Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto

by Elisa Aaltola

Häpeä ja rakkaus pohtii ihmiselle keskeisten ja myös vaikeiden tunteiden suhdetta moraaliin ja tapaamme ymmärtää maailma. Hyödyntäen sekä filosofista että empiiristä tutkimusta se esittelee häpeän ja syyllisyyden muotoja ja seurauksia. Kirja käy läpi myös rakkauden eri tapoja ja moraalisia kytköksiä. Keskiössä on ihmisen syyllisyys, häpeä ja mahdollinen rakkaus muita eläimiä ja luontoa kohtaan.

Vasta häpeää sietämällä ja tuoreita moraalisen rakkauden tasoja löytämällä voi lajimme kehittyä elämää tukevaan suuntaan. Kirjaa voi lukea myös yleisenä esityksenä ihmiseläimen vaikeista ja mahdollistavista tunteista.

Elisa Aaltola (FT, dosentti) on ammatiltaan filosofi. Hän työskentelee filosofian kollegium-tutkijana Turun yliopistossa.

Genres: Philosophy, Nonfiction

231 pages, Paperback

Published January 1, 2019

Reviews

[Mikko Saari · Rating 5 out of 5]

Tärkeä kirja tässä ajassa, painavaa puhetta syyllisyydestä ja häpeästä ympäristö- ja eläinkysymysten äärellä. Avaimeksi tarjotaan rakkautta. Kaiken ilmastokatastrofiahdistuksen keskellä tämä oli lohdullinen ja hyödyllinen puheenvuoro. Suoranaisia ratkaisuja itse ahdistuksen alkulähteille ei tarjota, mutta keinoja omaan henkiseen selviytymiseen siitäkin edestä ja suuntaviivoja, joiden myötä ihmiskuntakin voisi pystyä parempaan.

Jos et lue, suosittelen lämpimästi ainakin kuuntelemaan Elisa Aaltolan ja Juuso Pekkisen keskustelun: https://areena.yle.fi/1-50299027

[A · Rating 5 out of 5]

Tämä polttavan ajankohtainen teos yhdistää onnistuneesti yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä filosofista ja psykologista ajattelua (juuri näin olen kaivannut psykologista teoriaa hyödynnettävän ilmastokatastrofin ja kuudennen joukkosukupuuton aikana!). Millainen muutosvoima on syyllisyyden tunteella? Entä häpeällä? Millä tavoin rakkaus voi olla vastaus ahdinkoomme?

Kaunis, rohkeutta valava teos.

Voisin lainata teoksesta lukuisia kohtia, mutta rajoitan itseäni tässä yhteydessä siteeraamaan yhtä kohtaa häpeä-osiosta ja toista rakkaus-osiosta, potentiaalisia lukijoita houkutellakseni:

"Myös luonto- ja eläinsuhteeseen kaivataan äkillisiä toisinkatsomisia. Kun jokin yllättävä särö arjen pakoilevissa tarinoissa pakottaa meidät tunnistamaan arkemme taustalla häämöttävän ilmastokatastrofin ja eläinteollisuuden, voimme havahtua haluun elää toisin, korjata tekojamme, olla uudenlaisia ihmisiä. [...] Äkillisyys, yllättävät tiedot ja tapahtumat, voivat hetkeksi kumota tottumuksia ja näyttää ne uudessa valossa, jolloin tiedostamme rikkoneemme tärkeitä arvoja. Tämä voi johtaa myös moraaliseen lajihäpeään, jonka kautta tunnistamme tekojemme seuraukset ja mietimme: "Ecce homo", katso ihmistä. "Ihmisyys" on äkisti toinen, viallisempi ja rajallisempi - jotakin, jonka haluamme korjata korjataksemme samalla sen, minkä olemme muulle maailmalle aiheuttaneet." (s. 75-76)

"On siis pyrittävä lähestymään asioita vailla valmiita oletuksia sekä vältettävä erityisesti hyödyn tavoittelua, jotta noiden asioiden "todellisuuden" voi havaita. Weil pyytää meitä välttämään tulkintoja ja vain katsomaan, kunnes "valo viimein kajastaa". [...] Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa yksityiskohtiin keskittymistä ilman, että selittäisi niitä tai hakisi niiltä mitään. Murdochin sanoin yksityiskohta "opettaa meille rakkautta, me ymmärrämme sen, näemme sen". Miltä kaarna tuntuu ihoa vasten, miltä jäänpala tai tammenlehti näyttää? Myös hyödyn ja valmiiden skeemojen kannalta epäkiinnostaviin asioihin keskittyminen voi auttaa harjoittamaan tarkkaavaisuutta. Katso kivilohkaretta, ojanpientareella kasvavaa nokkospuskaa, asfaltin pintaa, tuntuu Murdoch sanovan. Siellä, minne emme yleensä hyödyn ohjaamina katso, on kokonaisia maailmoja. Näin avautuu "luontainen tapa kokea asioiden yhteenliittymistä, niiden kauneutta ja merkillisyyttä, niiden elävyyttä suhteessa tietoisuuteemme, ja samalla niiden kykyä olla itsellisiä todellisuuden todistajia."" (s. 178)

[Jaakko]

Sain paljon irti häpeän ja rakkauden analyyseista. Erityisesti alkupuolisko kirjasta oli todella kiinnostava 👍👍 Tutkimuskirjallisuutta oli käytetty laajasti ja tätä oli mukava lukea. Mindfulness -osio tökki itelle, mutta onneksi se oli lyhyt, ehkä kymmenisen sivua.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Aaltola perkaa erilaisia näkökulmia häpeään ja rakkauteen ja luontosuhteeseen. Mulle ehkä vähän liian filosofinen ja en saanut oikein kiinni kun konkretian tasoa ei varsinaisesti ollut. Usean sadan viitteen perusteella Aaltola on perehtynyt asiaansa todella syvällisesti ja ehkä ummikon ja kirjoittajan tasot eivät siksi aivan kohdanneet. Aihe on tärkeä ja kirjoitus sujuvaa, eli lukijassa vika.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Elisa Aaltola tutkii teoksessaan häpeää ja rakkautta osana luonto- ja eläinsuhdetta, osana ihmiseläinluontoa. Kirjassa käsitellään sitä, miten syyllisyyden ja häpeän sekä rakkauden tuntemukset vaikuttavat toimintatapoihimme. Tunteita ja niiden vaikutuksia käsitellään niin tutkimuskirjallisuuden kuin monien kaunokirjallisuuden klassikoiden avulla.

Teoksessa pohditaan, että syyllisyyden tunne havahduttaa meidät tarkkailemaan itsemme sijaan ympäröivää maailmaa ja etsimään ratkaisuja paremmin toimimiseen. Myös häpeän tunne voi toimia muutosta edistävänä tekijänä, se voi saada meidät oivaltamaan, että olemme toimineet arvojemme vastaisesti. Toisaalta häpeä voi olla este muutokselle - "lannistaa, lamaannuttaa, nostaa aggressiota, herättää halua vetäytyä ja piiloutua".

Teoksen toisessa osiossa kartoitetaan rakkauden määritelmiä. Rakkaus todetaan vaikeaksi analysoinnin kohteeksi, jota voidaan tarkastella monien erilaisten määritelmien kautta. Tunteen henkilökohtaisuus ja rakkauden käsitteellistäminen moninaisten arvoperusteiden pohjalta aiheuttavat sen, että määritelmiä on yhtä paljon kuin arvojakin.

Teoksessa esitelty tarkkaavaisuusmääritelmä antaa eväitä eläin- ja luontosuhteemme korjaamiseen, eläin- ja luontorakkauteen. Teoksessa pohditaan meille läheisen luonnon ja eläinten rakastamisen lisäksi laajempaa moraalista luonto- ja eläinrakkautta: ympäröivän maailman ja sen asukkien tarkkailemista hyötynäkökulman sijaan itseisarvoisina ja ainutlaatuisina, monimutkaisina ja meille monin tavoin tutkimattomina.

Aaltolan teos havahduttaa pohtimaan, kuinka tunteet kytkeytyvät suhteeseemme ympäröivään luontoon, ja kuinka voisimme aikaansaada muutosta kohti kestävämpää, luonnon ja eläinten itseisarvon paremmin tunnistavaa ihmiseläinluontoa.

[Kaisla Kuu · Rating 5 out of 5]

Helppolukuiseksi pureskeltu ja ytimekkäästi avattu paketti tärkeistä ja suurista tunneaiheista. Teoksen teemat ovat Aaltolalle tuttuun tapaan kiedottu yleissivistäviin, tällä kertaa kirjallisuudenystävien iloksi kaunokirjallisiin, esimerkkeihin, ja niitä käsitellään arvolatautuneesta näkökulmasta huolimatta monipuolisesti ja valtavasti filosofiaa ja tutkimuslähteitä hyödyntäen. Neljä ja puoli tähteä, joka pyöristyy viiteen aiheiden, ja erityisesti niihin liitetyn luonto- ja eläinnäkökulman tämänhetkisestä tarpeellisuudesta johtuen. Innostaa paneutumaan lähdekirjallisuuteen lisää.

[Iiris]

Todella tärkeä kirja. Mielenkiintoinen, silmiä avaava ja todella fiksusti kirjoitettu. Sain itse ainakin niin paljon voimaa elää arvojeni mukaan ja opin ymmärtämään monia elämäni tilanteita ihan eri tavalla. Häpeästä ei paljon puhuta ja siksikin tämä todella tärkeä ja että nimenomaan sen kanssa toisena puolena rakkaus. Jätti sellaisen olon, kun olisi tuulettanut kaiken sisältään raikkaalla ilmalla ja antanut uusien ajatusten tulla tilalle.

[Amu · Rating 2 out of 5]

Odotin tältä kirjalta paljon, mutta odotukseni eivät täyttyneet. Ehkä vika oli niissä odotuksissa, ei kirjassa.

Kirjan kuvauksessa ja nimessäkin luvataan, että kirja kertoo suhteestamme eläimiin, mutta eläimet jäävät tässä pelkäksi ohueksi sivujuonteeksi. Tämä on teos rakkauden ja häpeän moraalifilosofiasta ja psykologiasta.

Kiinnostavaa on, että häpeää koskeva osuus on paljon parempi kuin rakkauteen liittyvä. Onko rakkaudesta jo sanottu kaikki vai onko sitä liian vaikea sanoittaa?

[inka · Rating 4 out of 5]

Todella hyvä kirja sisällöllisesti, opin paljon ja sain uutta ajateltavaa. Valitettavasti kirjoitustyyli oli minulle välillä vähän liian korkealentoinen ja vaikeastiymmärrettävä, mikä hidasti lukemista. Joka tapauksessa suosittelen, tulin reflektoineeksi paljon oman elämäni häpeää ja rakkautta eri näkökulmista.

[Anna-Kaisa · Rating 3 out of 5]

Mulle tämä kirja oli vähän liian raskas lukea. Mielenkiintoisia teorioita, mutta olisin kaivannut vähän konkretiaa tai arkisia esimerkkejä filosofian ja moraaliteorian rinnalle, että olisin oikeasti sisäistänyt lukemani.