"Ajattelen, että aina on parempi nousta tuolista ja yrittää katsoa mitä ympärillä on kuin istua aloillaan."
Täyttäessään seitsemän vuotta Kirsi Piha sai isältään syntymäpäivälahjaksi Hannu Mäkelän kirjan Herra Huu. Yli neljä vuosikymmentä myöhemmin Piha kutsuu Mäkelän kanssaan kirjeenvaihtoon.
Lyhyiden ja viiveettä välittyvien pienjulistusten maailmassa pidempi, harkittu ja vuoropuhelunomainen ajatustenvaihto tuntuu jälleen arvokkaalta ja antoisalta. Kirjeissä pohditaan suhteita ja sukupolvia, luontoa ja ihmisluontoa, taidetta ja sanomisen tarvetta. Millaisessa maailmassa elämme, mikä on roolimme tässä ajassa, miten voisimme kehittyä ihmisinä ja toteuttaa ihmisen tehtävää – ja mikä se tehtävä on?
Pimeän yli sisältää Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan kirjeenvaihdon talvelta 2019–2020. Näennäisesti erilaisista elämänkokemuksista nousee yhteisiä mielenkiinnon kohteita, jaettuja huolen ja kiitoksen aiheita; avoimesta ja ennakkoluulottomasta keskustelusta kasvaa lämmin ystävyys.
Tykkään yleensä kirjeenvaihtokirjoista, ja tässäkin oli kiintoisia juttuja, mutta liian pitkästi. Pääsin parissa kuukaudessa sivulle 152, kyllästyin ja selasin kirjan loppuun uudenvuodenaattona. Seuraavana päivänä vanhasta päiväkirjasta osui silmään merkintä, jonka olin tehnyt 24.11.2020: "Selasin Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän jaarittelevan kirjeenvaihtokirjan." Vähän nauratti, kun en yhtään muistanut tuota.
Viisaus yksissä kansissa. Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan, kahden hyvin erilaisen ja eri aikakauden henkilön kirjeenvaihto vie matkalle 2020 -luvulle ja läpi korona-ajan. Kahden syvällisen ajattelijan välillä hyvin eri tavoinkin näkevä ja samalla toisen näkemyksiä tukeva on kaunis matka tähän päivään, peilaten menneeseen. Kahden henkilön toisiaan sivistävä ote sivistää myös lukijaa ja vaikka kovin eri tavoin ajattelisikin, voi vain kunnioittaa. Kirja sisältää valtavan määrän nostoja ja samalla se onnistuu olemaan kestävä kokonaisuus. Lukijana kannattaa ottaa vierelleen väline muistiinpanoihin, koska kirjassa mainitaan valtava määrä hyviä teoksia, joiden olisi toivonut olevan luettelona kirjan lopussa. Näin ei ollut ainakaan eKirja -versiossa.
Tässä oli kirjailijoiden kesken hienoa vastavuoroista kunnioitusta ja hyviä ajatuksia. Kirjeenvaihto kahdenkeskisesti on kuitenkin melko arkista, joten mitään yllätyksiähän kirja ei suoranaisesti synnyttänyt. Vaikkakin oli kovin hienoa nähdä molempien kokemusten ja ajatusten kehittymistä koronan iskiessä päälle 2020 keväällä.
Kirja ei ollut huono missään nimessä, eikä edes pahasti pitkäveteinenkään, mutta silti hieman liian pitkä. Parhaimmat jutut koskettivat ehdottomasti kirjallisuutta, niistä syntyneitä ajatuksia sekä kirjeenvaihto lukemisesta ja kirjoittamisesta.
Mielenkiintoista kirjeenvaihtoa Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan välillä. Mainintoja hienoista kirjailijoista, joskin muuten paikoin hieman pinnalliseksi jäävää keskustelua. Niin kuin olisi kuunnellut vanhojen tuttujen jutustelua. Isistä keskustelut ehkä tämän kirjeenvaihdon aidointa/parasta antia, eniten saa irti jos Mäkelän tuotanto on ennestään yhtään tuttua tai jos jaksaa samalla kun tätä käy läpi, niin tutustua keskustelussa esiintyviin teoksiin. Hyvin pysyy mukana ilman ennakkotietojakin, mutta viiteen tähteen olisin halunnut vähän syvemmälle luotaavaa keskustelua.
Pidin kirjasta. Sekoitus mielipiteitä ja kuvauksia. Yllätyin kuinka hyvä kirjoittaja Piha on. En niinkään hänen perustelukyvyistään, sen hän varmasti osaa, mutta hänen taidostaan kuvata ja kertoa tapahtumista ja mielialoista.