Jälkikasvukausi

by Roope Lipasti

Romaani yhden teiniperheen yhdestä tapahtumarikkaasta vuodesta, jonka aikana vanhemmatkin kasvavat – tai ainakin pinna venyy muutaman sentin.

”Nopeasti käy ilmi, että teini on syntynyt harvinaisen epäpäteville vanhemmille harvinaisen epä¬pätevään perheeseen. Onneksi hän ei tarvitse perheeltään mitään.
Paitsi rahaa, pizzaa, kyytejä sekä uuden hupparin.”

Muutokset huomaa vasta, kun ne ovat tapahtuneet. Reipas pojannassikka on yhtenä päivänä kadonnut, ja hänen sänkyynsä on koteloitunut kiroileva teini. Huoneen ovi on teljetty ja pihaan on parkkeerattu tyttöystävän mopo.

Muutoksen kouriin joutuu tunnetun psykologin perhe. Luvassa on talon täydeltä teiniangstia, josta suurimman osan kokevat aikuiset.
Jälkikasvukausi on rehellisen hauska kertomus lasten kasvattamisesta – ja aikuisten kasvusta. Ainakin he kasvavat kymmenisen kiloa. Tämä perustuu laskelmaan, että aina kun perheessä tulee riita, aikuinen syö suklaapatukan.

Roope Lipasti (s. 1970) on lietolainen kirjailija, kolumnisti, toimittaja ja humoristi, joka on kirjoittanut myös suosittua Teini talossa -blogia.

Romaanin tarinan on kuvittanut Anton Lipasti.

Genres: Audiobook, Fiction, Finnish Literature

230 pages, Hardcover

Published June 3, 2019

Reviews

[Helena · Rating 4 out of 5]

Yksi hauskimmista Lipastin kirjoista! Murrosikäisten vanhempana elämiseen liittyvät ilot ja surut naurattavat ainakin tässä vaiheessa, kun tuosta ajanjaksosta selvitty jo kunnialla ohi :)

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Hui! Osittain tuttuja juttuja, mutta onneksi ei ihan tuommosta hirveyttä sentään ole itse tarvinnut kokea. Ei edes tuttavapiirissä. Vielä. Ykkösen kanssa päästiin vähällä mutta kakkosen kanssa ollaan yhä jännän äärellä sillä pahin (maaginen kasiluokka) on vielä edessä. Teinin kasvattaminen on välillä turhauttavaa ja rankkaa, mutta eihän sitä omaa paaperoista kasvattamattakaan ei voi jättää. Mutta on se usein mukavaakin, paljon enemmän on valonpilkahduksia joukossa :).

[Sanni Ylimartimo · Rating 3 out of 5]

Hauska varsinkin sellaisille ihmisille, joilla on omia murrosikäisiä lapsia. Itse koin häpeän hetkiä kun tuli omia teiniaikojen kommelluksia mieleen, ja tämän kirjan avulla niitä tuli myös pohdittua vanhempieni näkökulmasta.....

[Taija · Rating 3 out of 5]

Olen seurannut Lipastin uraa Tylkkäristä asti, ja olen pitänyt hänen kolumneistaan Kotivinkissä sekä hauskoista jutuista Turun Sanomien Extrassa. Seuraan häntä myös somessa, sillä jutut ovat hauskoja ja oivaltavia.

Lipastin kirjojen kanssa sen sijaan on ollut vähän niin ja näin, yksikään lukemani ei ole ollut kovin hyvä. Sketsihuumori ei välttämättä kanna kokonaisen romaanin verran. Kiinnostavien henkilöhahmojen rakentaminen vaatii vähän enemmän kuin oivaltavaa huumoria, ja juonessa pitäisi olla kunnollinen draaman kaari.

Jälkikasvukausi oli saman tyyppinen kuin aiemmat Lipastit, mutta aihepiiri oli näin kahden teini-ikäisen äitinä kyllä ihan koskettava ja tuttu. Pidin Lipastin kirjoittamasta Teini talossa -blogista, ja tässähän oli käytetty paljon samaa materiaalia pohjana. Kovin on tuttuja tilanteita meidänkin perheestä, nauratti kyllä, mutta toisaalta aloin myös jotenkin kokemaan huonoa omaatuntoa omista kasvatusmenetelmistäni, vaikka se tuskin oli kirjan tarkoitus.

Se mikä tässä ärsytti oli, että vaimosta oli tehty jotenkin liian hyveellinen, melkeinpä täydellinen. Samoin esikoinen, tyttö, oli jotenkin kovin kunnollinen, kun taas nuoremmat lapset, pojat, kuvataan vaikeina teineinä. Miksi tällaiset stereotypiset sukupuoliroolit vielä 2010-luvulla? Itselläni on kaksi teinityttöä, ja kyllä hekin todella saattavat olla täysiä murkkuja!

Toinen mikä ärsytti, oli että TÄSSÄKIN kirjassa, kuten aivan niin monessa muussakin, käsiteltiin writer’s blockia. Kirjailijat hei, se on teille varmaan jokapäiväinen ongelma, mutta meille muille normaaleille ihmisille, lukijoille, ei kovin kiinnostavaa (ainakaan siinä määrin missä aihe esiintyy kirjallisuudessa).

[Anu Eerola · Rating 2 out of 5]

Luin Roope Lipastin Jälkikasvukauden lukuhaasteen kohtaan 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi. Onhan tässä - kirja kertoo miehestä, jolla on teini-ikäiset lapset. Ihan luettava ja paikoin hymyilyttäväkin, mutta ei tässä paljon uutta ollut. Huomaan, etten oikein saa mitään irti kirjoista, joissa ei ole juonessa kummemmin jännitettä, vaan kirja koostuu lähinnä tutunoloisista, arkisista havainnoista. Teinit ovat raastavia mutta usein myös hellyttäviä. Siinä se, seitsemällä sanalla. Nämä ajatukset toimivat ehkä paremmin esimerkiksi kolumneina kuin romaaniksi kirjoitettuna. Näköjään samoja ajatuksia on hyödynnettykin molemmissa: esimerkiksi mopokorttiin liittyvän luvun tekstiä oli sellaisenaan Kotivinkin kolumnissa. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella - tavallaan tulee vähän kusetettu olo, mutta jotenkinhan kirjailijankin on elettävä.

[Päivän Kirja · Rating 4 out of 5]

Suositus kaikille – ihan kaikille – oivaltavasta huumorista pitäville. Ei siis tarvitse olla teinin vanhempi, että kirja osuu ja uppoaa. Oikeastaan riittää, että on jossain vaiheessa ollut itse teini. Kirjan äärellä kävi kertaalleen jopa niin, että sain aikaiseksi hikan. Olen kyllä helposti hikan saavaa tyyppiä, mutta silti ensimmäinen kirja, joka moisen efektin on saanut aikaiseksi 😅

Kerrassaan mainio kirja, jonka äärellä olisi revitellyt helposti vielä paljon pidempäänkin 💯

[Anna Vahteristo · Rating 5 out of 5]

Teinien äitinä tämä kirja oli hauskaa luettavaa. Hyvin napattuja hetkiä ja ajatuksia siitä miksi elämä teinien kanssa on haasteellista ja kuitenkin niin antoisaa. Hyvällä huumorilla ja sanoituksella kuvaus on niin osuvaa, ettei voi kuin nauraa. Elämä teinien kanssa on juuri tätä ja vielä jotain enemmän.

[Eetu Karppanen · Rating 2 out of 5]

En tiedä johtuiko se siitä ettei itsellä ole teini-ikäisiä vai yleisesti vain Lipastin tekstistä, mutta tämä ei vain lähtenyt. Jutut oli ihan hauskoja, mutta silti tuntui kuin olisi lukenut kirjaa, joka vaan seisoo paikallaan. Ei sikäli siis mitään suurempaa syytä arvosanalle, liekö vain niin etten ole kohderyhmää, enkä löydä itselleni mieluista paikkaa tekstistä.

[Varpu · Rating 2 out of 5]

2,5 Vaiks tää saattaa olla oikeesti ihan realistinen kuvaus joistain teini-ikäsistä, mua ärsyttää ku tälläset kirjat leimataan sellasiks jotka "kaikki teinien vanhemmat voi ymmärtää".
Vibasin kyl vähän tätä päähenkilöö, koska mäki rageisin koko ajan ja sit menisin autotalliin tekemään Ruissalon eläinkuntaa savesta!

[Henna Helmi Heinonen · Rating 4 out of 5]

Hauska mutta tosi! Mainio!

[Maiju · Rating 4 out of 5]

Hauska ja viihdyttävä, kepeää kesälukemista. Erityisesti loistavan äänikirjan lukijan vuoksi.

[Jonna Riikonen · Rating 4 out of 5]

Hykerryttävä! :)

[Sanna Peräinen · Rating 5 out of 5]

Aiheutti hillitöntä ääneennaurua!

[Tui · Rating 4 out of 5]

Hersyvä, hauska, samaistuttava vaikkei olekaan omaa jälkikasvua.

[Satu Kivikangas · Rating 4 out of 5]

Loistava. Nauroin monta kertaa ääneen. Välillä silmiäkin hikoilutti. Vahva suositus, jos kotoa löytyy murrosikäisiä.

[Elina · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin lenkeillä äänikirjana ja tää oli muuten ihan hyvä mut miksi, oi miksi, jokaisen luvun ensimmäinen kappale piti lukee hidastetusti? Välillä lukija parantaa kirjaa ja välillä taas huonontaa.

[Heli Vuori · Rating 4 out of 5]

Ihana teinielämä. Jokaiselle sellaisessa elävälle.

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

3,5/5?

[Anssi Koskinen · Rating 4 out of 5]

Tietokirja mallia valmistava 😜😬👴

[Anki Backman · Rating 3 out of 5]

äänikirja

[Heli · Rating 3 out of 5]

Ihan hauska kirja elämänvaiheesta, joka on onneksi itsellä jo takanapäin. Pakinatyylisiä, helppoja ja lyhyitä lukuja. Kiva lukukokemus.

[Kaisa N · Rating 4 out of 5]

Aivan hauska ja teinin vanhempaa suuresti hymyilyttävä kirja.