Mielen maantiede

by Jenni Pääskysaari

Korso. Kasvualusta, josta versoo katuviisaus ja itse saksittu Dingo-tukka.

1970-luvun lähiö. Menokkaat ja iso reppu, pelottava koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin kouludisko, Gene Simmons, kovikset ja kunnon pojat, murhapoltto, ikifritsu ja Nutan tappelut. Taustalla Korso vuosina 1975-1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki. Lähiö ei lähde ihmisestä, vaikka bussipysäkiltä pääsee Helsinkiin.

Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden vähitellen laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä. Median sekatyöläinen nostaa radanvarsilähiön kirjallisten nuoruusmaisemien maailmankartalle.

Genres: Audiobook, Fiction, Finnish Literature

208 pages, Hardcover

First published September 20, 2021

About the author

Jenni Pääskysaari on suomalainen juontaja, kirjailija ja toimittaja. Pääskysaari on myös työskennellyt televisio-ohjelmien tuottajana ja käsikirjoittajana. Hän on kirjoittanut tietokirjoja nuorille.

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Caitlin Moran meets Orvokki Leukaluu meets Tarja Kulho in the city of Korso.

[Essi · Rating 2 out of 5]

Valitettavasti minuun tämän kirja ei osunut tai uponnut oikeastaan ollenkaan, enkä ole ihan varma miksi se on kirjoitettu. Itse lukiessani koin, kuin Pääskysaari olisi lähinnä merkinnyt itselleen ylös kaiken, mitä hänelle tuli mieleen lapsuudestaan ja nuoruudestaan Korsossa 1970-luvun lopulta 1980-luvun alkuun. En oikein välittänyt kerronnan tyylistä, jossa niin suuri paino oli siinä, että tulee mainittua jokainen mahdollinen bändi ja vaatemerkki, enkä saanut kunnolla kiinni henkilöistäkään. Ajattelen, että kirja voi olla ihan kiva jollekulle, joka on myös syntynyt vuonna 1975 ja elänyt nuoruutensa Korsossa. Minulle tämä ei kuitenkaan tuonut mitään. Jos haluaa lukea 1980- ja 1990-lukujen lapsuudesta ja nuoruudesta lähiössä, suosittelen lukemaan Noora Vallinkosken Perno Mega Cityn.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Pidän Jenni Pääskysaaren tavasta ilmaista itseään Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa, mutta huumoria ja omaelämäkerrallisia aineksia ei ihan riittänyt kirjaksi asti. Ehkä kirja olisi tullut lähemmäksi, jos olisin kymmentä vuotta nuorempi ja omat lapsuusmaisemani olisivat sijoittuneet Korsoon, -70-80 -lukujen lähiöelämäkuvaus oli toki aitoa. Ja aitoa oli kuvaus lapsuudesta nuoruuteen siirtymisvaiheen kipupisteistäkin. Tyylilaji ei silti iskenyt, pieni pettymys.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Liikuttava kirja joka kertoi tasan mun omasta lapsuudesta, paitsi että se oli 10 km päästä Korsosta Nikkiläläisessä lähiössä vielä astetta ankeampaa; ei puhettakaan mistään Leviksistä tai Stepupista Lepakossa, ne oli varattu luokan rikkaiden lapsille (joiden vanhemmat oli siis mielisairaanhoitajia eli tuskin kovin rikkaita, mutta rikkaampia kuin me). Ja jännää miten tästä tunnistaa, että on "seiskafemman" kirjoittama eikä seiskakutosen, joita itse edustan; musiikkimaku on just aavistuksen "edellä" ja kaikki tekemiset just pikkuisen erilaisia kuin meidän vuosikerralla.

Mikään kirjallisuuden klassikko tämä ei ole, mutta tunnistettava lapsuuskuvaus 80-90-lukujen taitteesta pk-seudun lähiössä.

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Pidin tästä tosi paljon. Lyhyitä lukuja kirjoittajan lapsuuden ja nuoruuden ajan ilmiöistä ja sen ajan lähiöelämästä. Pystyin samaistumaan moniin asioihin itsekin niukin naukin 70-luvulla syntyneenä ja hiukan pienemmän paikkakunnan elämää viettäneenä. Kirjan lukemisesta tuli niin kotoisan nostalginen olo, vaikka eihän lapsuus 80-90-luvulla ollut turvallista, päin vastoin. Muistan itsekin ajat, kun turvavöitä ei käytetty, autoissa ja osassa kodeista tupakoitiin, ukot sai huoletta huudella tyttöjen perään ja pojat kouria vasta kehittymässä olevia tyttöjä lähes aikuisten silmien alla.

Kirja aiheutti minulle nauruntyrskähdyksiä, kuten kuvaukset hankalassa A-asennossa tanssituista hitaista ja muka-fiksuista ensikänneistä, jotka päättyivät kylppärin lattialle omaan laattajärveen.

Samaistun myös päähenkilön hullaantumiseen eri ilmiöihin, kuten Kiss-yhtyeeseen ja Pretty in pink -leffaan. Minulla hullaantumiset kohdistui New Kids on the Blockiin ja Madonnaan. Myös minä olen treenannut Madonnan Blond Ambition -kiertueen koreografioita ystäväni kanssa VHS-tallenteelta, joka katsottiin ja kelattiin lähes puhki.

Kirjasta ei ehkä saa niin paljon irti kiltin kuorotytön elämää turvallisesti viettänyt kuin sellainen, joka on pöljäillyt ja perseillyt nuoruudessaan ja jonka lapsuus ei ole ollut ihan pumpuliin käärittyä unelmaa. Ihan tavallista elämää tässä kuitenkin kerrotaan, eli ei mitään traumaattista ole luvassa. Mitä nyt yksi turpiinveto paikallisella nuokkarilla, kun kirjoittaja yltyy tanssimaan eri lailla kuin muut.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 4 out of 5]

Hyvän mielen kirja!
En ole ennen Jennin kirjoja lukenut. Mutta tämä oli aivan ihana. Hyvin kirjoitettu. Kolahti, koska tuli oma nuoruus mieleen. Vaikka olen vähän vanhempi enkä asunut Korsossa 😄 Mutta paljon oli samaistumispintaa. Pieniä tarinoita pienen tytön kasvusta nuoreksi.
Nappasin tämänkin kirjastosta vähän sokkona. Mutta kannatti 😊
Hykertelin lukiessa. Luin bussissa työmatkalla. Meinasin ajaa pysäkkien ohi.

[Terhi · Rating 5 out of 5]

Tämä kirja on upea aikamatka oman lapsuuteen ja nuoruuteen ainakin tällaiselle Pääskysaaren aikalaiselle ja lähiön kasvatille kuin minä. Sirpaleiset muistelut ja tunnelmakuvaukset herättävän vastaavia muistoja oman mielen kätköistä. Omista muistoista puuttuvat kuitenkin monet kirjassa kuvatut lähiöelämän nurjat puolet, kultaako aika vain muistot…?

[Irina · Rating 3 out of 5]

Olen nuorempi kuin Jenni, joten osa kirjan muisteluksista meni hukkaan, osa puolestaan toi pääkaupunkiseudulla asuneelle monia mielikuvia nuoruudesta. Eniten tarttumapintaa minulle antoi riparikuvaus, joka sijoittui selkeästi siihen leirikeskukseen, jossa äitini oli töissä - myöhemmin minäkin monta kesää. Korsolaiset olivat niitä pahimpia riparilaisia, ja itse asiassa juuri siksi tähän kirjaan tartuinkin.

Kirjasta jäi ulkopuolinen fiilis. Annettiin jotain, ei mitään syvällistä, vähän kuin tajunnanvirtaa. Irrallista ja lyhyttä. Tai pitkä esittely ennen kuin alkaa tapahtua. Sellaista se nuoruus kai on?

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 3 out of 5]

Eihän tällä erityisempiä kirjallisia ansioita ole, mutta kun on itse, tosin 7 v Pääskysaarta vanhempana, asunut naapurilähiössä 70-luvun lopulla ja taas 90-luvulla, niin kyllähän sieltä hänen lapsuudestaan löytyy niin paljon kaikkea tuttua ja samaistuttavaa. Sitten taas kun Pääskysaari kasvoi teiniksi, asuin itse kaukana pk-seudulta ja oikeastaan kaikki mitä hän kävi läpi oli itselleni ihan vierasta, joten kirjassa oli kaksi puolta. Tämän lukijoille on iso merkitys sillä miten sopii kirjailijan ikähaarukkaan ja onko asunut samoilla hoodeilla vai jossain ihan muualla.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

Cool stuff. Very entertaining. I have not grown up in the 80's and not in the area, but I still felt this. This was a nostalgic trip to a world gone by, still being very universal and timeless somehow. Many similarities to the Jeppis trilogy by Tommi Liimatta. I like Pääskysaari and there was nothing wrong with this, perfect as it is. But it's nothing special either, no arch or no ideas. There's arches and ideas about life, you just need to put the work in. But this didn't even try, this was a nice snack.

[Amu · Rating 2 out of 5]

Jenni Pääskysaari on sympaattinen, ihana, rakastettava. Hän lukee äänikirjan itse, joten sen kuunteleminen on miellyttävää. Teoskin on mitä sympaattisin kuvaus lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta, luulen että se on juuri sellainen kuin kirjailija on itse halunnut. Monelle hänen ikäiselleen lähiön lapselle se tarjoaa varmasti nostalgiaa, meille muille kuvauksen siitä millaista on ollut olla lapsi 1970- ja 80-lukujen Korsossa. Ei hassumpaa.

[Viivi · Rating 5 out of 5]

Miten voikin vuonna 1975 syntynyt korsolainen kirjoittaa Kouvolassa v. 1968 syntyneelle ja siellä kasvaneelle näin samastuttavan tarinan. Nämä tarinat ja muistot itkunauruineen oli selvästi lainattu allekirjoittaneen teinikalenterin sivuilta, päiväkirjoista ja kirjeenvaihdosta. Paitsi hiphopskene. Silloin olin jo iällä ja muuttanut muualle enkä ole varma päätyikö kyseinen skene muutenkaan koskaan kotikaupunkiini.

IHANA Jenni Pääskysaari. IHANA Mielen maantiede. RA-KAS-TIN tätä kirjaa!!!!

[Taija · Rating 5 out of 5]

Tälle oli pakko antaa 5 *. Kiitos Jenni. Olen pari vuotta vanhempi, mutta ilmeeni olivat priceless, kun toistuvasti tajusin, että tietyt tuohon aikakauteen liittyvät asiat ovatkin kautta radanvarren samoja. Tai ainakin naapurissa Keravalla tapahtuivat nuo kaikki samat asiat KISSin fanittamisesta Kallion lukioon asti. Oih nostalgian virtaa.

[Elisa Jalonen · Rating 4 out of 5]

Hauska muistelukirja ja hyvin paljon samoja ajatuksia sekä muistoja omasta nuoruudestani. Itse en ole vielä uskaltanut avata lapsuuden päiväkirjoja ja kurkata, minkälaisia juttuja sinne on tunnepuuskassa kirjannut.

[Mari Kröger · Rating 4 out of 5]

Hyvän mielen kesäkirja! Ei suuri kirjallinen mestariteos, mutta ei ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Meille lähiössä kasvaneille tarjoaa aimo annoksen lapsuusnostalgiaa, vaikka vähän kirjoittajaa nuorempi olenkin.

[Tytti Hirvonen · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva muistelumatka 80-luvulle. Monia muistoja tuli mieleen ja yllättävän paljon löytyi samaistumispintaa, vaikka pikkukaupungin omakotitaloalueella olenkin asunut.

[Maarit · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä.

[Essi Aarnio-Linnanvuori · Rating 3 out of 5]

Hyvän mielen kirja tarjosi nostalgiaa toiselle 70-luvun lähiölapselle. Vähän sirpalemainen lukukokemus mutta hienoja yksittäisi�� väläyksiä joka tapauksessa.

[Emilia Hursti · Rating 4 out of 5]

Kasarin lapselle tämä oli täynnä ihanaa nostalgiaa.

[Titta · Rating 3 out of 5]

Jos on joskus asunut lähiössä, niin kyllä kuulostaa tutulta. Ihan jänskiä tuokiokuvia lapsuudesta ja nuoruudesta Vantaan Korsossa.

[Juissi · Rating 4 out of 5]

Ilmeisesti olen samaa ikäluokkaa koska kirjan sisältö sopi kuin nenä päähän.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Ihanaa, samaistuttavaa nuorisolaismuistelua, mä olen muutaman vuoden vanhempi, mutta niin paljon samoja ilmiöitä ja kokemuksia. Nostalgiatrippi.

[Tinssu · Rating 3 out of 5]

Luettu e-kirjana. Ihan kivoja muisteloita.

[Laura Remesaho]

Pikainen välikirja

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Ihan hyvää, uskottavaa, hauskaa, samaistuttavaa (vaikka en ole kasvanut lähiössä) tarinaa lapsen kasvusta nuoruuteen pahamaineisessa Korson lähiössä.

[Inka · Rating 3 out of 5]

Mukava ajankuva 70-luvulla syntyneelle.

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tästä. Lähinnä kai siksi, että olen itsekin elänyt samaan aikaan nuoruuttani. Ihania muistoja. Kevyttä, hyvänmielen luettavaa.

[Jesse · Rating 3 out of 5]

Korsossa on tullut käytyä. Nykyään vähemmän kun ainot ystävät sieltä on kaikonnut muualle. Silti, Korsolla on omassa elämässä kulttimaine. Tämä kirja antoi mielestäni useita syitä sille, että kuulemani tarinat tuskin ovat liioiteltuja. Tämä oli hassu, rehellinen, helppo ja parhaimmillaan totaaliset huutonaurut aiheuttava kirja.