Tämäkin sarja paranee edetessään. Leppoisassa ensidekkarissa jahdataan nyt perämoottorivarasta, joka vapauttaa tyhjiä ja tarpeettomia veneitä lähisaarelta. Eipä aikaakaan kuin etsiväkaksikko on soutanut saareen ja pannut konnan pakettiin. Löytöpalkkiokin on luvassa. Kuvitus on nätti ja Vallu-fanit voivat kirjan luettuaan harjaannuttaa etsivänsilmäänsä, etsimällä kuvista tarinaan liittyviä pikkuesineitä. Kirja sopii luettavaksi heti kun lukutaito siihen riittää. Näitä vois ihan mainiosti lukea myös ääneen iltasaduiksi eskari-ikäiselle.
Ja ihan asian ulkopuolelta: Miksiköhän kirja on käännetty suomeksi Etsiväkaksikoksi, vaikka alkuperäinen nimi on aikuisdekkarisarjaan viittaava Etsivätoimisto numero kaksi. Kääntäjäparka tuntuu nimittäin joutuvan tekstillisesti hiukan pulaan, kun kaksikko selittää kirjassa toimistonsa nimeä. Toimiston osoite on sentään käännetty Paakarinkatu 2: ksi. Eihän nämä viittaukset tietenkään lapsille aukea, mutta ääneen lukevia aikuisia nämä sisäpiirivitsit voisivat oikein käännettynä hiukan hymyilyttää.