What do you think?
Rate this book
Tesla Metsässä
Miksi Karjaa on täynnä käteispankkiautomaatteja? Minne päin Vantaata ilmestyi eräänä talvi-iltana Champs-Elysees, ja miten sieltä pääsi pois? Miksi maalaisten traktorit ovat isompia kuin kaupunkilaisten asunnot, ja miten junassa istumisesta tuli kaupunkilaisten hyvyyden mittari?
Jyrki Lehtolan Tesla metsässä on esseekokoelma siitä, millaista on elää palasiksi pirstoutuneessa Suomessa. Kohtuuttomissa esseissä juodaan sampanjaa uuden autoliikkeen VIP-avajaisissa, kuivataan kyyneliä helsinkiläisravintola Rytmissä ja ihmetellään pellon laidalla seisovan ambulanssin vieressä, mistä tulee sana ”maalaisjärki”. Näiden ja lukuisten muiden kohtaamisten kautta Jyrki Lehtola hahmottaa, millainen on Helsinki, millainen on autioituva Suomi, ja kohtaavatko nämä kaksi enää toisiaan muualla kuin esseekokoelmassa, jossa kysytään, kohtaavatko nämä kaksi enää toisiaan.
Jyrki Lehtolan Tesla metsässä on esseekokoelma siitä, millaista on elää palasiksi pirstoutuneessa Suomessa. Kohtuuttomissa esseissä juodaan sampanjaa uuden autoliikkeen VIP-avajaisissa, kuivataan kyyneliä helsinkiläisravintola Rytmissä ja ihmetellään pellon laidalla seisovan ambulanssin vieressä, mistä tulee sana ”maalaisjärki”. Näiden ja lukuisten muiden kohtaamisten kautta Jyrki Lehtola hahmottaa, millainen on Helsinki, millainen on autioituva Suomi, ja kohtaavatko nämä kaksi enää toisiaan muualla kuin esseekokoelmassa, jossa kysytään, kohtaavatko nämä kaksi enää toisiaan.
- GenresNonfictionEssays
375 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
4 people are currently reading
50 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
March 10, 2022
"Mutta taivas alkoi nopeasti synkentyä, ja vain lähestyvät helvetin lieskat toivat siihen aavistuksen valosta."
Jyrki Lehtolan esseitä olen lukenut mm. Image-lehdestä ja netistä satunnaisia kolumneja. Nyt tuli luettua vähän enemmän eli kokonainen esseekokoelma. Yllä yksi minusta vallan mainio virke tästä esseekokelmasta.
Lehtola kirjoittaa varsin pisteliästä, paikoin voimakkaasti vinoilevaa ja välillä suorastaan vi**uilevaa tekstiä. Mutta tekstin kohde on lähes aina "ylöspäin" eli valtaapitävät, tärkeilijät, muoti-ilmiöt yms.
Kokoelmassa sivallettiin niin "bullshit-sanoja", kuten strategiakarttaa, muutosjohtamista, oman ajattelun reuna-alueiden löytämistä jne. Muutamat paikkakunnat (mm. Espoo, Helsinki ja Tampere) saivat kuulla joistakin hölmöilyistään. Luova luokka oli Lehtolan teksteissä saanut nimen luuhaava luokka ja sen edesottamuksia seurattiin yhdessä esseessä. Muutamissa kohdissa eri esseissä naurahdin ääneen, esimerkiksi kun Lehtola ehdottaa "kirjallisuustieteilijöille oman yliopiston perustamista torniolaiseen omakotitaloon (33 000 €, ei paha!). Opiskelijoille olisi tarjolla entistä enemmän tilaa, halvempaa elämää ja urasta kulttuuri-ihmisenä syntyisi realistisempi kuva, kun jo uran alkuaskelilla näkyvissä ei olisi mitään." :-)
Ehkä tekstit näin esseekokoelmana vähän välillä toistivat itseään. Ihan kaikkea en ehkä myöskään ymmärtänyt. Ja hieman ei niin tasalaatuinen esseekokoelma oli. Heikohko nelonen eli 3,6/5. Tuorein esseekokoelma onkin jo lainattu kirjastosta, mutta luen välillä muuta.
Jyrki Lehtolan esseitä olen lukenut mm. Image-lehdestä ja netistä satunnaisia kolumneja. Nyt tuli luettua vähän enemmän eli kokonainen esseekokoelma. Yllä yksi minusta vallan mainio virke tästä esseekokelmasta.
Lehtola kirjoittaa varsin pisteliästä, paikoin voimakkaasti vinoilevaa ja välillä suorastaan vi**uilevaa tekstiä. Mutta tekstin kohde on lähes aina "ylöspäin" eli valtaapitävät, tärkeilijät, muoti-ilmiöt yms.
Kokoelmassa sivallettiin niin "bullshit-sanoja", kuten strategiakarttaa, muutosjohtamista, oman ajattelun reuna-alueiden löytämistä jne. Muutamat paikkakunnat (mm. Espoo, Helsinki ja Tampere) saivat kuulla joistakin hölmöilyistään. Luova luokka oli Lehtolan teksteissä saanut nimen luuhaava luokka ja sen edesottamuksia seurattiin yhdessä esseessä. Muutamissa kohdissa eri esseissä naurahdin ääneen, esimerkiksi kun Lehtola ehdottaa "kirjallisuustieteilijöille oman yliopiston perustamista torniolaiseen omakotitaloon (33 000 €, ei paha!). Opiskelijoille olisi tarjolla entistä enemmän tilaa, halvempaa elämää ja urasta kulttuuri-ihmisenä syntyisi realistisempi kuva, kun jo uran alkuaskelilla näkyvissä ei olisi mitään." :-)
Ehkä tekstit näin esseekokoelmana vähän välillä toistivat itseään. Ihan kaikkea en ehkä myöskään ymmärtänyt. Ja hieman ei niin tasalaatuinen esseekokoelma oli. Heikohko nelonen eli 3,6/5. Tuorein esseekokoelma onkin jo lainattu kirjastosta, mutta luen välillä muuta.
June 30, 2020
Mahtava kirja, lukekaa kaikki, kertoo maailmasta ja nykyihmisen tilasta, joku voi siitä loukkaantuakin, muut saavat osakseen ilon ja valaistuksen hetkiä.
January 27, 2020
(Lappi ja) minä -essee oli kokoelman ehkä paras.
"Suomalainen kulttuuri olisi huomattavasti köyhempi ilman lappilaisia. Kiitollisina lappilaisille Lapin olemassaolosta tuhansia helsinkiläisiä (31000 vuonna 2019) saapuu kesäkuisin tapaamaan muita helsinkiläisiä Sodankylän elokuvafestivaaleille. Lapin yöttömässä yössä... Áighi golihii!... kymmenet tuhannet helsinkiläiset ottavat miljoonia Lappi-valokuvia, joissa on tuhansia humalaisia helsinkiläisiä, joista moni romahtaa itkuun hetki kuvan ottamisen jälkeen sadoista eri syistä, joista yksi on se, että Lapista on pitkä matka takaisin kotiin, giittus, Lappi, giittus!"
"Suomalainen kulttuuri olisi huomattavasti köyhempi ilman lappilaisia. Kiitollisina lappilaisille Lapin olemassaolosta tuhansia helsinkiläisiä (31000 vuonna 2019) saapuu kesäkuisin tapaamaan muita helsinkiläisiä Sodankylän elokuvafestivaaleille. Lapin yöttömässä yössä... Áighi golihii!... kymmenet tuhannet helsinkiläiset ottavat miljoonia Lappi-valokuvia, joissa on tuhansia humalaisia helsinkiläisiä, joista moni romahtaa itkuun hetki kuvan ottamisen jälkeen sadoista eri syistä, joista yksi on se, että Lapista on pitkä matka takaisin kotiin, giittus, Lappi, giittus!"
July 27, 2023
Tarkkanäköistä, huippuunsa viilattua ja terävää sarkasmia ihmiskunnan tilasta ja suomalaisuudesta. Jyrki Lehtolan kirjojen lukeminen tarjoaa ihan omanlaista nautintoa ja hänen tekstinsä suorastaan pakottaa lukemaan niitä yhä uudestaan. Jyrki Lehtola on luultavasi yksi parhaita suomalaisen sarkasmin mestareita. Kaikki valotetaan eikä kenellekään anneta armoa. Kiitos Jyrki!
August 31, 2020
Pidän Lehtolan poleemisuudesta. Poliittisen korrektiuden aikana se on virkistävää. Huomasin kuitenkin tätä lukiessani, että otan Lehtolan mieluummin esseen kokoisina annoksina. Kirjaksi nidottuina ne hengästyttävät liikaa.
Read
November 5, 2022Lehtolan pidempiä, sekä uudelleen julkaistuja että aiemmin julkaisemattomia. Pieni viimeistelemättömyys ärsyttää, oikolukuvaihe vaikuttaa hutaisten tehdyltä. Ikikyynikko on parhaimmillaan, kun välittää salaa: journalismin laiskuutta pilkkaava essee on valikoiman parasta antia.
March 3, 2020
good essays
October 12, 2020
Collection of essays covering recent topics with an attitude. Some brilliant, some not. I like Jyrki's mean, sarcastic style, but his texts are best in small doses.
October 18, 2021
Tarkkanäköisiä esseitä, niin kuin tapana on sanoa. Lemppareita Tampereesta, Oodista sekä lopun ihmiskunnasta kertovat esseet.
March 1, 2022
Ajatuksia herättävää, mutta vain liian harvoin. Liian usein saman sapluunan toistoa, ehkä toimii paremmin harvemmin luettuna lehtiartikkelien muodossa.
June 27, 2023
PARAS SUOMALAINEN KIRJA MITÄ OLEN LUKENUT!
Lyhyesti arvioituna: älyllisesti haastava ja kehittävä, todella hauska, relevantti ja viiltävä.
Lyhyesti arvioituna: älyllisesti haastava ja kehittävä, todella hauska, relevantti ja viiltävä.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews