espoolaisena en luonnollisesti ymmärrä kyseisen salakielen kaikkia hienouksia, mutta onhan siinä nyt jotain kaunista. Toisenakin on sanottava, että Vippi-ihmisiä oli oivallinen lukekokemus. Liukkonen kuvaa hahmonsa läpeensä inhimillisinä, missään kohtaan ei tule sellainen tunne, että nyt kirjoitetaan päihdeongelmista jotenkin ylätasolta. Ymmärrys ja lämpö kimpoilevat sanoissa lavuaarioksennuksista webcam-sessioihin. Jopa pubiruusun jaarittelujen kuuntelusta muuntuu kirjan sivuilla väkevä ihmisyyden puolustuspuhe.

Tämä on tietenkin syvän humaaniuden ohella, etenkin alkuosassa, viihdyttävää sekoilua. Kaksi täysin holtitonta ystävystä pyörivät kaoottisena päihdehurrikaanina. Vippi-ihmisiä vetää heti sisäänsä, maailmaan, jossa tiukasti rajatussa todellisuudessa melkein mikä tahansa on mahdollista. Päihde-elämä palaa kuitenkin hehkuvalla liekillä ja korventaa. Romahdus ja autuus, seisominen veitsenterällä, jalkapohjat haavoilla. Kohtalon vainot saavat kiinni myös päähenkilön. Eikä matka takaisin  todellisuuteen ole helppo. Liukkonen onnistuu hyvin kuvamaan sitä millainen kuilu ”lääväelämän” ja yhteiskuntakelpoisuuden välillä on. Voiko tai haluaako sitä edes irtautua itseä tuhoavastakaan elämästä jos se merkitsee esimerkiksi parhaan ystävän menettämistä? Näistä aineksista Liukkonen keittää herkullisen myrkyllisen delirium-sopan.

(Voi olla, että avitin delirium-tunnelmaa lukemalla tämän suurin piirtein yhdeltä istumalta pinnasängyn äärellä valvotun yön jälkeen.)

Kirjassa paras hoito päihdeongelmaan ei tule instituutioilta vaan keskinäisestä hoivasta ja kasvusta. Joku olisi ehkä tehnyt romanttisesta rakkaudesta vastauksen ongelmaan (ja kirjassa onkin monitahoista lesbosuhteiden kuvausta), mutta suurempi merkitys on ystävyydellä. Ystävyys ei ole mitenkään helppoa, mutta lopulta se voittaa henkivallat ja kuoleman.

[Saara (bookandsnake & sivukujalla) · Rating 3 out of 5]

"Huumeluolista psykiatriseen sairaalaan lukijansa kuljettava odysseia kuvaa suorapuheisen hauskasti ja riipaisevasti yhteiskunnan kelkasta pudonneita."

Yllä oleva kuvaa kirjaa tarkasti - muut takakansitekstit antavat ehkä jännittävämmän kuvan tapahtumista kuin miten ne kirjassa kerrotaan. Toisaalta erikoisemmatkin jutut ovat päähenkilöiden arkipäiväistä elämää, joten sensaatioton kuvaus on todentuntuista.

Samoin todentuntuista on yllättävästi puhekielisyys, joka on yleensä suomenkielisenä täysin mahdotonta lukea tai kuunnella. Vaikka slangi on ajoittain hitusen raskasta ja tietty sanasto voi olla joillekin hankala ymmärtää, antaa se äärimmäisen aidon tunnun koko kirjalle. Kaikki muu ajaisi tarinan liian kauas sen kuvaamasta maailmasta. (Näin tietysti vain omasta näkökulmasta, josta ei ole huumemaailmaan kuin laitamilta kurkisteltu.)

Oon atm ehkä 🤏🏼vähän kyllästynyt täysin päämäärättömiin tarinoihin, jonka takia tää ei ihan täysillä imaissut mukaansa, mutta pidin tästä silti omassa kategoriassaan.

[Chalthria · Rating 2 out of 5]

Tartuin kirjaan, sillä halusin lukea ihmiselämän ei niin kauniista puolista. Sain mitä tilasin ja vähän liikaakin - huumausaineiden, web-cam -pornon ja yleisen riehumisen täyteistä elämää kuvattiin niin paljon, että alkoi jo kyllästyttää. Tarinassa on pääosassa kaksi naista, jotka ovat lapsuudenkavereita. He ovat olleet yhdessä aina ja tehneet kaikkea epämääräistä rahoittaakseen huumeiden käyttönsä. Toinen päähenkilöistä on lesbo ja hän kuvailee inhorealistisesti sukuelimien toimintoja ynnä muuta. Toivoin, että kirja olisi loppunut nopeammin, sillä tässä ei oikein ollut muuta juonta kuin näiden kahden ystävyys.

[Tinssu · Rating 2 out of 5]

Luettu e-kirjana. Nopeesti luettu. Onneks (?) alan sanasto on jotenkin ees tuttua, muuten vois olla aika puuduttava lukukokemus. Puhekieltä oli kiva lukee mut välillä häiritsi kun johonkin väliin tulikin PUNAINEN eikä punanen, tai AVASI eikä avas jne. Olisin halunnu tietää lisää muistaki hahmoista ku tästä päätyypistä ja siitä miks sei tullu enää toimeen sen vanhempien kanssa. Kai sitä siellä "rivien välissä" vähän pohdittiinkin?

[Leiska1 · Rating 5 out of 5]

Kirja, jolla kerrankin oli jotain sanottavaa ja kerrottavaa. Hyvin kirjoitettu. Musta huumori on vahvasti läsnä etenkin dialogissa, ja pitää sen virkeänä. Jos joku haluaa samantyylistä jatkolukemista, niin mieleeni tulee Mana Mana yhtyeen Jouni Mömmön elämäkertakirja Totuus palaa. Ei ole mikään tavallinen biografia vaan osuvasti päähenkilönsä tyylinen.

[Susa · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä. Jäi jossain vaiheessa vähän junnaamaan paikalleen, mutta olipa omalaatuinen ja mielenkiintoinen! Odotin kannen ja nimen perusteella jotakin höttöistä chicklitiä, sain tripin jonnekin aivan muualle.

[Elina · Rating 2 out of 5]

Äänikirja. Rosoinen, sievistelemätön ja inhorealistinen kuva sekakäyttäjän arjesta ja identiteettikriisistä - ja ystävyydestä. Äänikirjassa reippaalla slangilla kirjoitettu teksti muuttui eläväksi, vaikkakin happoslangin kanssa olikin välillä arvuuttelemista.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Virkistävää ja herättelevää, kun kirja onnistuu kuvaamaan rappiota sortumatta epätoivolla mässäilyyn. Voi olla, että tässä sekoiltiin välillä vähän turhankin kevyellä fiiliksellä, mutta tuntui siltä, että kirja kuitenkin onnistui tavoittamaan sekä toivottomuuden että toivon tunteita.

[Eetu Karppanen · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja olikin vauhdikkaat lasit silmillä olevaa vauhdikasta menoa. Nimi ei antanut aivan odottaa, mitä kirja tarjosi. Pidin kovasti - erityisen kiinnostava päähahmo, josta saatiin kiinnostavat näkökulmat. Vahva suositus!

[Sara · Rating 2 out of 5]

Hyvin kuvattu päihde-elämän limboa. On hienoa ja tärkeää, että proosassa pääsevät ääneen muutkin kuin keskiluokkaiset ja valtaeliitti. Itse kuitenkin lähinnä ahdistuin tästä ja tämän junnaavuudesta, vaikka juuri muoto on olennainen osa teoksen viestiä ja kokonaisuutta.

[Sivu kerrallaan · Rating 4 out of 5]

4.5 ⭐. Pysäyttävä, vakuuttava ja ajatuksiaherättävä.

[Crystal Miu · Rating 3 out of 5]

vahva 3,5

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Vau, miten hienosti Liukkonen käyttää puhekieltä! Maustetytöt meets Trainspotting, todellakin.

3.5

[Susanna · Rating 3 out of 5]

Kiva tarina, mutta slangi ei oo mun juttu ja osa sanoista jäikin mysteeriksi.

[Katri Pellikka · Rating 5 out of 5]

Aivan sairaan hyvä.

[Eija Toiviala · Rating 2 out of 5]

Rankka kertomus hajalla olevista ihmisistä, jotka eivät itse edes huomaa sitä. Tarina ei oikein vie mihinkään, mutta henkilöt avautuvat sen kuluessa.

[Aila Pohjanpalo · Rating 3 out of 5]

Vaikealukuinen, slangia, vierasta huume-ja päihdekieltä. Olin jo lopettaa kesken, mutta lopulta selkiytyi nuoren naisen selviytymistarinaksi.

[Laura Friman · Rating 3 out of 5]

Tosi lähellä neljää tähteä!

Hurja trippi. Potra esikoisvauva. Vau!

[Eveliina · Rating 5 out of 5]

Uskottava kerronta ja kaiken kaikkiaan miellyttävä lukukokemus!

[Jolie Hänninen · Rating 2 out of 5]

Ihan hauska mut aika pitkävetinen