Veri vetää vesille, mutta Zetterman päätyykin verityön jäljille.
On toukokuun alku ja Porkkalanselällä puhaltaa leppoisa koillistuuli. Jaakolan ja Zettermanin kevätpurjehdus saa yllätyskäänteen, kun karille ajautuneesta veneestä löytyy kuoliaaksi ammuttu aviopari. Juttu päätyy sairauslomaltaan KRP:hen palanneen Jaakolan pöydälle, eikä Zettermankaan malta pitää siitä sormiaan erossa. Alussa teon takana näyttävät olevan vainajien hämärät liiketoimet ja kadonnut miljoonaomaisuus, mutta kun uhreja tulee lisää, motiivia on etsittävä muualta. Mammonan sijasta vaikuttimena saattaakin olla mustasukkaisuus, sillä Ritari Nuhteeton ei ehkä olekaan aivan niin puhdas pulmunen kuin nimi antaisi ymmärtää.
Taattua Zettermania, mikään tekstissä ei ole turhaa vaan kaikkia palasia tarvitaan viemään juttu ratkaisuun. Täyttä viittä tähteä en voi antaa, kun arvasin syyllisen noin puolessa välissä.
Viimeisin Zetterman-sarjan kirja, joka on taas autossa kuunneltu – tosin aika pitkän ajan kuluessa. Zetterman on mukavasti eläkkeellä. Hänen naisystävänsä on palannut viime kirjan koettelemuksien jälkeen osa-aikaisena työhön, mutta keskusrikospoliisissa työskenteleminen osa-aikaisena ei ole ihan sujuvimpia asioita. Sen verran heillä on kumminkin yhteistä aikaa, että ehtivät lyhyelle purjehdusreissulle. Matka pysähtyy aika alussa, kun he kohtaavat tuuliajolla olevan purjeveneen. Otettuaan sen hinaukseen, he vilkaisevat veneen sisään ja löytävät ammutun pariskunnan. Pariskunta oli ollut lähdössä maailmanympäripurjehdukselle. He oli myyneet vain vähää aikaisemmin hiukan hämäriä kulutusluottoja kaupanneen yrityksensä, ja kauppasumma oli huhujen mukaan suuri. Kun pariskunnan poika löytyy myös ammuttuna hiukan myöhemmin, näyttää siltä, että tavoitteena ovat ehkä olleet nuo rahat. Vai olisiko sittenkin kyse jostain muusta? Samanlaista sujuvaa kerrontaa kuin sarjan aikaisemmat osat. Tällä kertaa tuntui mukana olevan taas hiukan enemmän turhakoja sivujuonia ja juoneen vain niukasti liittyvää keskustelun ”lätinää”, mutta tämä toisaalta tämä antoi leppoisaa tuntua kirjaan. Kyseessä ei ehkä ollut sarjan parhaita, mutta ihan viihdyttävää matkakuunneltavaa kirja kyllä oli.
Tämä kirjasarja vain paranee osa osalta. Kirjan lopetus sai miettimään, että tuleeko jatkoa Zettermanin tutkimuksille - toivottavasti tulee. Tässä kirjassa oli monta kuolemaa, epäiltyä, merisäitä sekä vanhoja Suomi-iskelmiä. Pidin tästä verkkaan etenevästä tarinasta, hahmot ja arkielämän kuvaus ovat todentuntuisia.
Takuuvarma valinta, kun iskee dekkarinnälkä. Zetterman tuntuu jo kuuluvan lähipiiriin ja tuntuu, että koko rikosdraama oli kirjassa itselle vähemmän tärkeä ja muu kerronta ytimessä. Siksi pääsikin yllättämään, kun Salonen tarjoilikin tällä kertaa juonellisia ylläreitä ihan loppuun saakka.
Zeta-kirjoissa henkilösuhteet kehittyvät reipasta vauhtia kirjasta toiseen - nämä on melkein pakko lukea järjestyksessä. Sananlaskut ja iskelmien sanoitukset ovat Salosen puumerkki. Saattaa joskus vähän ärsyttää jos itse ei ole samalla tavalla sanaseppo.
Erittäin hyvin kirjoitettu dekkari. Juoni hyvin rakennettu ja loppuratkaisusta sai lukijakin olla ylpeä. Johtolankoja seuraamalla pääsi samaan lopputulokseen kuin Zetterman. Helposti luettava kirja.