Olipa virkistävää lukea opettajien kirjoittamaa tekstiä koulusta, eli siitä arjesta, jota kouluissa oikeasti eletään. Minja Koskela ja Elina Tuomi ovat rohkeita ja tinkimättömiä kirjoittajia, ja toivoisin, että kaikki opettajat, rehtorit, kasvatustieteilijät sekä sivistystoimien ja opetushallituksen virkamiehet lukisivat Toisin tehdyn. Toivoisin myös, että tällaista tekstiä saataisiin lisää. Jäin kaipaamaan kuvauksia inkluusiosta, kolmiportaisesta tuesta ja eri oppiaineiden opettamisesta sekä kouluista eri puolelta Suomea - todellisuudesta, en tavoitteista ja vaatimuksista. Tämä kirja huutaa "jatko-osia". Koulusta pitäisi keskustella rohkeasti, ja keskustelussa pitäisi kuulua työn tekijöiden ääni. Tosiasia nimittäin on, että tasa-arvon periaatteelle perustuva koulu ei enää pysty hillitsemään eriarvoistumista.
Koskela ja Tuomi kertovat tositarinoita, kritisoivat käytänteitä ja vaatimuksia, unelmoivat ja antavat ohjeita, jotka perustuvat kokemukseen. Välillä olin pakahtua, sillä niin tutulta tuo kaikki tuntui, eletyltä koululta. Suomalaiset opettajat ovat yliopistokoulutuksen saaneita ammattilaisia, joita arvostetaan muualla maailmassa, mutta ei omassa kotimaassaan. Heitä on tuhansia. On hämmästyttävää, miten vähän heitä kuullaan koulukeskustelussa. Mutta ehkä Toisin tehty on nyt jonkinlainen pelinavaus. Toivon niin.