En tiedä miksi toinen puu on toista suurempi päivä toista valoisampi
Sydän vain itkee ihmisten tähden päivästä päivään
Olen lukenut Nils-Aslak Valkeapään Kevään yöt niin valoisat tämän vuoden aikana useamman kerran, joten heitin tähän arvioon päivämäärät ihan lonkalta. Jokin tässä rauhallisuudessa, lyhytsanaisessa maalailussa sopii tähän koronavuoteen täydellisesti. On helppo kuvitella, että kaikki eivät saa tästä yhtä paljon irti. Omaan lukukokemukseen vaikuttivat suuresti maailman tila, oma elämäntilanne sekä muistoista kaivetut maisemat ja tuntemukset.
Kirja on parhaimmillaan hitaasti ja makustellen luettuna, mutta mielellään kannesta kanteen kerralla (se ei ole vaikeaa, sillä sivuja on vain 62). Lyhyet runot puhuttelevat itsessäänkin, mutta yhdessä niistä muodostuu väkevä kokonaisuus.
17 Tiedänhän minä että pitäisi puhua tosia ja viisaita
Mutta kuka silloin näkisi kukkasten ihmeen
Jokin näissä Valkeapään runoissa vain sävähdyttää. Niin yksinkertaista, niin pienin sanakääntein sanotaan niin paljon ja osutaan juuri oikeaan hermoon.
25 En tiedä miksi toinen puu on toista suurempi päivä toista valoisampi
Sydän vain itkee ihmisten tähden päivästä päivään
53 Tähän aikaan voi löytää vaikka mitä ja jos kellä on silmät nähdä hänen ei tarvitse etsiäkään
leiskuvat revontulet kiiluvat jäähelmet tunturia kirjovat naalin jäljet ja uuteen päivään kuuluu riekkojen nauraminen
Valkeapään runot elävät vuodenkierron läpi tiiviisti tunturiluontoon ja saamelaiseen porotalouteen kiinnittyen. Kaunista, kaihoisaa. Kirjan julkaisemisesta on kulunut jo yli 40 vuotta, mutta runojen sanoma on ajaton. Runoja harvoin lukevallekin antoisa ja ymmärrettävä lukuelämys.
Voimakas, vähäeleinen, suurisydäminen. Parilla sanalla saa aikaan valtavat riemun ja surun tunteet. Haikea. En malta odottaa näihin palaamista keveemmällä.