Into työhön ei lopu lasten saamiseen, mutta perheen kasvaessa herää kysymys, miten olla hyvä vanhempi ja samalla tavoitella unelmia työelämässä.
Uraäidin selviytymisoppaassa yhdeksän menestyvää suomalaisnaista kertoo vaativan työn ja perheen onnistuneesta yhdistämisestä. Kirjan äidit kokevat olevansa hyviä äitejä, sillä onnistuessaan jakamaan aikansa perheen ja työn välillä he ovat lapsilleen paremmin läsnä ja kukoistavat töissä.
Äitien kertomuksia täydentävät kirjassa eri alojen asiantuntijat, jotka kannustavat pitämään itsestä huolta: on tärkeää saada riittävästi unta, liikuntaa ja terveellistä ravintoa. Omia arvoja on syytä pohtia ajoissa sekä miettiä, miten luovia syyllisyyden ja stressin aiheuttamissa paineissa.
Kun asiat järjestyvät mahdottominakin päivinä, ruuhkavuosien kuningattaret kokevat syvää onnellisuutta. Kirjassa he jakavat parhaat ajankäyttövinkkinsä ja kannustavat romuttamaan superäitimyytin. Kuka edes haluaa olla täydellinen?
Kirjan uraäitejä ovat Mervi Airaksinen, Helene Auramo, Maija Itkonen, Maria Kelter, Anne Kuutio, Vappu Pimiä, Marjut Rahkola, Marianne Saarikko-Janson ja Henna Salonius.
Uraäidin selviytymisopas antaa vinkkejä lähinnä niille uraäideille, joilla on hyvin menestyksekäs ura, mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin ja mahdollisuus erilaisten palveluiden ostamiseen. Lähtöasetelma on se, että monet vastustaisivat pienten lasten äitien työssäkäyntiä, mitä itse en enää juuri tunnista. Olisin kaivannut myös toisen näkökulman huomioimista, en vain oman näkökulman pönkittämistä. Esimerkiksi kiintymyssuhteen ja sen vaikutuksen huomioiminen pienen vauvan kohdalla olisi voinut olla kaivattua.
Loppua kohden tarinat kuitenkin muuttuivat monipuolisemmiksi ja samaistuttavammiksi. Se pelasti paljon!
Hyvällä flowlla kirjoitettu kirja (nimensä mukaisesti) uran ja äitiyden yhdistämisestä. Kiitosta saavat kirjassa omaa elämäänsä valottavat naiset, heidän näkemyksiään ja ajatuksiaan oli ilo kuunnella. Tarinoista paistoi armollisuus itseään kohtaan, sekä hyväksyntä siihen että kaikilla elämän osa-alueilla ei voi antaa yhtäaikaa 110%. Nykyisessä someajassa tämä on hyvä muistutus ihan kaikille uraan, sukupuoleen tai perhetilanteeseen katsomatta.
Sen sijaan, kirjan lähtöajatus että joku vielä näin 2020-luvulla ajattelisi että naisen pitäisi olla kotona tuntui todella tunkkaiselta. Ajattelin ensin,että kirja on varmaan julkaistu 2000-luvun alussa, ja että ehkä silloin vielä joku ajatteli että 1950-luvun perhemallin olevan ainoa oikea. Mutta 2019 julkaistuksi kirjaksi oli oli lähtöajatus jotenkin vino. Myös osa ohjeista ärsytti; ”jos en nauti pyykkien laittamisesta, ei minun ole järkeä sitä tehdä, vaan palkata siivooja tekemään se”. Aivan.
Harvoin olen lukenut kirjan näin oikea-aikaisesti! Sattumalta tuli lainattua tämä kirjastosta ja melkein heti perään, kun olin aloittanut lukemisen, tuli eteen risteyskohta työelämässä. Kirja on hyvin kirjoitettu mikä tekee siitä helppokulkuisen. Kaksi puutosta esti viiden tähden ansaitsemisen. Kirjassa ei puhuttu lainkaan julkisella sektorilla työskentelystä, mikä oli mielestäni kurjaa. Entä jos esim työajan suhteen on oikeasti niukasti joustoa? Toisekseen, äidit neuvoivat palveluiden ostamista, mutta se ei ole vaihtoehto kaikille. Jotta kirja palvelisi vielä laajempaa uraäitien joukkoa, olisi tarvittu hieman lisää variaatiota.
One good thing about this book is that the language flows well (Finnish is usually difficult for me to read as it is not my mother tongue)...
HOWEVER, as soon as the “advice” given is that you can buy services it’s problematic. We all don’t have that possibility. Which makes this another book “self-help” book for the privileged and those who capitalism serve well. It was pretty obvious from the title though.
Tarinoita uraäideistä, työn ja perheen yhdistämisestä. Samanlaisia ajatuksia monen kirjassa olleen äidin kanssa. Aika monessa korostui se, että palveluita voi ostaa, uni on tärkeää ja eineksilläkin voi välillä elää. Anna armollisuutta itsellesi.