Yksi lehti-ilmoitus voi muuttaa kaiken. Se saa hetkeksi unohtamaan, että isä on kuollut, äiti on rikki, poikaystävä petturi ja ystävät eri planeetalta. 15-vuotias Silja herää pitkän pimeän jakson jälkeen, kun hän huomaa Sisko-bändin etsivän laulajaa. Koelaulusta alkaa Siljan elämän uusi vaihe, johon kuuluvat särmikkäät ja herkät bändikaverit, naapurin originelli neiti Haapa sekä metsäpolulla kohdattu runopoika Johannes, jonka kanssa Siljalle avautuu sanataiteen maailma - isän maailma. Edessä on unelmien keikkakesä, jonka aikana Silja tutustuu paremmin paitsi itseensä myös vanhempiinsa. Vilja-Tuulia Huotarisen Siljan laulu nousi Tiina 2006 -kirjoituskilpailun voittajaksi 170 lähetetyn käsikirjoituksen joukosta. Siljan kasvutarina on harvinaisen onnistunut yhdistelmä heleitä ja syviä sävyjä, nuoruuden ehdotonta elämäntuskaa ja rentoa rokkenrollia. Samalla se on hieno kuvaus intohimoisesta harrastuksesta ja musiikin parantavasta voimasta.
FI: Kirjailija ja sanataideopettaja Vilja-Tuulia Huotarinen on syntynyt Lempäälässä pienessä Säijän kylässä 26.12.1977. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa, josta valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003.
Vilja-Tuulia Huotarinen julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2004, jonka jälkeen hän on toiminut vapaana kirjailijana ja sanataideopettajana eri puolella Suomea.
Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäinen nuortenromaani "Siljan laulu" (Karisto, 2007) kertoo 15-vuotiaasta Siljasta, jonka kirjailija-isä on kuollut äskettäin, suhde poikaystävään on kariutunut ja parhaat ystävätkin tuntuvat olevan kuin toiselta planeetalta. Siljan elämä saa kuitenkin uuden käänteen, kun hän liittyy Sisko-nimiseen aloittelevaan rokkibändiin. Hän tutustuu sen myötä mm. tiedostavaan Anette-kitaristiin, persoonalliseen naapurinrouvaan ja söpöön runopoika Jarkkoon, ja saa samalla karistettua menneisyyden haamuja selästään.
Siljan tuntemuksia ja kasvua kuvataan kirjassa varsin uskottavasti, ja samaa voi sanoa myös ruohonjuuritason bänditoiminnasta, joka ei suinkaan vie tuosta vaan listojen kärkeen ja tähteyteen, vaan realistisemmin melkein loppuunmyydylle nuorisotalokeikalle. Miinuspuolena mainittakoon kirjan yksiulotteiset sivuhenkilöt.
Kokonaisuutena ei lainkaan hassumpi nuortenkirja!
* * * * *
Tuossa yläpuolella siis parin vuoden takainen arvio. Näyttää siltä, että aika on tuonut "Siljan laululle" lisäarvoa. Huotarinen kirjoittaa todella upeasti, ja moniin lauseisiin huomasi pysähtyvänsä, ihan vaan koska ne olivat niin kauniita:
"Ensimmäisestä sävelestä lähtien kaikki oli hyvää ja kaunista. Soinnuissa oli taivaan väri, iskuissa palavan maan tuoksu."
Silja on uskottava päähenkilönä, joka kasvaa kirjan aikana, eivätkä sivuhenkilötkään eivät tuntuneet yksiulotteisilta (ehkä nyt jonkinlaisia arkkityyppejä oli löydettävissä (hiljainen sellonsoittaja, mielipiteissään räiskyvä ja räväkkä kitaristi, ihana runopoika ja niin edelleen.) Tyttöjen ystävyyttä kuvataan niin ikään hienolla tavalla.
Olipa positiivinen yllätys, oikein hyvä nuortenkirja! Teinimaailma kuvautui uskottavasti ja henkilöhahmoista syntyi elävä käsitys. Kirjassa käsiteltiin vaikeitakin asioita, mutta tämä ei ollut niin angstinen kuin monet ikäryhmälle suunnatut kirjat ovat, vaan jollain tavoin raikas ja vapauttava lukukokemus. Siirrynpä seuraavaksi Silja-trilogian toiseen osaan...
Tykkään kovasti tästä kirjailijasta, ja olisin varmasti tykännyt tästä kirjastakin henkilökohtaisesti enemmän kun luin sen teininä, jos päähenkilössä ei olisi ollut jotain mikä sattui juuri minua ärsyttämään. Suosittelen erityisesti musiikista innostuneille nuorille.
Kirja oli kovasti mun mieleen. Vielä enemmän kun tajusin, että kymmenen vuotta sitten olisin ollut ihan myyty. Ihanaa huomata, että löytää vielä niitä samoja tuntemuksia.
Bändikirjojen parempaa luokkaa niin juonen (tarpeeksi angstia) kuin kielen (tarpeeksi angstia, ilmaa, kauneutta) puolesta. Sarja jatkuu hyvänä loppuun saakka.