What do you think?
Rate this book
Surun kartta
Kirkkaasti soiva romaani sukupolvien ketjussa kulkevista traumoista
Syntyvä lapsi on ihme, mutta mitä tapahtuu, kun vaikea synnytys herättää äidin ruumiissa muistoja, jotka ovatkin ehkä jonkun toisen. Miten rakentaa lapsiperheen arkea Pariisissa, kun ruumis ja mieli ovat vasta toipumassa tapahtuneesta? Voivatko muistot todella siirtyä sukupolvelta toiselle ilman sanoja?
Kira Poutasen romaanin näyttämönä on rakkauden ja kapinallisten pääkaupunki Pariisi, joka kantaa itsekin traumamuistoja sydämessään. Surun kartta käsittelee ulkosuomalaisuutta ja juurettomuutta, se kuljettaa lukijan päähenkilön kanssa kartan poikki pimeästä takaisin valoon ja herättää miettimään suvun ja muistojen merkitystä.
Kira Poutanen (s.1974) on Pariisissa pitkään asunut kirjailija, suomentaja ja käsikirjoittaja, joka on työskennellyt myös toimittajana ja näyttelijänä.
Hänen esikoisromaaninsa Ihana meri palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2001.
Syntyvä lapsi on ihme, mutta mitä tapahtuu, kun vaikea synnytys herättää äidin ruumiissa muistoja, jotka ovatkin ehkä jonkun toisen. Miten rakentaa lapsiperheen arkea Pariisissa, kun ruumis ja mieli ovat vasta toipumassa tapahtuneesta? Voivatko muistot todella siirtyä sukupolvelta toiselle ilman sanoja?
Kira Poutasen romaanin näyttämönä on rakkauden ja kapinallisten pääkaupunki Pariisi, joka kantaa itsekin traumamuistoja sydämessään. Surun kartta käsittelee ulkosuomalaisuutta ja juurettomuutta, se kuljettaa lukijan päähenkilön kanssa kartan poikki pimeästä takaisin valoon ja herättää miettimään suvun ja muistojen merkitystä.
Kira Poutanen (s.1974) on Pariisissa pitkään asunut kirjailija, suomentaja ja käsikirjoittaja, joka on työskennellyt myös toimittajana ja näyttelijänä.
Hänen esikoisromaaninsa Ihana meri palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2001.
- GenresFiction
324 pages, Hardcover
First published October 5, 2021
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
January 17, 2022
Henkilökohtainen, kaunis, ahdistava ja kiinnostava kuvaus ulkosuomalaisen synnytystraumasta. Ensinnäkin loistavaa luettavaa jokaiselle terveydenhuollon ammattilaiselle; meistähän tässä ei oikeastaan tapahtunut "mitään", ja se näkyy siinä kuinka tilannetta käsiteltiin jälkeenpäin; ei mitenkään, ja potilasta pidetään vähän hulluna kun haluaa kaivella menneitä. Ja sitten potilaalle kysymys on ainutkertaisesta elämästä ja karmeasta, pelottavasta kokemuksesta joka aktivoi traumaperäisen oireilun. Me luulemme että hienot neuvolasysteemit yms pelastavat tällaiselta, ja niihän kirjan voi lukea; Suomessa tämä ei olisi ollut mahdollista. Valitettavasti olisi, ja paraskin neuvolaseulonta ohittaa tämänlaatuiset ongelmat, jos niihin ei ole halua ja valmiutta puuttua.
Kaunokirjallisesti kaunis ja tarkka ahdistuksen kuvaus, jossa oli jotain YA-henkistä, erityisesti aluksi - lopuksi minusta tarina synkkeni sellaiselle tasolle että genrekin jotenkin vaihtui. Monia teemoja, kuten parisuhdetta toisesta kulttuurista tulevan kanssa, olisi voitu käsitellä enemmänkin, aihetta olisi riittänyt vaikka toiseen romaaniin. Ylisukupolvisen trauman kuvaus oli hieno, vaikkei ehkä kovin omaperäinen - ehkä ulkosuomalaisena kuitenkin näkee paremmin sen, että sodan traumat eivät vieläkään ole loppuunkäsitellyt.
Kaunokirjallisesti kaunis ja tarkka ahdistuksen kuvaus, jossa oli jotain YA-henkistä, erityisesti aluksi - lopuksi minusta tarina synkkeni sellaiselle tasolle että genrekin jotenkin vaihtui. Monia teemoja, kuten parisuhdetta toisesta kulttuurista tulevan kanssa, olisi voitu käsitellä enemmänkin, aihetta olisi riittänyt vaikka toiseen romaaniin. Ylisukupolvisen trauman kuvaus oli hieno, vaikkei ehkä kovin omaperäinen - ehkä ulkosuomalaisena kuitenkin näkee paremmin sen, että sodan traumat eivät vieläkään ole loppuunkäsitellyt.
October 17, 2021
Synnytyskertomus alussa järkytti, ulkosuomalaisuuden kokemuksiin pystyin hyvin samaistumaan, trauman käsittely, sukupolvilta perityvät keholliset oireet kiinnostivat ja loppua kohden eri terapeutit/terapiamuodot saivat odottamaan onnellista loppua tai ratkaisua kuin missäkin salapoliisiromaanissa.
September 2, 2022
surun kartta on nimelleen uskollisesti riipivän surullinen. suututtaa sivujen väleissä: miksi naisen kipua ei uskota? tämä on tuttua, joskin synkempää poutasta. annan tälle 3,5 tähteä, koska tunneside jäi syntymättä kuitenkin. mulle ”totta tänään” -listat ei tuoneet oikeen mitään, vaikka ne päähenkilön traumoja kuvaavatkin. raskas teema tuo melko raskaan lukuelämyksen.
December 30, 2021
Vuoden viimeinen päivä on huomenna. Ja viimeiseksi kirjaksi jäi tämä Surun kartta. Se olikin koko menneen vuoden paras romaani. Ihan hyvä päätös kirjavuodelle.
January 31, 2022
tämä kirja kosketti henkilökohtaisesti, ja kun näin on, se oli järisyttävä lukukokemus.
Minäkertoja on Pariisissa asuva suomalainen nainen, joka saa esikoisensa ranskalaisen puolisonsa kanssa. Synnytys menee pahasti pieleen, ja sitten alkaa se tavallinen tarina. Pahasta synnytyksestä ei ole koskaan sopivaa puhua. Synnytyksen aikana jo synnyttäjän avunpyyntöjä pidetään liioitteluna, on suoritettava toimenpiteet loppuun, pelastettava lapsi, kohtu, äiti. Kipu on pienin ongelmista. synnytyksen jälkeen kaikki muut - sekä perhe että lääkärit - ovat helpottuneita kun kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Synnyttäjä itse on edelleen eksyksissä kivussa ja avuttomuudesta, eikä koe samaa euforiaa kohdun tai edes henkensä säästymisestä, sillä hän hahmottaa ensimmäistä kertaa näiden olleen vaarassa. Kun synnyttäjästä sitten tulee äiti, varastaa vastasyntynyt show’n täyttäen tilan uusilla rutiineilla ja rakkaudella. Miksi niitä synnytysjuttuja enää pitäisi kaivella? Synnytys on naisten sota, josta puhutaan joskus humalassa ja salaa, mutta tulevia äitejä ei saa pelotella. Kaikkien kivut eivät silti unohdu kun vauvan saa syliin. Synnytyksen jälkeisen masennuksen tuntevat kaikki, mutta traumaattinen synnytys on tabu, siitä ei pidä puhua ”liikaa”, eikä siihen oikein uskotakaan.
Synnytys laukaisee kertojalla laajemman traumaattisen oireilun, hän raapii kaulansa verille, on jatkuvasti ahdistunut, eikä saa kiinni elämästään, vaikka lapsella ja lapsen kanssa menee ihan hyvin. Pariisissa pienellä perheellä ei ole kummoista verkostoa, tai sitten kertoja ei vain jaksa ylläpitää sitä. Vähitellen puoliso patistaa kertojan lääkäriin ja hän pääsee terapiaan, vaikkei oikein itse ymmärrä miksi. Yllätyksekseen kertoja saa PTSD diagnoosin, eihän hän ole sotaveteraani. Synnytyssairaala pyörii unissa ja Silmänliiketerapiassa käydään läpi synnytyskokemusta, jotta kognitiiviseen ajatteluun kykenemättömät liskoaivot voisivat rauhoittua. Seuraavaksi siirrytään kehoterapiaan. Miksi juuri leukaan sattuu? Koska traumat periytyvät kolmanteen ja neljänteen sukupolveen, tutkii kertoja sukunsa vaiheita. Suomalaisten kollektiivinen puhumattomuus sotavuosista nousee räikeän näkyväksi kun sitä tarkastelee Pariisista käsin. Kertojan suku ihmettelee kiinnostusta vanhoihin huonoihin aikoihin, mutta on kuitenkin erittäin avulias selvitystyössä. Terapeutti kertoo genomin koodaamattomista osista, joiden merkitystä emme täysin tiedä ja joiden kautta ehkä traumat ja hengissäseltyimisreaktiot voivat periytyä jälkeläisille sanattomasti.
Ulkosuomalaisen perhe-elämän kuvaus onnistuu myös erinomaisesti ehkä juuri koska se jää niin taka-alalle. Suomeen matkustaminen kaksivuotiaan tyttären kanssa liikuttaa toisen ulkosuomalaisen äidin kyyneliin. Enkä nyt puhu tunteikkaasta tapaamisesta isovanhempien kanssa, vaan hikisestä lapsesta lentokoneessa matkalla Suomeen.
Minäkertoja on Pariisissa asuva suomalainen nainen, joka saa esikoisensa ranskalaisen puolisonsa kanssa. Synnytys menee pahasti pieleen, ja sitten alkaa se tavallinen tarina. Pahasta synnytyksestä ei ole koskaan sopivaa puhua. Synnytyksen aikana jo synnyttäjän avunpyyntöjä pidetään liioitteluna, on suoritettava toimenpiteet loppuun, pelastettava lapsi, kohtu, äiti. Kipu on pienin ongelmista. synnytyksen jälkeen kaikki muut - sekä perhe että lääkärit - ovat helpottuneita kun kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Synnyttäjä itse on edelleen eksyksissä kivussa ja avuttomuudesta, eikä koe samaa euforiaa kohdun tai edes henkensä säästymisestä, sillä hän hahmottaa ensimmäistä kertaa näiden olleen vaarassa. Kun synnyttäjästä sitten tulee äiti, varastaa vastasyntynyt show’n täyttäen tilan uusilla rutiineilla ja rakkaudella. Miksi niitä synnytysjuttuja enää pitäisi kaivella? Synnytys on naisten sota, josta puhutaan joskus humalassa ja salaa, mutta tulevia äitejä ei saa pelotella. Kaikkien kivut eivät silti unohdu kun vauvan saa syliin. Synnytyksen jälkeisen masennuksen tuntevat kaikki, mutta traumaattinen synnytys on tabu, siitä ei pidä puhua ”liikaa”, eikä siihen oikein uskotakaan.
Synnytys laukaisee kertojalla laajemman traumaattisen oireilun, hän raapii kaulansa verille, on jatkuvasti ahdistunut, eikä saa kiinni elämästään, vaikka lapsella ja lapsen kanssa menee ihan hyvin. Pariisissa pienellä perheellä ei ole kummoista verkostoa, tai sitten kertoja ei vain jaksa ylläpitää sitä. Vähitellen puoliso patistaa kertojan lääkäriin ja hän pääsee terapiaan, vaikkei oikein itse ymmärrä miksi. Yllätyksekseen kertoja saa PTSD diagnoosin, eihän hän ole sotaveteraani. Synnytyssairaala pyörii unissa ja Silmänliiketerapiassa käydään läpi synnytyskokemusta, jotta kognitiiviseen ajatteluun kykenemättömät liskoaivot voisivat rauhoittua. Seuraavaksi siirrytään kehoterapiaan. Miksi juuri leukaan sattuu? Koska traumat periytyvät kolmanteen ja neljänteen sukupolveen, tutkii kertoja sukunsa vaiheita. Suomalaisten kollektiivinen puhumattomuus sotavuosista nousee räikeän näkyväksi kun sitä tarkastelee Pariisista käsin. Kertojan suku ihmettelee kiinnostusta vanhoihin huonoihin aikoihin, mutta on kuitenkin erittäin avulias selvitystyössä. Terapeutti kertoo genomin koodaamattomista osista, joiden merkitystä emme täysin tiedä ja joiden kautta ehkä traumat ja hengissäseltyimisreaktiot voivat periytyä jälkeläisille sanattomasti.
Ulkosuomalaisen perhe-elämän kuvaus onnistuu myös erinomaisesti ehkä juuri koska se jää niin taka-alalle. Suomeen matkustaminen kaksivuotiaan tyttären kanssa liikuttaa toisen ulkosuomalaisen äidin kyyneliin. Enkä nyt puhu tunteikkaasta tapaamisesta isovanhempien kanssa, vaan hikisestä lapsesta lentokoneessa matkalla Suomeen.
January 27, 2022
3,5 ⭐ Mielenkiintoista ylisukupolvisen trauman käsittelyä sekä synnytyksen ja sodan vertaamista (jollain tasolla) toisiinsa. Ovatko nämä eri sukupuolille biologisesti luonnollisina pidetyt asiat itse asiassa epäluonnollisia ja saavat ihmismielen murtumaan? Teemat jäävät kuitenkin kesken ja tulee tunne, että kirjailija on halunnut lopulta vain saada työn pois käsistään.
December 6, 2021
Poutanen kirjoittaa erittäin hyvin, mutta tämä oli raskas kirja. En oikein jaksa terapiakuvauksia, ja kirja sopii muutenkin aihepiiriltään vähän samantapaista kokeneelle tai työstävälle - ainakin itse paikoin pitkästyin, enkä päässyt tunnetasolla kyytiin.
January 23, 2022
Kaunis kieli kuljettaa kipeään suruun, kehoon, joka kantaa mukanaan taakkaa. Tästä teoksesta löysin itseäni, tuttujani, sukupolvien kipeän ketjun, kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja kysymyksiä, joihin löytyikin vastaus. Puhutteleva ja riipaiseva, koskettava ja vahva. Teos, joka jää mieleen soimaan.
January 25, 2023
Ihon alle menevä tarina trauman ylisukupolvisesta periytymisestä. Kielellisesti koukuttava, nopealukuinen, mutta jotkut vertaukset eivät avautuneet mulle ja myöski tiiviimpänä pakettina olisi ollut mahdollista sisäistää tarinan ydin. Minäkertoja kulkee kahdessa ajassa ja tapahtumat pysyvät napakasti teemassa. Kaikella on yhteys.
January 12, 2022
Tarina traumoista, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, jopa sota-Suomesta 2010-luvun lopun Pariisiin. Pidin Poutasen kauniista, kielikuvilla leikittelevästä kielestä ja lyhyistä, eri ajankohtina tapahtuvista luvuista. Tarina on surullinen, mutta tuo lohtua. Tärkeä kuvaus terapian merkityksestä.
February 12, 2022
Melkein ansaittee 5 tähtee kyl, mut siis suosittelen!! Ette ehkä ikinä haluu synnyttää ja saatatte pohtia koko elämäänne ja luonnettanne uudestaan ja tekee mieli itkee ku kaikki on vaan niin selvää mut samalla niin vaikeeta.. äh, lukekaa pliis
March 20, 2022
Helmet-lukuhaaste 2022: 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
En ole tainnut lukea Poutaselta mitään sitten Ihanan meren, joten tämä oli siinä mielessä positiivinen yllätys monella tapaa. Sujuva ja vereslihainen, mutta jäi silti etäiseksi.
En ole tainnut lukea Poutaselta mitään sitten Ihanan meren, joten tämä oli siinä mielessä positiivinen yllätys monella tapaa. Sujuva ja vereslihainen, mutta jäi silti etäiseksi.
June 28, 2022
Kaunis ja surullinen teos tutkii traumaa, sitä, kuinka se jää asumaan sekä mieleen että ruumiiseen, ja kantaa sukupolvienkin yli.
Tässä on myös ehkä vaikuttavin ja ahdistavin synnytyskuvaus, mitä olen koskaan lukenut.
Tässä on myös ehkä vaikuttavin ja ahdistavin synnytyskuvaus, mitä olen koskaan lukenut.
August 30, 2022
Teos resonoi vahvasti omakohtaisten kokemusten kautta. Samalla sekä kaunista, ahdistavaa, tiivistä että leijuvaa. Paikoin päiväkirjamaiset listaukset menivät yli ymmärryksen, verho asioiden edessä oli raskas. Terapiakuvaukset olivat mielenkiintoisia, prosessiin liittyvä tunnemaailma tuttu.
November 24, 2021
Pystyin samaistumaan kirjan kuvailemaan ulkosuomalaisuuteen hyvin ja synnytyskertomukseen vähän turhankin hyvin. Mielenkiintoinen kirja.
March 2, 2022
Ylisukupolviset traumat, kipu, vanhemmuus.
Valtavan hieno romaani.
Valtavan hieno romaani.
April 7, 2022
Ylisukupolviset traumat ovat kiinnostava aihe, mutta synnytystrauma meni ihon alle.
January 16, 2024
Eniten kosketti kuvaus synnytystraumasta ja siitä, miten työlästä siitä on toipua. Osa kirjan symboliikasta meni minulta ehkäpä ohi.
September 9, 2024
Niin koskettava että sattui, en näköjään osaa lukea muunlaisia kirjoja.
October 10, 2024
Kaunis, viisas kirja.
March 21, 2023
Minun vuoden 22 kirjani. Kuuntelin sen kaksi kertaa, toisella kerralla loppuhuipennus jäi avoimeksi ja ristiriitaiseksi.
Pariisissa asuvan suomalaisnaisen synnytys on hyvin vaikea ja kivulias, eikä hän saa siihen helpostusta saati ymmärrystä. Asia aiheuttama masennusta, joka pitää pitkään otteessaan ja nainen hakee ammattiapua. Käy ilmi, että hän kantaa ylisukupolvista, geenien aiheuttamaa kipua eri ruumiinosissaan ja nainen lähtee selvittämään sukunsa naisten ja miesten kohtaloita. Yllättäen hän löytää yhtymäkohtia oman kipunsa ja isoäitinsä kokeman kotiväkivallan välillä. Siitä avautuu näkymä ja löytyy selitystä hänen kokemansa kivun selittämättömän murskaavalle voimalle.
Tarina on fiktiota, mutta tunnereaktiolle löytyy tieteelliseen tutkimukseen perustuva selitys - hämmentävää!!
Huikea löytö ja todella mielenkiintoinen näkemys.
Tarinan taustalla on Pariisi, positiivisia kliseitä täynnä oleva ristiriitainen suurkaupunki, jossa ihmiset raivaavat omaa tilansa lähes villieläimen lailla.
Lukijalle pisteet.
Pariisissa asuvan suomalaisnaisen synnytys on hyvin vaikea ja kivulias, eikä hän saa siihen helpostusta saati ymmärrystä. Asia aiheuttama masennusta, joka pitää pitkään otteessaan ja nainen hakee ammattiapua. Käy ilmi, että hän kantaa ylisukupolvista, geenien aiheuttamaa kipua eri ruumiinosissaan ja nainen lähtee selvittämään sukunsa naisten ja miesten kohtaloita. Yllättäen hän löytää yhtymäkohtia oman kipunsa ja isoäitinsä kokeman kotiväkivallan välillä. Siitä avautuu näkymä ja löytyy selitystä hänen kokemansa kivun selittämättömän murskaavalle voimalle.
Tarina on fiktiota, mutta tunnereaktiolle löytyy tieteelliseen tutkimukseen perustuva selitys - hämmentävää!!
Huikea löytö ja todella mielenkiintoinen näkemys.
Tarinan taustalla on Pariisi, positiivisia kliseitä täynnä oleva ristiriitainen suurkaupunki, jossa ihmiset raivaavat omaa tilansa lähes villieläimen lailla.
Lukijalle pisteet.
October 23, 2022
Kirja oli toisaalta raskasta ja tunteellista luettavaa, mutta toisaalta junnasi paikoillaan
Displaying 1 - 23 of 23 reviews