What do you think?
Rate this book
1968 - Vallankumouksen vuosi
Uusi näkemys 60-luvun liikkeistä
Viisikymmentä vuotta sitten opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Kaikki tuntevat tämän tapahtuman, mutta vähemmän tiedetään vallankumousvuoden 1968 taustoista. Valtausta pohjusti kymmenen vuotta kestänyt uusvasemmistolainen liikehdintä. Kirja kertoo 60-luvun liikkeiden tarinan ja osoittaa tapahtumien kansainväliset taustat haastattelujen ja historiantutkimuksen kautta.
1960-luvulla maailma oli liikkeessä kulttuurisesti ja poliittisesti. Kivettyneet käyttäytymiskaaviot murtuvat, alkuperäinen elämänhimo purskahtaa esiin, kuvaili opiskelijaradikaali Antti Kuusi tunnelmia vuonna 1968. Pääministerinä toimiva Mauno Koivisto ymmärsi liikkeiden viestiä ja pyrki sisällyttämään ne poliittiseen päätöksentekoon.
Mullistusvuosien jälkeen Suomi oli toisenlainen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin tarinaa nuorista radikaaleista tavataan kertoa. Liikkeisiin vaikuttaneet ajattelijat olivat hahmotelleet radikaalin vasemmiston mahdollisuutta jo 1930-luvulla. 60-luvun toiminta ei ollut siis niinkään sukupolvikapinaa, vaan kyse oli itsetietoisesta poliittisten projektien sarjasta. Se johti mellakoihin, uudenlaisiin mielenosoituksiin ja kulttuurin vapautumiseen.
Viisikymmentä vuotta sitten opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Kaikki tuntevat tämän tapahtuman, mutta vähemmän tiedetään vallankumousvuoden 1968 taustoista. Valtausta pohjusti kymmenen vuotta kestänyt uusvasemmistolainen liikehdintä. Kirja kertoo 60-luvun liikkeiden tarinan ja osoittaa tapahtumien kansainväliset taustat haastattelujen ja historiantutkimuksen kautta.
1960-luvulla maailma oli liikkeessä kulttuurisesti ja poliittisesti. Kivettyneet käyttäytymiskaaviot murtuvat, alkuperäinen elämänhimo purskahtaa esiin, kuvaili opiskelijaradikaali Antti Kuusi tunnelmia vuonna 1968. Pääministerinä toimiva Mauno Koivisto ymmärsi liikkeiden viestiä ja pyrki sisällyttämään ne poliittiseen päätöksentekoon.
Mullistusvuosien jälkeen Suomi oli toisenlainen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin tarinaa nuorista radikaaleista tavataan kertoa. Liikkeisiin vaikuttaneet ajattelijat olivat hahmotelleet radikaalin vasemmiston mahdollisuutta jo 1930-luvulla. 60-luvun toiminta ei ollut siis niinkään sukupolvikapinaa, vaan kyse oli itsetietoisesta poliittisten projektien sarjasta. Se johti mellakoihin, uudenlaisiin mielenosoituksiin ja kulttuurin vapautumiseen.
- GenresNonfiction
247 pages, Paperback
First published January 1, 2018
2 people are currently reading
40 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
January 19, 2020
Kirjan merkittävin paljastus heti alkuun: Tuomioja harkitsi kuulemma keskustaan liittymistä,
Kirjan nimi on surkea, varmasti haettu myyntiä. Parempi olisi 1960-luvun uusvasemmiston vuosikymmenen tai tarina. Kirja nostettiin esiin twitterissä, kun pohdittiin suomalaista terroria. Minua on aina kiinnostanut vasemmistoterrorin aalto Euroopassa 70-luvulta eteenpäin, ja miten Suomessa terrorin sijaan tuli Terijoen fanitus. 60-lu
Kirjassa nostetaan hyviä teemoja siitä, miten SDP osasi haistella tuule oikein ja sai jo 60-luvun alusta luotua suhteen uusvasemmistoon ja haettua sieltä itselleen jäseniä. Loogisempi vaihtoehto, SKP tai SKLD olivat kaavoihin kangistuneita, maanalaisen kauden jäykistämiä ja vanhakantaisia, joten he eivät olleet kovin avoimia uusille tulijoille eivätkä parrut vedonneet avoimuutta korostaneisiin nuoriin. Olennaisempaa oli silti, että 60-luvulla ominainen toimintatapa oli perustaa erilaisia liikkeitä ja pyrkiä toimimaan ulkoparlamentaarisesti. Tämä johtui sekä ulkomaisista vaikutteista (jotka kaikki tulivat lännestä, eivät idästä) että varsin vanhoillisesta toimintakulttuurista, joka ei innostanut toimimaan sen sisällä.
Vuoden 1968 jälkeen liikkeet alkoivat hajota (ihmiset vanhenivat, ostivat asuntoja jne) ja valtio merkittävänä toimijana näyttäytyi samalla monelle välineenä edistää omia tavoitteitaa, ilman ulkoparlamentarismia. Se myös maksoi paremmin. Taistolaisuus oli oiva vaihtoehto ihmisille, jotka puhuivat vallankumouksesta, mutta joilla ei ollut pokkaa toteuttaa sitä.
Hauskoja faktoja: Vuonna 1960 lähes joka kolmas suomalainen oli 0-14-vuotias (1 340 187), vuonna 2010 alle 15-vuotiaita oli isommalla populalla 887 677, 16,5 %.
Kirjan nimi on surkea, varmasti haettu myyntiä. Parempi olisi 1960-luvun uusvasemmiston vuosikymmenen tai tarina. Kirja nostettiin esiin twitterissä, kun pohdittiin suomalaista terroria. Minua on aina kiinnostanut vasemmistoterrorin aalto Euroopassa 70-luvulta eteenpäin, ja miten Suomessa terrorin sijaan tuli Terijoen fanitus. 60-lu
Kirjassa nostetaan hyviä teemoja siitä, miten SDP osasi haistella tuule oikein ja sai jo 60-luvun alusta luotua suhteen uusvasemmistoon ja haettua sieltä itselleen jäseniä. Loogisempi vaihtoehto, SKP tai SKLD olivat kaavoihin kangistuneita, maanalaisen kauden jäykistämiä ja vanhakantaisia, joten he eivät olleet kovin avoimia uusille tulijoille eivätkä parrut vedonneet avoimuutta korostaneisiin nuoriin. Olennaisempaa oli silti, että 60-luvulla ominainen toimintatapa oli perustaa erilaisia liikkeitä ja pyrkiä toimimaan ulkoparlamentaarisesti. Tämä johtui sekä ulkomaisista vaikutteista (jotka kaikki tulivat lännestä, eivät idästä) että varsin vanhoillisesta toimintakulttuurista, joka ei innostanut toimimaan sen sisällä.
Vuoden 1968 jälkeen liikkeet alkoivat hajota (ihmiset vanhenivat, ostivat asuntoja jne) ja valtio merkittävänä toimijana näyttäytyi samalla monelle välineenä edistää omia tavoitteitaa, ilman ulkoparlamentarismia. Se myös maksoi paremmin. Taistolaisuus oli oiva vaihtoehto ihmisille, jotka puhuivat vallankumouksesta, mutta joilla ei ollut pokkaa toteuttaa sitä.
Hauskoja faktoja: Vuonna 1960 lähes joka kolmas suomalainen oli 0-14-vuotias (1 340 187), vuonna 2010 alle 15-vuotiaita oli isommalla populalla 887 677, 16,5 %.
Read
September 11, 2025Iha ok 👍
Displaying 1 - 2 of 2 reviews