Jussi Vares suuntaa Kanarialle ginivalkoisin siivin!
Vareksen ex-heila murhataan Kanariansaarilla hämärissä olosuhteissa. Jussi lentää etelään ja joutuu hengenvaaralliselle keihäsmatkalle lomaparatiisin pimeään ytimeen.
Vareksen henkilökohtaisin työkeikka vie sumuisille vuorenrinteille ja riehakkaille terasseille.
Uusi Vares-dekkari on jännityksen ja epäkorrektin huumorin all inclusive -ranneke. Se tärähtää kuin uima-altaan reunalla kietaistu aamun ensimmäinen Long Island Ice Tea.
Kaksi miljoonaa myytyä Vares-dekkaria, ja tahti sen kuin paranee - Tulivuori on kovin Vares-dekkari ikinä!
Tulivuori oli taattua Mäkeä, tuttua ja turvallista mikäli pitää tämänlaisesta dekkarityylistä. Mulle aikoinaan tuli yliannostus, kun luin niin monta Varesta putkeen, mutta Tulivuori olikin virkistävä poikkeus tyypilliseen Vares-dekkariin. Tapahtumat sijoittuvat Teneriffalle, jonne Vares lähtee etsimään entisen tyttöystävänsä murhaajaa. Hupaiset henkilöhahmot El Hotel Vantaan asujistossa, sisältäen niin alkoholisoituneen entisen huippu-urheilijan kuin velmun hotellin omistajan, luovat kirjalle aivan omanlaisensa ilmapiirin. Eikä asiaa yhtään huonontanut aivan loistava äänikirjan lukija Ville Tiihonen! Tiihosen eläytyminen varsinkin novellikirjalija Luusalmen osaan kutkutti monesti nauruhermoja. Vareksen ystäville mitä parhainta antia, multa pisteitä 4/5 ja menee haasteen kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja.
Vares tutkii entisen tyttöystävänsä murhaa, tällä kertaa Teneriffalle. Tyttöystävä oli löytänyt uuden miehen, joka on menestyvä ravintoloitsija. Nainen löytyi kotoaan kuristettuna, ilman että mitään johtolankaa tai edes järkevää motiivia on tiedossa. Leski soitti Varekselle, koska tiesi tämän olevan yksityisetsivä ja että tällä oli ollut lämmin suhde naiseen aikanaan. Vares alkaa tutkia murhaa ja huomaa, että joku ei halua häntä saarelle – ei mistään hinnasta – ja on valmis aika äärimmäisiin tekoihin estääkseen murhan tutkimukset. Kirjan kuluessa syntyy useampikin ruumis, mutta syyllinen lopulta tietenkin selviää. Kirjan on vauhdikasta kerrontaa, kuten Varekset yleensäkin. Paikoitellen kirjassa oli ehkä hieman liikaa ”turistijunttiutta”, samaan tapaan kuin oli komisario Koskisenkin ulkomailla piipahtamisessa, jonka juuri äsken luin. Uskottavuus ei ole tässä kirjassa kovin korkealla, mutta eipä se sarjassa niin huippuluokka yleensä ole ollutkaan. Letkeää tarinankerrontaa, mutta mielestäni parempiakin osia sarjassa kyllä on. Kirja oli mukavaa matkaluettavaa, väsyneenä ja raskaan päivän jälkeen monimutkaisempaa tekstiä ei välttämättä oikein olisi jaksanut lukea.
Tulivuori on laskujeni mukaan kymmenes lukemani Vares-romaani ja jo toinen tälle kesälle. Syy, miksi intouduin teoksen hyllystä nappaamaan, liittyy romaanin miljööseen. Turun ja Uuden Apteekin sijaan temmellyskenttänä toimivat tällä kertaa Kanariansaarten Teneriffa ja aina yhtä masentavat Suomi-baarit. Kaksi Varesta näin lyhyellä aikavälillä on kuitenkin liikaa ainakin itselleni.
Lyhyestä virsi kaunis: Tulivuori ei lukeudu Mäen parhaisiin Vares-romaaneihin, eikä herkullista miljöötä osata mielestäni hyödyntää tarpeeksi. Kirja loppuu vähintäänkin töksähtävästi. Liukuhihnatuotantoa.