Antiikin lääketieteessä on paljon meille vierasta mutta myös tuttua. Ihmiselämään väistämättä kuuluva kärsimys oli totta jo sata sukupolvea sitten. Yskä, aivastelu, päänsärky ja haavat olivat arkipäivää, melankolia painoi mielen matalaksi ja riittämätön uni aiheutti vaivoja. Henkisen työn tekijöitä kuormittivat elämä vallanpitäjien liepeillä sekä stressi menestyksen ja suosion epävarmuudesta.
Oopiumia ja ajatusharjoituksia kertoo antiikin ihmisten suhteesta kehoon, sairauksiin ja kärsimykseen. Se kartoittaa antiikin käsityksiä kulkutaudeista, unettomuudesta, mielenterveydestä ja melankoliasta, vesikauhusta, seksin terveysvaikutuksista, sukupuolesta ja sairauksien alkuperästä, lääkeaineista, viinistä, kanelista ja oopiumista. Se pohtii, mitä tiedämme ihmiskehosta, mitä olemme perineet antiikista ja mitä ajattelemme antiikin tiedosta nyt. Voimmeko samastua antiikin ihmisten kokemuksiin?
Antiikin ihmisille filosofia oli olennainen hoitomuoto lääketieteen ohella. Kahden hoitonäkökulman – oopiumin ja ajatusharjoitusten, lääkkeiden ja psykoterapian sekä medikalisaation ja self helpin – suhde on aina yhtä ajankohtainen ja kiinnostava.
Antiikkia antiikkia, tällä kertaa lääketieteen näkökulmasta. Marke Ahonen on klassillisen filologian dosentti ja perehtynyt työssään erityisesti antiikin filosofian ja lääketieteen yhteyksiin. Tässä kirjoituskokoelmassa hän avaa näkökulmia antiikkiin. Eniten huomiota saa kreikkalainen lääkäri Galenos, osin merkittävyytensä vuoksi, osin siksi että Ahonen on perehtynyt Galenoksen tuotantoon laajasti.
Oopiumia ja ajatusharjoituksia on tosiaan kokoelma erillisiä kirjoituksia, joita voi lukea halutessaan poukkoillen vapaassa järjestyksessä. Kirjoitusten aikaisempia versioita on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä vuosina 2012–2019. Rakenne toimii, mutta putkeen luettuna parissa kohtaa samojen asioiden toistuminen vähän häiritsi.
Antiikin ajan elämä sai lisävalaistusta monelta kantilta. Oli mielenkiintoista lukea antiikin ihmisten suhteesta vesikauhuun, pohdiskelua antiikin melankolisuuden eli mustasappisuuden suhteesta nykypäivän masennukseen, sukupuolirooleista, seksuaalisuudesta, alkoholin käytöstä, lääkehoidon ja terapian suhteesta ja niin edelleen. Antiikin ihmisillä oli näihin ja moniin muihin lääketieteeseen liittyviin kysymyksiin näkökulmia, jotka vielä tänäkin päivänä tuntuvat kiinnostavilta ja paikoin jopa relevanteilta.
Antiikki on selvästi taas vaihteeksi vähän muodissa, ainakin Senecan ja Plutarkhoksen tekstit kiinnostavat nykypäivän lukijoitakin. Tähän jatkumoon Ahosen työ antiikin lääketieteellisten tekstien parissa sopii aivan mainiosti.
Kirja, jonka ulkoasu ei oikein millään houkuttele tarttumaan itseensä. Sisältä kuitenkin kuoriutui vuoden kiinnostavimpiin kuuluva tietokirja. Rakenteeltaan tasapainoinen, sisällöltään kiinnostava ja hyvin kirjoitettu - muuta ei juuri voisikaan toivoa.
Oopiumia ja ajatusharjoituksia osuu filosofian ja lääketieteen historian kiinnostavaan leikkauspintaan antiikin historiassa. Ahonen välttää tekemästä liian yksioikoisia vertauksia nykypäivään, ja sen sijaan valottaa antiikin ajatusmaailmaa aikakauden omista lähtökohdista lähtien. Tieteenalat risteilevät ja ajatuket polveilevat, mutta punainen lanka pysyy.
Upeasti kirjoitettu ja kiinnostava kokoelma antiikin filosofian ja lääketieteen rajamaastosta. Esille tulevat mitä moninaisemmat asiat melankoliasta seksuaalisuuteen.