Nuorgamin vettä

by Helena Waris

Muoviämpäri, eronnut mies ja rämä pakettiauto

Löisitkö vetoa, että saat kuljetettua jalkapatikassa ämpärillisen vettä Nuorgamista Helsinkiin? Etkä saisi kantaa ämpäriä itse, vaan kantajien pitäisi maksaa sinulle kantamisesta? Tästä päättömästä haasteesta käynnistyy kolmekymppisen Mikke Korhosen etsikkomatka läpi Suomi-neidon suonien.


Nuorgamin vettä on uudenlainen aluevaltaus Helena Wariksen tuotannossa: absurdi komedia suomalaisesta hulluudesta ja järkähtämättömästä kunnianhimottomuudesta, roadromaani pikiteiden matkaajista ja kylänraittien oman elämänsä sankareista.

Genres: Finnish Literature, Humor, Read For School, School, Audiobook, Adult Fiction

335 pages, Hardcover

Published June 1, 2019

About the author

Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä Uniin piirretylle polulle.

Suurimmat sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden Opistoon, Mikkelin Kirjoittajiin ja MTV3:n Suureen Seikkailuun. Waris asuu Ristiinassa 100-vuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4-7 lasta ja 2 koiraa. Hänen sydäntään lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset. Hänen mottonsa on: Järjetöntä elää niin järkevästi, että kaduttaa. Sitä hän on noudattanut kiitettävästi.

Reviews

[Emmi]

paska loppu, huono lukija... en suosittele kenellekkään.

[Anina | lukukartano · Rating 4 out of 5]

"Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Mutta nyt on tie, ämpäri ja Mikke.
Kädet tuntuvat levottomilta, kuin suunnittelisivat vapisemista.
Ota iisisti nyt, sanon itselleni.
Koska sinulla on Tehtävä.
Minulla on tehtävä totta vie. Tehtävä, jossa ei ole järjen hiventä."

Kolmikymppinen Korhosen Mikke päättää jättäytyä pois oravanpyörästä ja kuljettaa ämpärillisen vettä halki Suomen, Nuorgamista Helsinkiin. Tai oikeastaan kuljetuttaa muilla ihmisillä. Ja näiden ihmisten pitää maksaa Mikelle siitä, että saavat kantaa ämpäriä. Sallitut kulkuneuvot: jalat ja pienen mietiskelyn jälkeen myös rullasukset ja muutama muu menopeli.

(Eikös olekin juuri sopivasti pähkähullu ja suomalaiselle kansanluonteelle sopiva hanke? Ihmettelen syvästi, jos joku ei ihan oikeastikin ole vastaavaa projektia suunnittelemassa - vai joko tämä on ehditty toteuttaa?)

Nuorgamin vettä on varsin viihdyttävä ja paikoin nauruhermoja kutkuttava paketti ämpäreitä, sosiaalista mediaa, kiinnostavia henkilöhahmoja, ihmissuhdesoppaa ja itsensä etsimistä. Tykkäsin kovasti!

Mietityttämään jäi: miksi kansikuvassa on vääränvärinen ämpäri?

[Inka Vilen]

Voi "ämphäri" senthän!

Kirja, jolla oli kaikki edellytykset olla mainio, hauska ja hulvaton (kyllä, nauroin moneen otteeseen kirjan aikana, erityisesti muutamille cameo-roolin tekeville henkilöille), meni minulta pahasti pilalle sivulla 70, kun Ivalon huoltoasemalla ääneen pääsivät paikalliset asukkaat. Heidän peräpohjalaismurteensa on pseudomurretta, johon on poimittu muutamia korrekteja peräpohjalaisuuksia, mutta kieleen sekoittuu myös savolaisuuksia (myö, miun, velpoika) ja täydellisiä kielenvastaisuuksia, kuten "ämphäri". Ämpärhin voi kaataa vettä, mutta perusmuotoiseen sanaan ei h-äänne mahdu. (Pysähdyin miettimään, kaadettaisiinko vettä peräpohjolassa mieluummin sankhon kuin ämpärhin; ehkä jossain kohti teen tästä gallupin.)

Jonkin yksittäisen murrevirheen olisin saattanut pystyä ohittamaan, mutta harmikseni jokaisessa ivalolaisten puhujien murretta imitoivassa repliikissä on merkittäviä murteenvastaisuuksia tai vähintään murrepiirteiden esiintymien epäloogisuutta, jota ei voi selittää yleiskielistämisellä – kokonaan murteisten repliikkien kirjoittaminen ei tietenkään olisi lukijaystävällistä. Tämä sapetti siinä määrin, että pistin kirjan tauolle melkein kolmeksi viikoksi. (Korjaan: kyllä siellä on yksi paikallisen puhujan ei-yleiskielinen repliikki, jossa ei ole murteenvastaisuutta: "Jo vain menhän!")

Kirjailija kertoo, että hän on saanut murteiden kanssa apua, ja juuri näin pitäisi toimia jokaisen, joka yrittää kirjoittaa jotain muuta kuin omaa kotimurrettaan. Ikävää, että hänen peräpohjalaisten murteiden informanttinsa ei ole hallinnut edes kyseisen murteen itsestäänselvyyksiä, eikä kustannustoimittajakaan ole pysähtynyt tätä aspektia tutkimaan. Tällaisena kohtaus Ivalossa valitettavasti toistaa samoja vähätteleviä stereotypioita, joita niin monet peräpohjalaisia murteita imitoineet hauskuuttajat (tai "hauskuuttajat") ovat vuosikymmenten varrella viljelleet.

Peräpohjalaiselle murteelle tyypillisen h:n päältä puhumisen periaatteen tiivistää osuvasti Harri Mantilan väitöskirjan (1992) nimi "Ei tääläkhän senthän jokhaishen sanhan hootakhan panna"*.

Muiden murteiden esiintymiä repliikeissä en kykene arvioimaan, mutta voisin kuvitella, että itäsuomalaisen kirjalijan savolaismurteistukset osuvat paremmin maaliinsa.

Jos jättää tämän minua isosti nyppivän murreseikan huomiotta, kirja on hauska ja vetävästi kirjoitettu. Tarinan lähtöasetelma on sopivan päätön, mutta kertojan lähtökohdista uskottava. Kuten tällaiseen vaellusromaaniin sopii, matka on määränpäätä tärkeämpi. Suosittelen lämpimästi lievästi vinksahtaneen huumorin ystäville (kunhan skippaatte ne ivalolaisten murteisuudet).

*Alkuperäisessä tekstissäni olin kirjoittanut väitöskirjan nimeen muodon "johkaishen", joka ei tietenkään ole korrekti. Vieritän syyn virheestäni Helsingin yliopiston kirjaston harteille, sillä kopioin väärin kirjoitetun kirjan nimen heidän tietokannastaan (enkä ole ollut ainoa: esimerkiksi Kalevassa on 24.4.2021 julkaistussa jutussa käytetty kirjasta väärin kirjoitettua nimeä). Seuraavaksi siis korjauskehotus Helsingin yliopiston kirjastoon.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Täysin erilainen kirja Warikselta. Olen tykännyt kaikista hänen aiemmista kirjoistaan tosi paljon ja vähän jännitti miten tällainen erilainen road-trip-veijaritarina taittuisi. No, tuli luettua lähes yhdellä istumalla, niin tempaisi mukaansa. Hauskat ja hyvät henkilöt, oli kasvua ja huumoria ja sattumuksia ja suomalaisuutta ja sosiaalista mediaa. Lämmin suositus, voisi myös mennä vinkattavana yläkouluikäisille.

[Zeggo · Rating 4 out of 5]

Hauska ja kekseliäitä yksityiskohtia sisältävä veijarikomedia. Suomalaisuutta (eri murteita!) ja sekopäisyyttä (absurdiin asti), paikoin ihan överi, mutta sitten taas hyvin todentuntuinen. Tempasi mukaansa ja tarjosi paljon tarttumapintaa tällaiselle elämänkriiseilevälle kolmekymppiselle.

Jotkin hahmotyypit ja tilanteet toistuivat vähän häiritsevästi. Myös päähenkilölle ja naishahmojen kohtelulle teki mieli pyöräytellä usein silmiään, mutta kokonaisuutena jäi vaikkei ehkä ehein, niin kivan symppis fiilis.

Huomasin tämän Koko kansa lukee -listalta, ja suosittelen hyödyntämään tilaisuuden lukea tämä jonottamatta!

[Päivi · Rating 2 out of 5]

Idea oli ihan mahtava. Tykkään sekopäisistä ideoista yleisesti ja etenkin kirjoissa. Toteutus oli valitettavan tylsä ja erityisen paljon ärsytti kirjan päähenkilön negatiivinen asenne kaikkea kohtaan. Tuntui ettei hänelle mikään kelvannut. Kaveri haluaa palkkioksi mitä vaan ja kun saa mitä vaan, se on ihan paskaa. Kaveri haluaa vessapaperia ja kun saa sitä niin saa liikaa ja sekin kismittää. Tuntui että päähenkilöllä oli kakka housussa ja paha mieli koko kirjan alusta loppuun. Toki kaveritkin oli ärsyttäviä ja heidän ideat tyhmiä mutta eniten silti ärsytti juuri päähenkilö. Kirja oli myös epäuskottava, toki vastaavasta tapahtumasta varmasti syntyisi iso someilmiö mutta hei kellä on kasapäin porontaljoja lahjoitella vieraalle ihmiselle ja kuka maksaa satoja euroja ämpärin kantamisesta? Kuka nauraa perintömökin ja - metsän palaessa maantasalle? Ehkä joku, ehkä en vaan ole tavannut tällaisia ihmisiä.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Jos olisi lukenut painetun kirjan, kokemus olisi ollut mukavampi? Äänikirjan mieslukija oli lähes sietämätön lukiessaan naisten repliikkejä.
Hauska idea kuljettaa vesiämpäriä halki Suomen. Somen kuvaus osui ja upposi.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Valitsin kirjan kannessa olevan koiran perusteella, kun tarkoituksena oli löytää jotain hauskaa ja kevyttä lukemista.
Ihan ääneen nauramiseen asti teos ei hauskuuttanut, mutta viihdyin sen parissa silti. Facebook-keskustelujen todelliset henkilöt olivat hauska yksityiskohta.

[Erika Sääksvuori · Rating 2 out of 5]

Outo, mutta ihan suht viihdyttävä kirja. Väliin aivan liian absurdi ollakseen paremman arvosanan arvoinen, mutta ihan koukuttava juoni kuitenkin. Oli pakko lukea loppuun, jotta tietää, kuinka kirjassa käy.

[Olivia · Rating 4 out of 5]

Ideana kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta oli yllättävän hyvä! Etenkin alku toimi tosi hyvin ja tässä oli hauskat hahmot. Mukavan yksinkertainen juoni toimi tällä kertaa!

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Helena Wariksen Nuorgamin vettä on hullunhauska komedia, jonka päähenkilöllä Mikke Korhosella on tehtävä, josta hän löi kaverinsa Jeren kanssa sadan euron vedon. Veto liittyi ihka oikeaan Suomen pohjoisimman kunnan Nuorgamin veteen, ämpäriin ja kilpailuhenkisiin ihmisiin Nuorgamista Helsingin Havis Amandalle. Havis Amanda oli siis pääte-etappi, jonne Mikke halusi muutaman kuukauden matkan aikana päästä, mutta matka oli välillä rasittava ja sillä riitti uskomattomia tapahtumia, joille oli pakko nauraa hykertää ääneen tai ainakin hymyillä.

[El · Rating 1 out of 5]

Vihdoinkin se on ohi. Alko jo niin paljon kyllästyttää Miken valittaminen, naispuhe, lukijan äänenmuutokset ja kirjan koko tarina. En voi uskoo et luettiin TÄMÄ hirvitys lukiossa ja ysiluokalla Häräntappoase, joka oli tähän verrattuna itseasiassa aika hiton hyvä. Ainoo hauska lause tässä oli se "Tyttö voi lähteä Äänekoskelta, mutta Äänekoski ei tytöstä."

[Taava Saukkonen · Rating 5 out of 5]

Hauskaa, helppoa ja nopeaa luettavaa. Waris ei ole itselleni ennalta tuttu, ja ilmeisesti Nuorgamin vettä on hänelle tyylillisesti uusi aluevaltaus, mutta voisin kuvitella tsekkaavani kirjailijan muutakin tuotantoa.

[Aino]

siis ihan hassu mut hämmensi lujaa

[vilma · Rating 2 out of 5]

2.5⭐️
piti lukee koulussa, mut oli ihan ok ja hassu jossain kohissa

[Tiitu Lehtineva · Rating 5 out of 5]

Tästä pidin tosi paljon! Ihan yllättävän paljon. Jokin yksinäisessä tyypissä, joka lähtee tällaisella utopistiselle matkalle vesiämpärin kanssa, sai mieleni väräjämään mukavalla taajuudella. Fiilistelin. Pidin pyöräilevästä Sarasta. Pitkästä matkasta. Arkisen seikkailun tunnusta.

Romaani on mukavan tarkkanäköinen; se osoittelee pieniä juttuja, yksityiskohtia, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Se on arkinen, ja silti ihanan mielikuvituksellinen. Mitä vain voi sattua! Uskomaton ja silti ihan tavallinen matka Nuorgamista Helsinkiin. Kaikki punoutuu hienosti yhteen, erilleen ja taas yhteen.

Kuuntelin tämän äänikirjana ja vaikea oli jättää kesken.

Suosittelen! Kannattaa lukea!

[Adelein · Rating 4 out of 5]

Helena Waris on lumonnut dystopiakirjoillaan, mutta Nuorgamin vettä ei jää yhtään niitä huonommaksi! Mikke Korhonen on lyönyt ystäviensä kanssa vetoa siitä, saako hän kuljetettua ämpärillisen Nuorgamin vettä Helsinkiin.

Jo tarinan lähtökohdat ovat hulvattomat, ja kirja on täynnä käänteitä. Nauroin monta kertaa ääneen tätä lukiessani, ja meno toi usein mieleen Tuija Lehtisen parhaimmat teokset. Kivaa kesälukemista, jossa matkataan halki Suomen! (Täytyy antaa miinusta kuopiolaisen konstaapeli Mähösen murteesta: mie ja sie istuisivat uskottavammin joensuulaisen kuin kuopiolaisen hahmon suuhun, vaikka muuten hattua nostankin Wariksen murteenkäytölle.)

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Hupaisa kertomus vesiämpärin kuljettamisesta Nuorgamista Helsinkiin. Keskiössä on tietysti ämpärin kantaminen ja mitä kaikkea matkalla tapahtuu. Ämpärin kantajiksi ilmoittautuu mitä erilaisempia ihmisiä ympäri Suomea. Itseäni häiritsi matkan varrella kohdattujen henkilöiden murteiden epäaitous. Puolankalaisen suuhun on kirjoitettu enemmän Oulun murretta muistuttava repliikki eikä kuopiolaisen savokaan minusta kaikissa sanoissa ollut niin kuin pitäisi. Olen itse puoliksi savolainen Kainuusta, joten molemmat murteet ovat tuttuja. Toisena punaisena lankana kulkee miehen ero ja naissuhteet ja mitä seikkailuja niistä seuraa.

[Njalla · Rating 4 out of 5]

Tälle sai kyllä nauraa oikeasti ääneen useampaankin kertaan, niin sekopäistä sakkia seikkailee kirjan sivuilla. Seassa on ihmisenä kasvua, haikeutta ja vanha kunnon nyrkkitappelukin, mutta niinhän kunnon veijariromaaneissa kuuluukin!
Tämä on kyllä samalla varsin pätevä kuvaus suomalaisuudesta. Meillä on hullu haaste ja ämpäri, ja ihmiset kerääntyy sitten sankoin (pun intended) joukoin seuraamaan missä ämpäri menee ja mitä tapahtuu. Ihan huikea veto!

[Maija · Rating 5 out of 5]

Johan oli kirja!

Meinasi jäädä lukematta, kun alhainen myötähäpeän sietokykyni jarrutti hurjana jo ensimmäisillä sivuilla. Suomalainen puhumassa tuntemattomille suomalaisille ja muille? En kestänyt!

Sitten kun vauhtiin pääsin, niin luin kirjan muutamassa päivässä. Tässä oli käännettä ja menoa, rauhallisia suvantoja ja yllättäviä koirakohtaamisia. Siilinjärvi ja Puijonmäentie mainuttu! Pidin tästä kirjasta kovasti.

[Matti · Rating 5 out of 5]

Kepeä veijaritarina ja matkakertomus ihmissuhteissa räytyneestä miehestä, joka yrittää osallistuttaa ohikulkevat ihmiset kantamaan vesiämpäriään Nuorgamista Helsinkiin. Tykkäsin kehyskertomuksen absurdista älyttömyydestä, hahmot tuntuivat aidoilta, ja teksti oli hauskaa. Lukujen välissä olevat Facebook-seinäkirjoitukset sopivat myös kokonaisuuteen hyvin.

[Viktor · Rating 4 out of 5]

Yllätyin siitä että oikeasti tykkäsin tästä kirjasta, kun piti lukiota varten lukea. Todella hauska kirja, nautin lukemisesta vaikka Mikke (päähahmo) on ihan vitun ärsyttävä. Ihmettelen kyl sitä että Mikke vaikuttaa kirjan kuvauksen mukaan suorastaan ällöltä mieheltä, mutta silti melkein kaikki tän kirjan naiset on hulluna siihen?

[Soffe · Rating 3 out of 5]

this was a mandatory read for high school. i didn't hate it but i was a bit confused by it. i felt it had the potential to be funnier but it just didn't make me laugh that way. it did get a couple chuckles out of me but i was hoping for more. also it was a bit boring for me as i usually read books with a bit more action.

[sara🍸🎞️🩰🌟 · Rating 2 out of 5]

2.5⭐️

Nothing special, had to read this for school. Honestly maybe the humour in this is not for me but like yeah I found this a bit boring. The humour is very middle aged man ofc because the main character is one.

[Marketta Virta · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä kirja tapauksesta, joka voisi hyvinkin olla totta. Tässä on jotain hyvin suomalaista, ämpäristä kun on kyse.

[Anninke · Rating 4 out of 5]

Harvoin nauran lukiessa, nyt niin tapahtui.

[Jukka · Rating 5 out of 5]

Tämä oli kuin Jäniksen vuosi 2000-luvulla. Mukaansatempaava, huumori aidontuntuista ja hyvät henkilöhahmot. Eipä sitä voi muuta kirjalta toivoa.

[Pasi Rautio · Rating 3 out of 5]

Kiva, nopealukuinen, hetkittäin hauska.

[Salla Erho · Rating 3 out of 5]

Hulvaton kirjan idea ja hulvaton on romaanin hahmogalleriakin. Absurdi komedia soljuu viihdyttävästi eteenpäin. Viihdyttävyyden ohessa Waris kuvaa varsin terävästi aikaa, jossa elämme.

[Essi Aarnio-Linnanvuori · Rating 4 out of 5]

Ihan hulvattoman hauska kirja! En muista, koska olisin nauranut ääneen kirjaa lukiessa tällä tavalla.