"Tohle je pravdivé vyprávění o tom, jak mi skřítkové vstoupili do života." Hrdina příběhu, ve kterém se finské podivno suverénně mísí s magičností Prahy, se dlouhodobě věnuje bádání o životě trpaslíků. Jenže když už se zdá, že jeho výzkum bude konečně korunován úspěchem, začnou se dít nezvyklé věci. Lépe řečeno neuvěřitelné věci. Jako by nestačilo, že získá pocit, že ho ve ztichlých studovnách někdo sleduje. Na scéně se objeví trpaslík bez nohou - a záhadný telefonát, který oznámí, že chybějící končetiny jsou v pražské Maiselově ulici. Tedy přesně tam, kde se dle legendy skrývá tajemný Golem…
Jako akční film se rozjíždí filozoficko-dobrodružná eskapáda, v níž se cestuje futuristickou Tatrou 603 i obyčejným lidským kýchnutím. Kde se nad Vltavou vznáší oslnivá pyramida, bojuje se za použití halucinogenního psilocybinu a události rostou jako houby po dešti. Antti Leikas nenapsal román. Tohle je literární závod s časem - s časem, který může každým okamžikem skončit.
Na finské podivno to teda bylo málo podivné. Něco příběhu chybělo. Pořád jsem čekala až se stane "to" a ono žádné "to" nepřišlo. Laura zůstává stále na vrcholu :o)
Sekopäinen seikkailu, jota voisi ehkä dekkariksikin luonnehtia, murhataanhan kirjan alussa sentään tonttu. Viinaanmenevä ja pöhkö päähenkilö Leikas on raivostuttava ja teoksen naiset melkoisia kliseitä. Parasta teoksessa ovatkin tontut, kärjessä mainio tonttu Koponen, jonka harteilla onkin sitten koko universumin pelastaminen.
Kirjailija Leikas aikoo kirjoittaa kirjan tontuista, mutta koska suunnitelma vuotaa kustantamosta, joutuu hän hurjaan pyöritykseen, jossa panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin universumin tuhoutuminen.
Maukasta sekoilua, joka ei ehkä ihan maaliinasti kanna. Kannatti silti lukea!
Joskus 1990-luvulla eräs ystäväni kirjoitti romaanikäsikirjoituksen, jossa oli metsäaukio täynnä kuolleita tonttuja. Julkaistua teosta siitä ei koskaan tullut, mikä harmittaa edelleen. Niin aikaansa edellä se oli. Sen jälkeen on saatu mainio Johanna Sinisalon peikko Ennen päivänlaskua ei voi -romaanissa ja nyt viimein myös tontut ovat päässeet suomalaiseen romaanikirjallisuuteen. Antti Leikaksen veijarimaisessa seikkailuromaanissa, joka lienee spekulatiivista fiktiota lajityypiltään, Antti Leikas -niminen henkilö kokoaa apurahoilla tietoa tontuista romaanikäsikirjoitustaan varten. Ja sitten alkaa tapahtua. Tonttujen rooli maailman ja maailmankaikkeuden historiassa onkin suurempi kuin kukaan olisi osannut arvata. Romaanin asetelma on hieno ja tonttu-tematiikkaa on käsitelty oivaltavasti, mutta romaani kokonaisuutena ei minusta kanna aivan loppuun asti äkkinäisten, perustelematta jäävien käänteiden sekä turhan selittelyn ja näkökulmien liukumisen vuoksi.
Tonttu-sarjaan piti tutustua, sillä ensi keväänä ilmestyvä sarjan kolmas osa puhutteli minua kuvastossa vahvasti. Niinpä täytyy lukea nämä aikaisemmat osat.
Tässä avausosassa kirjailija Leikas tekee kirjaa tontuista, mutta tonttukirja herättää erinäisten vaarallisten tahojen mielenkiinnon. Seuraa villi ajojahti, jossa kirjailijaa viedään kuin litran mittaa.
Tämä on kuin köyhän miehen Da Vinci -koodia, jossa fiksun ja filmaattisen Langdonin sijasta tunaroi suomalainen perusmies. Huumoria piisaa, mutta ei tämä nyt ihan loppuun asti terävintä trilleriä ole, käänteet alkavat jo vähän puuduttaa.
Kakkososaa on kehuttu paremmaksi, joten ei kun sitä kohti.
Yllättävän hyvvä scifi-romaani, jossa yhdistettiin huumoria, fysiikkaa ja suomalaista kulttuuria! Leikas kykeni luomaan omaperäisen eksistentiaalisen huumoriromaanin, josta tuli mieleen Douglas Adamsin tuotanto, mutta silti tässä on tarpeeksi omaperäistä, ettei voida sanoa olevan kopio. Enemmänkin ehkä inspiraation lähde. Romaani sisältää genren satiiria, mutta samalla tarina itsessään on kiinnostava ja kykenee kantamaan itsensä. Ehkä jopa maagisen realismin elementtejä on juonen absurdeimmissa käänteissä.
Idea tontuista oli mielenkiintoinen, mutta kirjan tyylilajista en tykännyt yhtään. Jäi ärsyyntynyt ja hämmentynyt olo, kun en oikein saanut selvyyttä oliko tämän tarkoitus olla parodia jännäreistä ja oliko stereotyyppiset hahmot ja juonikuviot tarkoituksellisia. Joka tapauksessa alkoi loppua kohden puuduttaa ja varsin yhdentekevä ja huumoriltaan lähinnä ärsytyskynnystä koetteleva. Tähdet tulevat mielikuvituksekkaasta tonttukuvauksesta.
Skřítek made my day! Vlastně konec knižního roku. Už jsem si říkala, že na nic zajiímavýho asi letos nenarazím, ale ono ne! Je to bizár? Ano, je to velmi bizár, takže chápu, že ne každému to sedne, ale mě to sedlo velmi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Näistä aineksista olisi voinut saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta nyt tämä oli vaan tällaista tyhjänpäiväistä kieli poskessa touhottamista. Ideat tontuista, sienirihmastoista, säikeistä ja universumin koostumuksesta oli kumminkin oikein veikeitä, ja ihan puhtaasti niiden ansiosta kolmas tähti.
Zbrkle napsaná kniha víc pro potěchu autora než pro čtenáře je navzdory přehršli nápadů vlastně jen tupé, nezajímavé nic. Máme tu pohádkové skřítky připomínající houby, tajemná města, přestřelky, pády letadel, nadnárodní korporace, záchranu světa. Autor ale ani zdaleka nezužitkoval potenciál svých nápadů, chybí jim správné tajemno nebo hutnější atmosféra, kniha postrádá silnější myšlenku. A tak tu zbyl jen mišmaš ani ne příliš vhodný k ukrácení dlouhé chvíle, na který se rychle zapomene. Přitom kdyby se autor nad celým dílem víc zamyslel a řekl si, co vlastně chce, mohlo jít o zajímavý počin. Takhle celá kniha působí jako sranda nepříliš talentovaného pisálka pro manželku a úzký okruh přátel (čemuž napovídá i totožné jméno hlavní postavy se jménem autora). A s takovými výplody nevím proč trávit čas.