"Olin kannella kun myrsky nousi ja miehet alkoivat vähentää purjeita: oltiin siinä, missä valtameren nousuvesi kohtasi Itämereltä tulevat vedet ja lounaismyrskyn. Luulin meidän ajaneen koskeen keskellä merta, meri kuohui, ja vedestä nousi korkeita vesipatsaita joita tuuli kaatoi pitkin aaltoja. Pian leveitä vaahtovanoja kulki meren selällä niinkuin kuninkaan valtateitä."
Komea historiallinen romaani Eerikinpojat aloittaa Äitini suku -sarjan. 1730-luvulle sijoittuva teos kertoo laihialaisesta piikatytöstä, joka seuraa herätysliikkeen johtajia maanpakoon. Tositapahtumiin perustuvan romaanin järkyttävistäkin ihmiskohtaloista nousee väkevä tarina, jossa Antti Tuuri näyttää kertojanlahjansa ja vahvan historiantajunsa.
Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.
Tuuri kertojana: Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?
Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.
Ulla-niminen pohojalainen nuori nainen lyöttäytyy äitinsä kanssa Jaakko ja Erik Erikinpojan johtamien lahkolaisten matkaan, joutuu karkotetuksi Ruotsin valtakunnasta ja purjehtii pitkin Itämerta ja Pohjanmerta yrittäen löytää paikan, joka suostuisi ottamaan vastaan uskonsa tähden vainotut.
Eerikinpojat perustuu väitetysti tositarinaan, joskin jokainen, joka on hieman harrastanut sukututkimusta, tietää, että 1700-luvun kirkonkirjamerkintöjen ja romaanin väliin mahtuu kosolti mielikuvituksen tuotetta. Tapahtumat sijoittuvat hieman Suuren Pohjan sodan jälkeen - Ullan isän kerrotaan kaatuneen Napuen taistelussa, ja Eerikinpojat ovat osallistuneet sotaretkelle Norjaan.
Eerikinpojat on mielenkiintoinen historiallinen romaani, muttei mitenkään päätäräjäyttävä lukukokemus. Se aloittaa (tähän mennessä) kymmenosaisen sarjan, joka voi kokonaisuutena olla enemmän kuin osiensa summa.
Hyvä tarina isonvihan jälkeisestä ajasta. Pohjanmaalla syntyi herätysliikkeitä ja Eerikinpoikien piti lähteä maanpakoon Turun hovioikeuden niin päätettyä. Maan hiljaisiin liittyi useita henkilöitä Pohjanmaalta mm. kirjan kertoja piikatyttö Ulla ja hänen äitinsä. Laivalla lähdettiin. Ensin Tukholmaan lastina herätysliikkeen jäseniä ja tervaa. Tukholmasta edelleen Tanskaan. Merimatkaa Antti Tuuri kuvaa hienosti. Oli merenkäynnin kuvausta, oli laivan äänien kuvausta, oli ihmisten askareita. Ihmiskohtalotkin kuvattiin hyvin, joskin ihmisiä tuotiin kertomuksessa esiin runsaasti, tarpeettoman paljon. Vaikeuksien yli kannatteli positiivinen asenne ja usko parempaan huomiseen.
Laihialainen piikatyttö lähtee seuraamaan Eerikinpoikia, 1700-luvun alun hengellisen liikkeen johtajia. Matka kulkee Laihialta kohti Ruotsia ja Tanskaa. Tarinan päättyessä toinen johtajista kuolee, mutta kaikkialta karkotettujen matkalaisten taival jatkuu edelleen.
Teos perustuu osin tositapahtumiin ja on kiinnostava kuvaus 1700-luvun uskonnollisesta liikehdinnästä.
Omalla tavallaan hieno kirja, mutta itselle vanhana ateistina uskonriitojen pyöritykset ovat hiukan vieraita. Halusin lukea koska pidin samaan sarjaan kuuluvasta taivaanraapijoista.
Kirja oli hyllyssäni ainakin kymmenen vuotta, kunnes innostuin lukemaan sen. Sen jälkeen aloin lukea Tuurin muitakin kirjoja. Eniten kiinnosti tämä 1700-luvun aika.