Korpisotaa

by Pentti Haanpää

Mestarikirjailija Pentti Haanpään Korpisotaa ilmestyi välirauhan aikana 1940 ja oli ensimmäinen merkittävän suomalaiskirjailijan kuvaus koko kansaa ravisuttaneesta talvisodasta. Edelleen ajankohtainen romaani toi kotimaiseen sotakirjallisuuteen armottoman realismin ja rivimiesten kohtalot ja uursi näin uraa kaikkien tuntemalle Väinö Linnan Tuntemattomalle sotilaalle.

Tarinan keskiössä eivät ole sankaruus ja paatos, vaan tavallisten nuorten miesten tunnot sodan hirveyksien keskellä. Mitä he joutuivat kokemaan? Onko rintaman jälkeen enää paluuta tavalliseen elämään? Kouriintuntuvalla kuvauksella on kaikupohjaa: Haanpää suodatti kirjaan omia rintamakokemuksiaan. Korpisotaa oli ilmestyessään arvostelumenestys ja nosti Haanpään kotimaisen kirjallisuuden huipulle.

Genres: Finnish Literature, War, Fiction

152 pages, Hardcover

First published January 1, 1940

About the author

Pentti Haanpää was a Finnish author.

Pentti Haanpää (1905–1955) oli kirjailijana erityisesti pohjoisen Suomen ja maaseudun yhteiskuntakriittinen ja realistinen kuvaaja. Häntä pidetään erityisesti novellitaiteen mestarina ja Haanpään tuotantoon kuuluukin kahdeksan romaanin lisäksi satoja novelleja. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Reviews

[Piotr · Rating 4 out of 5]

œuvre d'un fermier du Nord finlandais, romand de la guerre d'Hiver : pas de beau style, la guerre sans fioritures, redondante, angoissante. c'est un livre d'un réalisme fade, une des plus vraisemblables représentations de guerre que j'aie pu lire : il ne se passe pratiquement rien, le livre n'est que descriptions, un seul personnage développé pour tout le roman, les hommes y sont de la chair à canon, rien de plus.. traduit pendant la deuxième g.m, ce roman redevient tristement moderne aujourd'hui..

— C'est l'image en miniature de toute la guerre, prêcha Puumi. C'est comme ça que nous sommes accroupis dans nos trous, le pan du manteau ramené sur la tête. Nous ne savons pas ce qui se passe dans le monde extérieur. Nous devinons seulement qu'on y meurt et qu'on s'y fait écraser, que l'Europe dévore ses enfants. [...] Tout est pour le mieux, tout le monde est bien, tous sont heureux et ils ont l'esprit léger et on va même jusqu'à mourir avec joie, sans un soupir. Non, je n'essayerai pas de faire un trou à mon sac pour y voir à travers. Je sais que l'obscurité est grande et que les lumières ne sont elles-mêmes que des feux follets.

[Matti Karjalainen · Rating 4 out of 5]

Pentti Haanpään "Korpisotaa" (Into, 2019) ilmestyi alun perin vuonna 1940, ja se pohjautuu voimakkaasti kirjailijan omiin kokemuksiin talvisodassa. Haanpää kuvaa vaikuttavasti ja realistisesti taisteluita lumisissa suomalaismetsissä. Näkökulma on tavallisen rivimiehen, mutta varsinaista päähenkilöä kirjassa ei kuitenkaan ole, harva saa edes nimen. Tapahtumapaikkojakaan ei sen tarkemmin nimetä.

"Korpisotaa" ei mielestäni ole mitenkään yltiöpäisen kriittinen, ellei sellaisella sitten tarkoiteta julman ja koruttoman realistista sotakuvausta. Sankaruudella ei ole sijaa tässä majatalossa. Nälkä, vilu ja kuolemanpelko ovat alituisesti läsnä. Joskus pinnalle kuitenkin nousee ajatus siitä, minkä vuoksi talvisessa korvessa taistellaan ja kaadutaan:

Kuopassaan kyyröttelevä sotilas oli ehkä köyhä mies. Hän ei ehkä omistanut palaakaan tuollaista peltoa, jota pommit nyt repivät, ei huoneita, jotka nyt pirstoutuivat ja paloivat poroksi, eikä metsääkään, josta vihollisen tykkien suutulet nyt pursuilivat. Ja kuitenkin tämä oli hänen maansa. Täällä hän oli kasvanut, täällä taistellut leipäpalasestaan. Hänelle paahtoi kesän aurinko ja loisti talven lumi, hänelle viheröitsi maa ja humisi metsä tuulessa. Täällä kuului suomalainen sana, sattuva suomalainen sana, joka iskee suoraan sydämeen. Kaikki he olivat täällä, koko kansa, ja kantoivat suomalaisen rodun kuormaa. Isänmaa - se oli liian korea sana, jota hän ei ollut koskaan käyttänyt eikä sitä nytkään kuullut hänen huulitlaan. Mutta syvällä hänessä asui tunne, että hän on tämän maan rintaperillisiä. (s.. 65)

Kuten ylläolevasta näytteestäkin käy ilmi, Pentti Haanpää käyttää kieltä ihailtavan komeasti. Luonnon ja tunnelman kuvaajana hän on melkoinen mestari. Hienoimpiin lauseisiin tekee mieli palata uudestaan ja uudestaan.

En ole aikaisemmin lukenut lainkaan Haanpäätä, mutta "Korpisotaa" oli sen verran vaikuttava lukukokemus, että täytynee ottaa hänen tuotantonsa tarkemmin tutustuttavaksi! Hyllystäni taitaakin löytyä joskus lahjaksi saamani Kenttä ja kasarmi, sitäkö sitä sitten seuraavaksi tavaamaan...

[vireeni · Rating 3 out of 5]

Pappani oli samassa rykmentissä kuin Haanpää, joten kuvaus oli siksikin kutkuttava lukea. Valitettavasti kirjan kerrontatapa loi etäisyyden tapahtumien ja (ainakin tämän) lukijan välille, mikä aiheutti hankaluutta samaistua ja kokea tunteita lukiessa sodan vaiheista. Kuvailuvoima on läpi kirjan kaunista. Vaikka päähenkilöä ei ole, Haanpään kirjoitustapa osuu kuitenkin isovanhempien kokemuksia kunnioittavaan hermoon — ja kasvattaa yhä tätä kunnioitusta. Kolme tähteä, koska jäin kaipaamaan samaistumisen tunnetta ja henkilöhahmoihin enemmän jatkuvuutta. Toisaalta näen myös, että tällaisenaan hahmojen ”ohuus” ja etäiseksi jääminen ilmentää sodan kontekstissa sitä, kuinka pieni arvo yhden miehen hengellä on ollut.

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Haanpään proosassa on vähän sama ongelma kuin vaikkapa Veikko Huovisen romaaneissa tai Teemu Keskisarjan historiateoksissa: kielellä maiskuttelu ja rouheiden, "kansankielisten" kielikuvien luomisesta syntyvä mässytyksen ääni peittää alleen tarinan ja sitä kansoittavat hahmot. Tosin tarinaa ei ole kuin nimeksi, sillä Haanpää on ilmeisesti ajatellut, että jos rivisotilaan subjektiivisen kokemuksen (Talvi)sodan sekavuudesta siirtää suoraan sellaisenaan romaaniin, siitä tulee toimiva narratiivinen tyylikeino. Ei tullut. Tuli sekava, omituinen romaani, joka on varmasti mielenkiintoista luettavaa kandintutkintojaan suomen kielestä tekeville opiskelijoille, mutta jättää kesälomalla huvikseen lukevalle historian harrastajalle päällimmäiseksi ajatukseksi: "Tästä aiheesta on kirjoitettu niin paljon parempia kirjoja."

[Mikke · Rating 3 out of 5]

sota venyy ja venyy ja venyy ja kaikki on samanlaista alusta loppuun ja ihmiset häviävät kasvottomaan massaan

[Perttu Paloheimo · Rating 4 out of 5]

Väkevää ja vähäilmeistä kerrontaa mitä oli köyhän väen sotareissu.