Terrorismista on väitetty paljon, mutta mitä siitä oikeasti tiedetään?
Terrorismia voidaan tutkia kuin mitä tahansa ihmisen toimintaa. Tulokset asettavat kyseenalaiseksi monia länsimaisia uskomuksia ja myyttejä terrorismista. Tutkimustieto auttaa myös ymmärtämään tätä väkivaltaista ilmiötä kohuotsikoita syvällisemmin sekä asettamaan terrorismista käytävän nykykeskustelun osaksi pidempää kehitystä. Teoksessa käsitellään niin terrorismin historiaa kuin nykytilaa ja tulevaisuuttakin. Kirjassa perehdytään myös moniin päivänpolttaviin aiheisiin, kuten Syyriaan ja Irakiin lähteneisiin ISIS-vapaaehtoisiin.
Leena Malkin ”Mitä tiedämme terrorismista?” on tuore ja kovin tarpeellinen katsaus terrorismiin, pääasiassa länsimaiden ja erityisesti Euroopan näkökulmasta. Kyse on yleiskatsauksesta, joten jos lukija kaipaa spesifimpää analyysiä jostain tietystä liikkeestä tai aikakaudesta, tämä ei siihen tarjoa vastauksia. Tavoitteessaan tämä kyllä onnistuu mainiosti.
Terrorismista puhutaan valtavasti mutta Malkki paljastaa huolellisesti rakennetussa kirjassaan sen, että aika iso osa puheesta ei perustu oikein mihinkään mutua parempaan. Terrorismista tiedetään yllättävänkin vähän. Tai ainakin siihen nähden, miten varmoilla äänenpainoilla asiasta puhutaan julkisessa keskustelussa.
Kirjan näkökulma on tiukasti siinä, mitä terrorismista tiedetään nimenomaan terrorismin tutkimuksen näkökulmasta. Pidän tästä kovasti. Malkki ei pelkää kertoa sitä, mitä ei tiedetä ja toisaalta tarjoaa hyvin kattavasti syitä siihen miksi näin on. Tutkimusalueena terrorismi on selvästi vaikea – terrorismiin turvautuneet järjestöt eivät tietenkään jaa tutkimustiedoksi kelpaavaa informaatiota toiminnastaan, valtioiden tuottama tieto on suunnattu palvelemaan valtion intressejä ja median tuottama materiaali on epätasaista niin luotettavuuden kuin sen osalta, mistä kirjoitetaan. Hyvänä esimerkkinä siitä, miten tämä vaikuttaa tutkijan työhön on vaikkapa se, miten tekijöiden mahdollisia mielenterveysongelmia käsitellään.
Terroriteon tapahtuessa on varsin yleistä puhua siitä, miten tekijä (tai tekijät) ovat mielenvikaisia tai hulluja tai sairaita. On kuitenkin aika vaikea mennä oikeasti selvittää näitä väitteitä tai saada niille mitään varmaa pohjaa. Vangittujen tai terroritoiminnasta luopuneiden kohdalla on jonkin verran tarjolla tilastotietoa erilaisista mielenterveyden diagnooseista mutta ne eivät välttämättä kerro syistä, jotka johtavat terrorismiin vaan voivat yhtä hyvin juontua toiminnan aiheuttamista traumoista tai esimerkiksi vankilassa olemisen vaikutuksista. Psykoottista oireista kärsiminen on epätodennäköistä varsinaisen toiminnan aikana, sillä terrorismin ”tekeminen” vaatii yhteistyökykyä ja vakaata otetta ympäröivään todellisuuteen. Persoonallisuushäiriöt usein vaikeuttavat henkilöiden välisen toiminnan sujuvuutta, joka taas terrorismijärjestössä on oltava kunnossa (ainakin jos haluaa ns. saada jotain aikaan). Tämän lisäksi yksilöiden terveydentilaa koskevat tiedot ovat yleensä yksityisiä ja siten eivät tutkijan saatavilla. Onko terroristi siis mielipuoli hullu? Todennäköisesti ei mutta faktoja on vaikea lyödä pöytään suuntaan tai toiseen.
Koko kirjan läpi Malkki navigoi vastaavien, karikkoisten kysymyksien ympärillä – selkeitä vastauksia on vähän ja kysymykset ovat vaikeita. Kun rinnastaa sen, miten varovainen Malkki on kannanotoissa, tuntuu kuumottavalta, miten paljon globaalia maailmaa määrittelee asiat, joita tehdään terrorismin torjumisen nimissä. Samoin käy selväksi, että minkä tahansa poliittisen instanssin tarjoamat yksinkertaiset lääkkeet radikalisoitumisen torjumiseksi ovat epätyydyttäviä. Radikalisoitumisen mekanismit ovat monimutkaisia ja yksinkertaisia vastauksia ei ole.
Kirjassa käydään myös pääpiirteissään läpi modernin terrorismin historia, 1800-luvun anarkistisesta aallosta aina tämän päivän jihadistiseen terrorismiin. Katsaus on hyvä. Erityistä mielenkiintoa herättää se, miten eri tavoin viranomaiset ovat käsitelleet eri poliittisten laitojen terroritoimintaa. Keskustelussa somessa tai muualla törmää jatkuvasti kinasteluun siitä, miksi vaikkapa valkoista ylivaltaa kannattavasta väkivallasta käytetään harvemmin sanaa terrorismi kuin vasemman laidan väkivaltaisesta toiminnasta. En kerro syistä tässä, koska en osaa tehdä sitä hyvin. Jos kysymys kiinnostaa, lue kirja.
Tämä on kirjoitettu tyynellä, rauhallisella ja neutraalilla otteella. Räiskyvää teksti ei missään tapauksessa ole mutta puuduttavaa akateemista paperinmakua ei myöskään ole. Lukijalle, jolla ei ole akateemista taustaa, tämä on helppo ymmärtää ja erikoistermejä ei joko käytetä tai ne selitetään hyvin. Kaikkinensa tämä on hirmuisen onnistunut, ymmärrettävä kirja vaikeasta ja tärkeästä aiheesta.
Erittäin hyvä yleiskatsaus terrorismiin. Kirjan nimi on erittäin osuva, sillä aika moneen ihmisiä erityisesti kiinnostavaan kysymykseen (Mikä saa aikaan sen, että ihminen ryhtyy terroristiksi? Miten radikalisoitumista voi ehkäistä? Ovatko ISIS-vaimot uhka Suomelle?) Malkki toteaa tylysti, ettemme yksinkertaisesti tiedä. Julkisen keskustelun perusteella voisi kuvitella, että terrorismista ja sen ehkäisystä tiedetään paljon enemmänkin, mutta tosiasiassa aika monet turvallisuuspoliittiset toimet perustuvat ihan vain arvailuun, ei tutkimukseen.
Malkki käy melko nopeasti läpi terrorismin neljä aaltoa: 1800-lukujen anarkistisen aallon, 1900-luvun puolenvälin siirtomaavaltoja vastaan suuntautuneen aallon, 1970-90-lukujen nationalistis-separatistisen aallon ja nykyisen jihadistisen aallon. Vaikka 70-luvun terroria ajatellessa tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Baader-Meinhof, niin todellisuudessa äärivasemmisto teki lopulta hyvin vähän iskuja. Itse asiassa 70-80-luvuilla äärioikeisto teki paljon enemmän terrori-iskuja kuin äärivasemmisto! Tämä oli yllättävä tieto, sillä siinä missä Punaiset prikaatit ovat suorastaan osa yleissivistystä, Ordine Nuovosta on tuskin kukaan kuullut, vaikka molemmat olivat yhtä aikaa toimivia ja suunnilleen yhtä vaarallisia terroristiryhmiä.
Tämä ei ole pelkästään historiallinen ongelma, vaan nykyisinkin äärioikeiston terrori-iskut mielletään ennemminkin viharikoksiksi, joten ne jäävät usein virallisista terroritilastoista pois. Siksi pelkästään nopeasti tilastoja katsomalla äärioikeiston terrori jää näkymättömiin.
Radikalisoitumiseen ei ole mitään selkeää syytä, vain useita asioita, jotka altistavat sille. Köyhyys itsessään ei ole merkittävä asia; kaikkein köyhimmät eivät ryhdy terroristeiksi, vaan keskituloiset. Myöskään koulutuksen lisääminen ei ratkaise ongelmaa, sillä terroristit ovat usein varsin hyvin koulutettuja. Jos maassa on paljon nuoria joiden tulevaisuudenkuvat heikkenevät äkillisesti, on ympäristö ehkä otollisin radikalisoitumiselle.
Syrjäytyminen ja mielenterveysongelmatkaan eivät ole niin olennainen osa radikalisoitumista kuin voisi kuvitella. "Yksinäinen susi" -terroristeilla tosin on usein mielenterveysongelmia, ja ehkä he ovat joutuneet yksinäisiksi susiksi juuri näiden ongelmiensa takia: monet yksinäisistä susista ovat aiemmin kuuluneet johonkin äärijärjestöön, mutta ovat joko lopettaneet tai potkittu pois.
Eikä pelkkä radikalisoituminen vielä korreloi täydellisesti terrorismin kanssa. Kaikki radikalisoituneet eivät ryhdy terroritekoihin - eivätkä kaikki iskujen tekijät ole radikalisoituneita. Yllättävää kyllä iskuja tekevät myös ihmiset, jotka eivät usko järjestön arvoihin tai tavoitteisiin! Tässä on yleensä takana sosiaaliset syyt: terroristi on joko suku- tai ystävyysverkoston myötä tullut mukaan järjestön toimintaan, ja toimii joukon mukana. Ihmisillä on niin kova tarve kuulua johonkin porukkaan, että toiset päätyvät pelkästään ryhmäpaineen vuoksi räjäyttämään ihmisiä.
Kirja perustuu selvästi vankkaan akateemiseen tietoon, muttei ole missään vaiheessa kuivaa luettavaa. Tällaista lisää.
Hyvä perusteos terrorismista. Malkki purkaa onnistuneesti virheellisiä käsityksiä terrorismista. Jouhevasti etenevä ja yleistajuinen esitys, loistavaa vastapainoa median ja äärioikeiston tarkoitushakuisuudelle. Tämän valossa oli mielenkiintoista pohtia uutisointia ja yksittäisten ihmisten suhtautumista terrorismiin. Enemmän tätä, vähemmän poliittista mutuilua. 3,5 tähteä.
Todella hyvä ja kattava kirja kaikesta, mitä nykyään tiedämme terrorismista.
Toes käsittelee sekä terrorismin tutkimusta, teoriaa, että eri terrorismiin liittyviä ilmiöitä. Kirjaa voisi melkein käyttää oppikirjana. Kielikin on selkeää ja käy läpi aikalailla kaikki mahdolliset kysymykset ja vastalauseet, joita ihmisellä voisi olla terrorismista ja sen tutkimisesta.
Minulle tässä kirjassa ei ollut mitään kovin uutta. Olen tehnyt hyvin kotiläksyni!
Ainoa puute, jonka löysin teoksesta on, ettei se mainitse viranomaisraporttien auttamatta olevan puolueellisia lähteitä, koska ne edustavat valtion näkökulmaa terrorismiin. Valtio tulee aina kirjoittamaan terrorismista negatiivisesti, koska se on sen etu. Mutta teos muutenkin korostaa ettei vain yhteen lähdeaineistoon pidä tukeutua.
Pitkästä aikaa äänikirja, jonka kuunteluun olen pystynyt keskittymään sen verran, että siitä jäi mieleen tarpeeksi asioita, ja kirjasta pystyy sanomaankin jotakin. Jykevästi terrorismin tutkimukseen pohjaava teos tarjoaa faktoja ja numeroita myyttien ja turhien kärjistysten sijaan. Terroristiseen toimintaan mukaan lähtevät eivät esimerkiksi kuulu yleensä kotimaassaan köyhimpiin, eikä suurin osa heistä ole mielenterveysongelmaisia – myös terrorismi vaatii taitoja ja resursseja. Siksi se on onnistuessaan niin tuhoisaa.
Mitä tiedämme terrorismista – itse asiassa aika vähän. Mielenkiintoinen ja helppolukuinen populaaritieteellinen teos. Itselleni mielenkiintoisin tieto oli, että varsinaisia yleisiä terrorismin "juurisyitä" ei ole, vaan ne ovat hyvin kontekstisidonnaisia.
Tosi selkeä, kansantajuinen ja hyvin kirjoitettu katsaus terrorismiin. Analyysi on mielenkiintoista ja hyvin ajassa kiinni. Toimii hyvin jäsennellyn rakenteen vuoksi myös äänikirjana.
Jouduin kuitenkin omalla kohdallani toteamaan, että aihe ei sitten lopulta kiinnosta minua ihan näin perusteellisen katsauksen verran. Esimerkiksi terrorismin tutkimuksen suuntauksia käsittelevässä osassa keskittyminen lähti harhailemaan.
Kritiikkiä pitää esittää myös Elisa kirjan käyttöliittymälle, jossa sisällysluettelosta puuttuvat väliotsikot kokonaan, ja pää- ja alalukuja ei ole eroteltu mitenkään. Mutta nämä eivät ole itse kirjan vika.
Yksi viime vuoden parhaista tietokirjoista, hiukan oppikirjamainen katsaus siihen mitä tiedämme terrorismista. Kirjan ehkä mielenkiintoisin havainto on se että terroristit eivät juuri koskaan saavuta tavoitteitaan: "Baskimaa ei edelleenkään ole itsenäinen, al-Qaidan liian maallistuneina ja länsimielisinä pitämät muslimimaiden hallinnot eivät ole väistyneet, eikä äärioikeiston odottama rotusodan syttyminenkään ole iskujen myötä vauhdittunut. Länsi-Euroopan maatkin ovat kovin erilaisia kuin uuden vasemmiston aallon aikana visioitiin." Terroristit ovat toden totta "radikaaleja häviäjiä", kuten Hans Magnus Enzensberger ansiokkaassa esseessään "Kauhunkylväjät" totesi.
Hyvä perusteos terrorismista mutta paino sanalla perus. Jos on seurannut paljon keskustelua ja lukenut juttuja erinäisistä lähteistä, tällä kirjalla on aika vähän annettavaa. Asiat käsitellään melko pintapuolisesti terrorismin historiaa lukuun ottamatta, jota sitten käsiteltiin ehkä turhankin yksityiskohtaisesti luettelemalla liuta terroritekoja.
Nopealukuinen ja helposti ymmärrettävää tekstiä, mutta aika tylsä lukukokemuksena, oppikirjamainen. Lähdeluettelo on pitkä ja vaikuttava, ja sieltä voi etsiskellä lisää luettavaa aiheesta.
Loistava yleiskatsaus terrorismin tutkimukseen. Ajoittain kirjoittaja tosin laukoo aika suoria päätelmiä asioista, joista tutkimusalalla ei ole täyttä yhteisymmärrystä. Tämä tosin on ymmärrettävää, sillä kyse on yleisteoksesta ja ristiriidat on tuotu kuitenkin alaviitteissä esiin. Tästä syystä viitteissä mainittuihin teoksiin kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa.
Kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea ennen kuin mennään toitottamaan "totuuksia" nettiin ja sosiaaliseen mediaan, ja aiheutetaan turhaa pelkoa ja kärsimystä.