What do you think?
Rate this book
Edes hetken elossa
Elsi tahtoo pelastaa huumeriippuvaisen isoveljen ja kursia perheen kokoon. Huumeet vievät abityttöä mennessään. Riipaiseva esikoisromaani.
Isoveli Topias majailee ties missä eikä suostu tulemaan kotiin. Äiti on lähtenyt rapakon taakse elämään omaa elämäänsä, ja isä on pelkkä zombie. Elsi haluaisi korjata kaiken ennalleen.
Elsin juttusille ilmestyy Kalle, joka vaikuttaa tuntevan Topiaksen. Kalle polttaa jointtia kuin röökiä. Olisiko se niin paha, jos Elsikin kokeilisi? Auttaisiko se ymmärtämään veljeä?
Yo-kirjoitukset ja kaikki muukin menettävät merkityksensä, kun Elsi imee hatsin. Kaikki on tässä ja nyt, ja lopulta painajaista.
Isoveli Topias majailee ties missä eikä suostu tulemaan kotiin. Äiti on lähtenyt rapakon taakse elämään omaa elämäänsä, ja isä on pelkkä zombie. Elsi haluaisi korjata kaiken ennalleen.
Elsin juttusille ilmestyy Kalle, joka vaikuttaa tuntevan Topiaksen. Kalle polttaa jointtia kuin röökiä. Olisiko se niin paha, jos Elsikin kokeilisi? Auttaisiko se ymmärtämään veljeä?
Yo-kirjoitukset ja kaikki muukin menettävät merkityksensä, kun Elsi imee hatsin. Kaikki on tässä ja nyt, ja lopulta painajaista.
223 pages, Hardcover
Published June 8, 2020
2 people are currently reading
80 people want to read
About the author
Emma Sofianna Söderholm
3 books24 followersEmma Sofianna Söderholm (s. 1992) on korsolainen kirjailija, joka vetää työpajoja mielenterveystoipujille. Mielenterveystyö on lähellä hänen sydäntään. Lukion jälkeen hän on opiskellut kirjoittamista mm. Oriveden Opistossa. Hän on ollut myös pitkään mukana harrastajateattereiden toiminnassa.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 32 reviews
October 28, 2020
Oi voi.... Kirja tärkeästä aiheesta, mutta tehty vetäen mutkia suoraksi. Ensimmäisen kannabiskokeilun jälkeen tunnollinen opiskelija onkin jo käytännössä huumekoukussa. Tässä on käsitelty aivan liikaa nk. porttiteoriaa, että samantien siirrytään jo vahvempiin. Kirjan aikatasot eivät ihan selviä - tuntui, että muutos tapahtui käden käänteessä, viikossa?
Yhdestäkään hahmosta ei saanut otetta, eikä heidän vaikuttimiaan juuri kuvattu - päähenkilö Elsi tunsi olonsa hylätyksi, mutta juuri muuta hänestä ei kerrottu. Tatte-hahmo jäi hämäräksi ja hänen vaikuttimensa samoin. Elsin ja Topiaksen vanhemmista ei kerrottu oikein sitäkään vähää. Eikä myöskään Kallesta tms, joka tuntui keskeisestä roolistaan huolimatta merkityksettömältä sivuhahmolta, joka tarjosi paikan hengailuun.
Yksinomaan omituinen kirja, sujumaton juonen kuljetus ja tyhjät henkilöhahmot.
Yhdestäkään hahmosta ei saanut otetta, eikä heidän vaikuttimiaan juuri kuvattu - päähenkilö Elsi tunsi olonsa hylätyksi, mutta juuri muuta hänestä ei kerrottu. Tatte-hahmo jäi hämäräksi ja hänen vaikuttimensa samoin. Elsin ja Topiaksen vanhemmista ei kerrottu oikein sitäkään vähää. Eikä myöskään Kallesta tms, joka tuntui keskeisestä roolistaan huolimatta merkityksettömältä sivuhahmolta, joka tarjosi paikan hengailuun.
Yksinomaan omituinen kirja, sujumaton juonen kuljetus ja tyhjät henkilöhahmot.
July 3, 2020
Odotin tätä kirjaa innolla, koska yleensä tykkään kirjoista jotka käsittelevät rankkoja aiheita kuten huumeita, mt-ongelmia yms. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan iskenyt, tarina oli todella pinnallisen tuntuinen enkä päässyt yhtään sisälle hahmoihin. Imo kirja olisi tarvinnut hurjasti enemmän syvyyttä ja jotain taustatarinaa, päähenkilöiden ongelmia kuvailtiin tosi hätäisesti ja tarina oli paikoin epäuskottava. Pisteet tärkeästä teemasta.
June 24, 2021
Pitäs varmaa lopettaa nuortenkirjojen lukeminen ku en enää oo teini ja en enää saa niistä nii paljoo irti XD
June 10, 2020
Tää oli todella kaunis kirja! Näis hahmois oli kaikis omat vikansa ja jostain syystä varsinkin toi Elsi
rsytti mua välillä suunnattomasti (siit pääs kuitenkin yli :D)
Täs heräs monta kysymystä pitkin kirjaa joihin ei kuitenkaan saanut minkäänlaista vastausta (paljon Tatteen liittyen).
Tää kieli mikä täs kirjas oli, oli siis todella kaunis, vaikka ei kylläkään valitettavasti saanut mua tuntee paljookaan mitään tunteita, joita olin odottanut ja toivonut.
Täs käsiteltiin mielenterveysongelmia todella hienosti ja kauniisti!
rsytti mua välillä suunnattomasti (siit pääs kuitenkin yli :D)
Täs heräs monta kysymystä pitkin kirjaa joihin ei kuitenkaan saanut minkäänlaista vastausta (paljon Tatteen liittyen).
Tää kieli mikä täs kirjas oli, oli siis todella kaunis, vaikka ei kylläkään valitettavasti saanut mua tuntee paljookaan mitään tunteita, joita olin odottanut ja toivonut.
Täs käsiteltiin mielenterveysongelmia todella hienosti ja kauniisti!
July 8, 2020
Lempiaiheeni mutta metsään meni.
Lukiessa tuntui, että jumitan kohtiin, jotka ei etenekään, asioita jää niin paljon auki, ettei tarina tunnu enää uskottavalta ja toistuu samat asiat. Harmi. Idea olisi ollut hyvä, eikä kaikki ollut niin surkeesti (kirjassa, ei tarinassa) mutta nyt tökkäsi.
Lukiessa tuntui, että jumitan kohtiin, jotka ei etenekään, asioita jää niin paljon auki, ettei tarina tunnu enää uskottavalta ja toistuu samat asiat. Harmi. Idea olisi ollut hyvä, eikä kaikki ollut niin surkeesti (kirjassa, ei tarinassa) mutta nyt tökkäsi.
July 12, 2020
2 ½ ⭐️
(i feel like i’m gonna change this later)
(i feel like i’m gonna change this later)
February 23, 2021
Jos unohdetaan kannen ongelmallinen desing, tämä oli ihan passeli kirja.
Pitäisi lukea enemmän kirjoja, joissa kaikki ei ole kivaa ja helppoa, sillä kuten takakansikin sanoo, moni haluaa vain ummistaa silmänsä huumeilta ja niiden tuomilta ongelmilta.
Joku tässä kuitenkin häiritsi, vaikka loppu olikin vaikuttava.
Pitäisi lukea enemmän kirjoja, joissa kaikki ei ole kivaa ja helppoa, sillä kuten takakansikin sanoo, moni haluaa vain ummistaa silmänsä huumeilta ja niiden tuomilta ongelmilta.
Joku tässä kuitenkin häiritsi, vaikka loppu olikin vaikuttava.
December 14, 2022
Jep…
Mitäs sitä sanois? Traumaattisia asioita käsittelevät kirjat ei oo mulle. Joitakin asioita oli kuvattu kirjassa tosi kauniisti ja myönnän itkeneeni monessa kohtaa (liikutuksesta vai ahdistuksesta… sitä en tiedä). Kuitenkin kirja oli täynnä tosi pintapuolisia hahmoja ja päähenkilöstäkään ei saanut kunnon otetta, mikä jäi eniten painamaan. Kirjasta ei muutenkaan jäänyt mitään erityistä mainittavaa mieleen.
Se, kuinka kauan tän kirjan lukemiseen mulla meni (sivuja on vähän päälle 200) kertoo tosi paljon siitä, kuinka rankka lukuprosessi tää mulle oikeastaan oli. Jos tykkäät traumaa ja synkempiä asioita käsittelevistä kirjoista, saatat tykätä tästä.
Mitäs sitä sanois? Traumaattisia asioita käsittelevät kirjat ei oo mulle. Joitakin asioita oli kuvattu kirjassa tosi kauniisti ja myönnän itkeneeni monessa kohtaa (liikutuksesta vai ahdistuksesta… sitä en tiedä). Kuitenkin kirja oli täynnä tosi pintapuolisia hahmoja ja päähenkilöstäkään ei saanut kunnon otetta, mikä jäi eniten painamaan. Kirjasta ei muutenkaan jäänyt mitään erityistä mainittavaa mieleen.
Se, kuinka kauan tän kirjan lukemiseen mulla meni (sivuja on vähän päälle 200) kertoo tosi paljon siitä, kuinka rankka lukuprosessi tää mulle oikeastaan oli. Jos tykkäät traumaa ja synkempiä asioita käsittelevistä kirjoista, saatat tykätä tästä.
June 15, 2020
Eipä todellakaan ollut mitenkään kevyt lukukokemus, mutta luin lähes yhdeltä istumalta. Rankka tarina, mutta ei tuntunut överiksi vedetyltä tai kovin epärealistiselta, muutamia kohtia lukuun ottamatta. Tapahtumat etenivät kuitenkin omaan makuuni hieman liian nopeasti, eikä koruton kielikään ehkä ollut oman mieltymyksen mukaista (tosin koristeellinen krumeluuri ei olisi tähän varmaan sopinutkaan). Oikein hyvä esikoisteos kuitenkin! Tämä sai muuten kunnian olla ensimmäinen koskaan lukemani kokonainen e-kirja :)
June 6, 2020
Muistatko vielä Huumeasema Zoon?
Hyvä. Nyt se on päivitetty 2020-luvulle ja Suomeen.
Sivulla 216 kiteytetään loistavasti hyvinvointiyhteiskunnan tilanne joidenkin kansalaisten kohdalla: "Selvä. Pärjäilkää."
Silti tämän kirjan jälkeen uskon ihmisiin taas hiukan enemmän.
Hyvä. Nyt se on päivitetty 2020-luvulle ja Suomeen.
Sivulla 216 kiteytetään loistavasti hyvinvointiyhteiskunnan tilanne joidenkin kansalaisten kohdalla: "Selvä. Pärjäilkää."
Silti tämän kirjan jälkeen uskon ihmisiin taas hiukan enemmän.
August 19, 2023
Liian moni asia jäi selittämättä ja roikkumaan.
December 8, 2023
Tykkäsin kirjan aitoudesta, henkilöistä ja siitä kuinka kauniisti mielenterveys ja päihde jutuista oltiin kirjoitettu
June 1, 2020
Vaikea tähdittää kirjaa, aihe on todella tärkeä, kirja ei saarnaa, se ei jäkätä vaan näyttää yhden perheen tarinan huumeiden maailmasta.
Kuitenkin kirjan melodramaattinen kieli vei tarinan voimaa pois. Ja liiallinen liimaaminen aikaan (mm. Lindsay Lohanin ja Britney Spearsin mainitseminen, vaikka tytöt olivat vasta 18-vuotiaita, ja tuon ajan teineille idolivat eivät varmaankaan ole 2000-luvun tähtiä) saivat tekstin hajoamaan hetkellisesti uskottavuudessaan.
Toki nämä ovat täysin makukysymyksiä, mutta itselleni kaikki tällainen aikaan liimattu maininta tekee kirjasta todella äkkiä vanhan ja siksi arastelen sitä erittäin paljon; lukiessa ja kirjoittaessa.
Kuitenkin kirjan melodramaattinen kieli vei tarinan voimaa pois. Ja liiallinen liimaaminen aikaan (mm. Lindsay Lohanin ja Britney Spearsin mainitseminen, vaikka tytöt olivat vasta 18-vuotiaita, ja tuon ajan teineille idolivat eivät varmaankaan ole 2000-luvun tähtiä) saivat tekstin hajoamaan hetkellisesti uskottavuudessaan.
Toki nämä ovat täysin makukysymyksiä, mutta itselleni kaikki tällainen aikaan liimattu maininta tekee kirjasta todella äkkiä vanhan ja siksi arastelen sitä erittäin paljon; lukiessa ja kirjoittaessa.
June 29, 2020
Tämä kirja on erittäin tervetullut tapaus kotimaiseen nuortenkirjakenttään. Kirja sijoittuu nyky-Suomeen ja on genreltään realismia, ja siinä käsitellään huumeita ja mielenterveysongelmia, jotka ovat ajankohtaisia mutta myös osin vaikeita aiheita.
Huumeidenkäyttöä kuvataan teoksessa realistisesti ja peittelemättä, saarnaamatta. Teoksen vahvuus onkin sen aitoudessa ja rehellisyydessä. Kerronta on hyvin pelkistettyä ja yksinkertaista, kertojaääni on koko ajan Elsin, ja tapahtumat kuvataan preesensissä. Minkäänlaista kukkahattutäteilyä ja moralisointia en havainnut edes rivien välissä. Asiat vaan yksinkertaisesti kerrotaan niin kuin ne ovat. Myöskään ylimääräistä selittelyä ja rautalangasta vääntämistä ei ole. Nämä ovat ehdottomia vahvuuksia nuortenkirjallisuudessa, sillä usein varsinkin vanhempien kirjailijoiden (mitä Söderholm ei tosin ole) kirjoittamista nuortenkirjoista tulee fiilis, että kirjailija on oikeasti nuorten todellisuudesta jo aika kaukana ja kirjoittaa sen kautta että ”tää tyyppi on nuori, mitä nuori tekis” eikä sen kautta että ”tää tyyppi on tää kyseinen tyyppi, mitä tää kyseinen tyyppi tekis”. Tässä asiat, osin hyvin raa’atkin, vain yksinkertaisesti kerrotaan, todetaan, ja lukijan tehtäväksi jää tehdä niiden moraalisuudesta omat päätelmänsä. Sellaista otetta kaipaisin nuortenkirjallisuuteen lisää.
Kirja on melko lyhyt ja nopealukuinen, mutta kuitenkin tarina kattaa melko pitkän ajanjakson ja kaikenlaista ehtii tapahtua. Tämä johtuu nimenomaan pelkistetystä kerronnasta, joka mahdollistaa pitkienkin tapahtumakulkujen kuvaamisen ”nopeasti”. Tyyli sopii kyllä aiheeseen, mutta itselleni tyyli aiheutti sen, että luin kirjan nopeasti (olen yleensä aika hidas lukija) eli tapahtumat myös etenivät päässäni nopeasti. Ehkä välillä liian nopeasti? Jos kieli olisi ollut maalailevampaa ja teos pidempi, olisin ehkä päässyt tarinaan tunnetasolle paremmin sisälle. Tällaisenaan en nimittäin tunnetasolla päässyt koskettumaan sinänsä hyvin dramaattisista asioista niin paljon kuin mihin tarinassa olisi ollut potentiaalia. Taisin koskettua eniten joistakin kohdista, jotka eivät varsinaisesti koskeneet päähenkilöitä (kuten kohdasta, jossa vanha pariskunta on sairaalan odotushuoneessa ja kohdasta, jossa pikkupoika kysyy Nirvanasta bussissa). Mutta nämä ovat toki hyvin subjektiivisia juttuja.
Hahmojen välisistä suhteista sain eniten irti Elsin ja hänen parhaan ystävänsä Sallan suhteesta. Heidän välisensä kommunikaatio ja ryyppyreissut ym. olivat hyvin eläväisiä ja realistisesti kuvattuja. Toinen minua liikuttava ihmissuhde oli Elsin ja hänen isänsä välinen suhde. Isää kävi sääliksi, ja tavallaan olisin toivonut hänen hahmoaan käsiteltävän vielä enemmän. Sen sijaan Elsin ja Kallen välinen suhde ei antanut minulle niin paljon, eikä Elsin ja Topiaksen. Tämä johtunee ihan siitä, että Kallen kanssa tapahtui lähinnä huumeidenkäyttöä ja sen lieveilmiöitä, ja koska ne ovat itselleni vieras asia, niihin samaistuminen on vaikeampaa. Sen sijaan esim. itselläni on toki kokemusta parhaasta ystävästä kuten Sallasta ja isästä jne, joten nämä hahmot koskettivat senkin takia lähempää. Teoksen pääjuoni eli yritys pelastaa Topias ei loppupeleissä avautunut tunnetasolla itselleni kovin paljon, ja sen vuoksi myöskään loppuratkaisu ei liikuttanut niin paljon kuin se parhaimmillaan olisi voinut. Tämän arvelen johtuvan siitä, että Topias ei oikeastaan fyysisesti esiinny tarinassa kovin paljon, vaan lähinnä Elsin muistoissa ja haavekuvissa. Tietenkin Elsi ikävöi häntä, koska hän on elänyt Topiaksen kanssa koko elämänsä, mutta lukija kuitenkaan ei ole. Topiaksen ympärillä tapahtuvat asiat olisivat koskettaneet tunnetasolla enemmän, jos teoksen alkupuolella olisi ollut jonkinlainen ”ennen”-osio, jossa Topias olisi vielä kotona ja lukija olisi päässyt kiintymään häneen hahmona. Asetelma, jossa lukijalle jo tuttu hahmo katoaa huumeiden maailmaan, liikuttaa enemmän kuin sellainen, jossa tämä hahmo on alusta asti poissa. Mutta toisaalta, tarinan pääjuoni oli kuitenkin Elsin tarina eikä Topiaksen tarina, että eiköhän homma ole ok näinkin.
Suosittelisin tätä kirjaa sekä nuorille että vähän vanhemmillekin, ja myös nuorten vanhemmille. Erityisplussa vielä aidosta ja elävästä dialogista ja siitä, etten ainakaan minä huomannut tässä teoksessa lainkaan kielioppi- tai kirjoitusvirheitä.
Huumeidenkäyttöä kuvataan teoksessa realistisesti ja peittelemättä, saarnaamatta. Teoksen vahvuus onkin sen aitoudessa ja rehellisyydessä. Kerronta on hyvin pelkistettyä ja yksinkertaista, kertojaääni on koko ajan Elsin, ja tapahtumat kuvataan preesensissä. Minkäänlaista kukkahattutäteilyä ja moralisointia en havainnut edes rivien välissä. Asiat vaan yksinkertaisesti kerrotaan niin kuin ne ovat. Myöskään ylimääräistä selittelyä ja rautalangasta vääntämistä ei ole. Nämä ovat ehdottomia vahvuuksia nuortenkirjallisuudessa, sillä usein varsinkin vanhempien kirjailijoiden (mitä Söderholm ei tosin ole) kirjoittamista nuortenkirjoista tulee fiilis, että kirjailija on oikeasti nuorten todellisuudesta jo aika kaukana ja kirjoittaa sen kautta että ”tää tyyppi on nuori, mitä nuori tekis” eikä sen kautta että ”tää tyyppi on tää kyseinen tyyppi, mitä tää kyseinen tyyppi tekis”. Tässä asiat, osin hyvin raa’atkin, vain yksinkertaisesti kerrotaan, todetaan, ja lukijan tehtäväksi jää tehdä niiden moraalisuudesta omat päätelmänsä. Sellaista otetta kaipaisin nuortenkirjallisuuteen lisää.
Kirja on melko lyhyt ja nopealukuinen, mutta kuitenkin tarina kattaa melko pitkän ajanjakson ja kaikenlaista ehtii tapahtua. Tämä johtuu nimenomaan pelkistetystä kerronnasta, joka mahdollistaa pitkienkin tapahtumakulkujen kuvaamisen ”nopeasti”. Tyyli sopii kyllä aiheeseen, mutta itselleni tyyli aiheutti sen, että luin kirjan nopeasti (olen yleensä aika hidas lukija) eli tapahtumat myös etenivät päässäni nopeasti. Ehkä välillä liian nopeasti? Jos kieli olisi ollut maalailevampaa ja teos pidempi, olisin ehkä päässyt tarinaan tunnetasolle paremmin sisälle. Tällaisenaan en nimittäin tunnetasolla päässyt koskettumaan sinänsä hyvin dramaattisista asioista niin paljon kuin mihin tarinassa olisi ollut potentiaalia. Taisin koskettua eniten joistakin kohdista, jotka eivät varsinaisesti koskeneet päähenkilöitä (kuten kohdasta, jossa vanha pariskunta on sairaalan odotushuoneessa ja kohdasta, jossa pikkupoika kysyy Nirvanasta bussissa). Mutta nämä ovat toki hyvin subjektiivisia juttuja.
Hahmojen välisistä suhteista sain eniten irti Elsin ja hänen parhaan ystävänsä Sallan suhteesta. Heidän välisensä kommunikaatio ja ryyppyreissut ym. olivat hyvin eläväisiä ja realistisesti kuvattuja. Toinen minua liikuttava ihmissuhde oli Elsin ja hänen isänsä välinen suhde. Isää kävi sääliksi, ja tavallaan olisin toivonut hänen hahmoaan käsiteltävän vielä enemmän. Sen sijaan Elsin ja Kallen välinen suhde ei antanut minulle niin paljon, eikä Elsin ja Topiaksen. Tämä johtunee ihan siitä, että Kallen kanssa tapahtui lähinnä huumeidenkäyttöä ja sen lieveilmiöitä, ja koska ne ovat itselleni vieras asia, niihin samaistuminen on vaikeampaa. Sen sijaan esim. itselläni on toki kokemusta parhaasta ystävästä kuten Sallasta ja isästä jne, joten nämä hahmot koskettivat senkin takia lähempää. Teoksen pääjuoni eli yritys pelastaa Topias ei loppupeleissä avautunut tunnetasolla itselleni kovin paljon, ja sen vuoksi myöskään loppuratkaisu ei liikuttanut niin paljon kuin se parhaimmillaan olisi voinut. Tämän arvelen johtuvan siitä, että Topias ei oikeastaan fyysisesti esiinny tarinassa kovin paljon, vaan lähinnä Elsin muistoissa ja haavekuvissa. Tietenkin Elsi ikävöi häntä, koska hän on elänyt Topiaksen kanssa koko elämänsä, mutta lukija kuitenkaan ei ole. Topiaksen ympärillä tapahtuvat asiat olisivat koskettaneet tunnetasolla enemmän, jos teoksen alkupuolella olisi ollut jonkinlainen ”ennen”-osio, jossa Topias olisi vielä kotona ja lukija olisi päässyt kiintymään häneen hahmona. Asetelma, jossa lukijalle jo tuttu hahmo katoaa huumeiden maailmaan, liikuttaa enemmän kuin sellainen, jossa tämä hahmo on alusta asti poissa. Mutta toisaalta, tarinan pääjuoni oli kuitenkin Elsin tarina eikä Topiaksen tarina, että eiköhän homma ole ok näinkin.
Suosittelisin tätä kirjaa sekä nuorille että vähän vanhemmillekin, ja myös nuorten vanhemmille. Erityisplussa vielä aidosta ja elävästä dialogista ja siitä, etten ainakaan minä huomannut tässä teoksessa lainkaan kielioppi- tai kirjoitusvirheitä.
July 23, 2020
"Edes hetken elossa" on se kirja, jonka ilmestymisestä kuulin ennen kuin se oli kustantamon markkinoima esikoiskirja. Olin kirjailija Emma Sofianna Söderholmin ohjaamassa kirjoituspajassa ja tein hänestä haastattelun kustannussopimuksen johdosta, kun tise opisekelin journalismia Haaga-Helian avoimessa AMK:ssa.
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se on hyvä. Toiminta etenee, hahmot ovat selviä, päähenkilön suhtautuminen on selkeää, missään vaiheessa kuuntelijalle ei tule tunne, että kirjoitettaisiimpa tästä enemmän tai että miksi tästä on kirjoitettu. Kirja vie turvallisesti perille ja teoksen aihe on sellainen, että se vei Helsingin Sanomien kulttuuriosion kanteen eräänä kesänä 2020.
Olen kärryillä kirjialija Emma Sofiannan seuraavan kirjan aiheesta ja odotan sitä, sillä uskon, että se on vielä jopa parempi kuin tämä. Aihe on sellainen, että siihen harva tarttu, mutta antakaamme kirjialijalle työrauha. Emma on menestyksen ansainnut!
Kirjan nimen merkitys paljastetaan kauniisti heti alussa. Olen toki lähes 50 vuotias täti, mutta kyllä huumeista puhuttiin jo silloin, kun minä olin nuori. Huumeita oli varmaan vähemmän silloin liikkeellä maaseudulla, jossa kasvoin, mutta harva asia on muuttunut. Kyllä tämä on sellainen kirja, jonka voisi lukea myös hitaasti ja ajan kanssa, nyt piti kuunnella nopeasti läpi, kun sai DNA:n tarjoaman 6 vko:n ilmaisjakson BookBeatiin. Näen tässä sarjan ja jatkumon.....
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se on hyvä. Toiminta etenee, hahmot ovat selviä, päähenkilön suhtautuminen on selkeää, missään vaiheessa kuuntelijalle ei tule tunne, että kirjoitettaisiimpa tästä enemmän tai että miksi tästä on kirjoitettu. Kirja vie turvallisesti perille ja teoksen aihe on sellainen, että se vei Helsingin Sanomien kulttuuriosion kanteen eräänä kesänä 2020.
Olen kärryillä kirjialija Emma Sofiannan seuraavan kirjan aiheesta ja odotan sitä, sillä uskon, että se on vielä jopa parempi kuin tämä. Aihe on sellainen, että siihen harva tarttu, mutta antakaamme kirjialijalle työrauha. Emma on menestyksen ansainnut!
Kirjan nimen merkitys paljastetaan kauniisti heti alussa. Olen toki lähes 50 vuotias täti, mutta kyllä huumeista puhuttiin jo silloin, kun minä olin nuori. Huumeita oli varmaan vähemmän silloin liikkeellä maaseudulla, jossa kasvoin, mutta harva asia on muuttunut. Kyllä tämä on sellainen kirja, jonka voisi lukea myös hitaasti ja ajan kanssa, nyt piti kuunnella nopeasti läpi, kun sai DNA:n tarjoaman 6 vko:n ilmaisjakson BookBeatiin. Näen tässä sarjan ja jatkumon.....
November 3, 2020
Todella riipaiseva, rankka ja koskettava kertomus lukiolaistytöstä, joka epätoivon vimmalla yrittää koota perheensä ja pelastaa veljensä huumehelvetistä. Kuuntelin tämän äänikirjana, kesto oli vain 6 h 36 min. Oli tosi rankka, mutta koukuttava kuuntelukokemus, en olisi millään malttanut lopettaa kuuntelua. Huume- ja mielenterveysaiheiset kirjat kiinnostavat kyllä minua, niissä sukelletaan hykerryttävästi ihmisen synkimpiin syvyyksiin eikä tämäkään kirja petä odotuksiani siltä osin. Kirjassa on jotenkin itseäni miellyttävä poljento osin lyhykäisine lauserakenteineen. Aina en oikein välitä lyhyistä lauseista, mutta nyt ne toimivat minulle, juuri nyt, juuri tässä.
Lopussa särähti pahasti korvaani, kuinka ensiapu hoiti Elsin itsemurhayrityksen: ranteet kursitaan vain kasaan, lääkehiiltä nassuun ja kun potilas tahtoo väen vängällä lähteä kotiin, niin hänet vain päästetään lähtemään! WHAAAT!?! Missä itsemurhaa yrittäneen tahdonvastainen hoitojakso suljetulla osastolla??? WHAAAAT!?! Tästä johtuen yhden tähden pudotus, se kuohutti mieltäni niin kovin.
Sanoisin, että vinkkaukseen noin 8-luokkalaisista ylöspäin.
Lopussa särähti pahasti korvaani, kuinka ensiapu hoiti Elsin itsemurhayrityksen: ranteet kursitaan vain kasaan, lääkehiiltä nassuun ja kun potilas tahtoo väen vängällä lähteä kotiin, niin hänet vain päästetään lähtemään! WHAAAT!?! Missä itsemurhaa yrittäneen tahdonvastainen hoitojakso suljetulla osastolla??? WHAAAAT!?! Tästä johtuen yhden tähden pudotus, se kuohutti mieltäni niin kovin.
Sanoisin, että vinkkaukseen noin 8-luokkalaisista ylöspäin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 12, 2021
Rehellistä ja repivän avointa kerrontaa.
Hitusen jäi itselle sellainen kevyt olo. Itse kun on tehnyt paljon taustatyötä aiheesta, niin olisin kaivannut sukellusta syvemmälle sellaiseen raadolliseen huumetodellisuuteen. Älkääkä erehtykö ajattelemaan, että se tekisi tästä kirjasta pintaraapaisun, ehei. Tämä kirja on pää edellä sukellus kiveen, mitä sukellukseen nuorten huumekokeiluihin tulee: iskee varmasti ja kuin metrinen halko.
Mutta kaipasin silti vähän erilaista todellisuutta. Tästä jäi vähän sellainen romantisoitu ja kiillotettu Hollywood-fiilis. Kamalatkin tapahtumat oli nätillä tavalla kamalia.
Pidin tästä silti kovasti. Voin suositella, jos aihe kiinnostaa, eikä raskas tarina pelota.
Hitusen jäi itselle sellainen kevyt olo. Itse kun on tehnyt paljon taustatyötä aiheesta, niin olisin kaivannut sukellusta syvemmälle sellaiseen raadolliseen huumetodellisuuteen. Älkääkä erehtykö ajattelemaan, että se tekisi tästä kirjasta pintaraapaisun, ehei. Tämä kirja on pää edellä sukellus kiveen, mitä sukellukseen nuorten huumekokeiluihin tulee: iskee varmasti ja kuin metrinen halko.
Mutta kaipasin silti vähän erilaista todellisuutta. Tästä jäi vähän sellainen romantisoitu ja kiillotettu Hollywood-fiilis. Kamalatkin tapahtumat oli nätillä tavalla kamalia.
Pidin tästä silti kovasti. Voin suositella, jos aihe kiinnostaa, eikä raskas tarina pelota.
April 22, 2022
Olisin toivonut vähän syvällisempää kerrontaa. Nyt tämä herätti kyllä ajatuksia, mutta ei paljonkaan tunteita. Lisäksi jotkut asiat vaikuttivat liioitellun synkiltä. Tarkoitan tällä esim katukuvauksia ja yleensä ottaen ympäristöä. Lisäksi kaikki meni jatkuvasti huonommin ja huonommin, mutta aivan viimeisellä sivulla koetettiin luoda jonkinlainen toiveikas lopetus, joka tuntui vielä siinä vaiheessa turhan optimistiselta. Päähenkilö käytännössä ripustautui toiseen epävakaaseen henkilöön, jonka ongelmat siloteltiin hyvän lopun saavuttamiseksi.
Mielestäni kirjassa ei siis käsitelty tarpeeksi syvällisesti niitä aiheita, jotka johtivat huumeiden käyttöön, eikä tarjottu missään vaiheessa todellista apua kenellekään hahmoista.
Mielestäni kirjassa ei siis käsitelty tarpeeksi syvällisesti niitä aiheita, jotka johtivat huumeiden käyttöön, eikä tarjottu missään vaiheessa todellista apua kenellekään hahmoista.
June 1, 2020
Kipeä tarina huumeriippuvaisten nuorten elämästä, josta juurikaan ei ole viime vuosina nuortenkirjoja kirjoitettu. Elsi haluaisi pelastaa isoveljensä Topiaksen, joka on kadonnut pois kotoa huumeongelmansa myötä. Kotona tilanne on muutenkin raskas: äiti on lähtenyt kauas ja isä on vaipunut alakuloon. Elsi yrittää aloittaa abivuotta, mutta huoli isoveljestä ajaa hänet piireihin, jotka tuovat hänelle uudenlaisen elontunteen vaativin seurauksin.
August 20, 2020
Kun mietin, kuinka ihastunut olin teininä vaikkapa Sairaan kaunis maailma -elokuvaan, olisin varmaan joskus 14-17-vuotiaana pitänyt tästäkin kirjasta paljon. Kyllä tätä voisi myös äikänopen työssäni suositella nuorisolle tietyin varauksin.
Read
December 10, 2020Haistan Opistolaisuuden.
Rankka mutta tärkeä aihe, eteni mukavaa vauhtia. Kyllästyn helposti kirjoja lukiessa ja kuunnellessa, mutta nyt niin ei käynyt. Tattesta olisin mielelläni kuullut lisääkin.
Rankka mutta tärkeä aihe, eteni mukavaa vauhtia. Kyllästyn helposti kirjoja lukiessa ja kuunnellessa, mutta nyt niin ei käynyt. Tattesta olisin mielelläni kuullut lisääkin.
Read
December 20, 2020Riipaisevan realistista tekstiä nuoren huumekokeiluista, rikkinäisestä rakkaudesta, hajonneesta perheestä ja yrityksestä pelastaa edes joku.
February 22, 2022
Tää ei vaan oikein napannut mua mukaansa.
January 22, 2023
Koen tämän kirjan vaikeaksi arvostella. Lyhyehkö kertomus nuoren spiraalista alas päihteiden ja epäterveellisten ihmissuhteiden maailmaan, jonka loppu ei ole täysin tyydyttävän oloinen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 15, 2023
Karu, pelottavan todenmukainen, liikuttava ja myötätuntoa herättävä kirja. Lukemisen jälkeen ymmärrän maailmaa muutaman sanan enemmän: "kysy apua".
April 21, 2024
Ymmärrän osittain vihan kirjaa kohtaan, onhan se suunnattu nuorille, mutta tapa miten nuorille voidaan huumeongelmaa ja mielenterveysongelmia, sekä elämän pimeääkin puolta kuvata on täydellinen!
Samantapaisten kokemusten omaavana samaistun Elsiin täysin. Kirjassa minuun vetosi sen antama euforia, nuori rakkaus ja Elsin temperamenttinen luonne.
Jos haluat kirjan luettavaksi, joka tarjoaa koko tunneskaalan, lue tämä!!!
Samantapaisten kokemusten omaavana samaistun Elsiin täysin. Kirjassa minuun vetosi sen antama euforia, nuori rakkaus ja Elsin temperamenttinen luonne.
Jos haluat kirjan luettavaksi, joka tarjoaa koko tunneskaalan, lue tämä!!!
September 10, 2020
Rankka kuvaus nuorten elämästä. Elsi asuu isänsä kanssa. Isä on masentunut, äiti on lähtenyt, veli huitelee jossain huumekuvioissa. Elsi haluaa veljensä takaisin ja häntä metsästäessään kokeilee itsekin huumeita ja asiat lähtevät kiertymään vähemmän hyvään suuntaan. Pääsekö tuollaisesta kierteestä pois? Aika ahdistava kirja ja kirjan tarina varmaan totta monen kohdalla, mutta tässäkin oli sitä toivoa, sitä aina on, vaikka olisi kuinka synkkää ja vaikeaa.
June 16, 2022
kiinnostava, mutta rankka juoni eteni vähän hitaasti ja epäaidosti. kaikesta jäi mulle vähän dramatisoitu fiilis, josta toisaalta tietyissä tapahtumissa tykkään. epärealistisien hahmojen pään sisään ei päässyt ollenkaan.
elsin bestiksestä sallasta jäi tosi ikävä viba loppuun asti. miten jonkun pinna ja myötätunnottomuus voi pyöriä tollasissa samanlaisissa mitoissa? tarinakin jäi loppujen lopuksi aika lailla vain pintaa raapaisevaksi, eikä houkutellut jatkamaan.
elsin bestiksestä sallasta jäi tosi ikävä viba loppuun asti. miten jonkun pinna ja myötätunnottomuus voi pyöriä tollasissa samanlaisissa mitoissa? tarinakin jäi loppujen lopuksi aika lailla vain pintaa raapaisevaksi, eikä houkutellut jatkamaan.
October 18, 2023
sisältövaroitus: huumeet, päihteet, yliannostus, viiltely
.
huhhuh, olipa rankkaa tekstii. tää kirja oltiin kirjotettu TOSI kaunistelemattomasti ja tosi yksityiskohtasesti! tavallaan se on musta super hyvä koska aihe on tosi rankka ja siin ei oo mitään kaunista. musta oli tavallaan hyvä että se maailma ja ajatukset näytettiin just sellasina millaset ne oikeesti on!🚨
.
teksti oli kuitenki just tosi rankkaa, eli ei todellakaan sovi kaikille. aihe on vaikee ja nostaa erilaisii tunteita pintaan, siks on hyvä OIKEESTI miettii onko valmis lukemaan tätä🙏🏻
.
tykkäsin kyllä kirjasta kaikesta huolimatta. ehkä suurin syy miks tykkäsin tästä oli se, että tää oli niin aito. jotenkin niin rehellinen. täst välitty todellaki nää tunteet mitä kirjan henkilöt kävi läpi!😨
.
en suosittele kirjaa kauheen nuorille, sanoisin et alle ylöasteikästen ei tätä teosta välttämättä kannata lukee. suosittelen ylipäätään et varsinki nuoremmat jotka tätä lukee nii keskustelis jonkun turvallisen henkilön kaa kirjasta, koska se saattaa just nostaa pintaan monii eri ajatuksii ja tuntei!☺️
.
kirja oli kuitenki toiveikas. se kanto vahvasti mukanaan toivoa paremmasta ja uskoa et sen voi saavuttaa: ja niinhän se on. aina on apuu saatavilla ja kenenkään ei ihan oikeesti tarvii jäädä yksin! 💕
.
huhhuh, olipa rankkaa tekstii. tää kirja oltiin kirjotettu TOSI kaunistelemattomasti ja tosi yksityiskohtasesti! tavallaan se on musta super hyvä koska aihe on tosi rankka ja siin ei oo mitään kaunista. musta oli tavallaan hyvä että se maailma ja ajatukset näytettiin just sellasina millaset ne oikeesti on!🚨
.
teksti oli kuitenki just tosi rankkaa, eli ei todellakaan sovi kaikille. aihe on vaikee ja nostaa erilaisii tunteita pintaan, siks on hyvä OIKEESTI miettii onko valmis lukemaan tätä🙏🏻
.
tykkäsin kyllä kirjasta kaikesta huolimatta. ehkä suurin syy miks tykkäsin tästä oli se, että tää oli niin aito. jotenkin niin rehellinen. täst välitty todellaki nää tunteet mitä kirjan henkilöt kävi läpi!😨
.
en suosittele kirjaa kauheen nuorille, sanoisin et alle ylöasteikästen ei tätä teosta välttämättä kannata lukee. suosittelen ylipäätään et varsinki nuoremmat jotka tätä lukee nii keskustelis jonkun turvallisen henkilön kaa kirjasta, koska se saattaa just nostaa pintaan monii eri ajatuksii ja tuntei!☺️
.
kirja oli kuitenki toiveikas. se kanto vahvasti mukanaan toivoa paremmasta ja uskoa et sen voi saavuttaa: ja niinhän se on. aina on apuu saatavilla ja kenenkään ei ihan oikeesti tarvii jäädä yksin! 💕
March 16, 2021
Todella upea teos tärkeästä aiheesta. Suosittelen lämpimästi.
Displaying 1 - 30 of 32 reviews