"Jo 1916, kuuluisan tutkimuksensa toisessa osassa Hugo Münsterberg esitti uuskantilaisen näkökantansa, että elokuvan esteettisen oikeutuksen ehto piilee siinä, että se saa aikaan todellisuuden muodonmuutoksen imaginaarisessa objektissa joka on alisteinen erityiselle poetiikalle (käsitellen elokuvan kautta todellisuuden kolmea peruskategoriaa: aikaa, tilaa ja syysuhdetta.)" Kun alkaa lukemaan ranskalaista taiteentutkimusta, vastuu siirtyy lukijalle. Mutta näissä on hienoa, kuinka vastakohtana anglo-amerikkalaiselle taiteentutkimukselle, ranskalainen tutkimus on itsekin taiteellisesti kunnianhimoista, tarkoituksellisesti jopa lyyristä. Ranskalaisten elokuvatutkijoiden ja -kriitikkojen kirjoitukset ovat kaikkea muuta kuin tylsiä, vaikka samaa mieltä ei olisikaan. Valitettavasti viitatut ajattelijat ja auktoriteetit ovat ehdottomasti suurimmalta osalta itsekin ranskalaisia ja esimerkit ovat niin ikään ranskalaisesta elokuvasta. Humanistisuus ei ilmeisesti estä olemasta palava frankofiili. Helppo kirja tämä ei ollut, ainakaan itselleni, reilu vuosi tämän kanssa meni ja välillä turhauduin pahasti. Harmittavan lopussa tulivat omasta mielestäni kiinnostavimmat aiheet, mutta sehän toki oli täysin henkilökohtainen makuasia.Toivottavasti opin lukemastani jotain.