Niin kuin minä heidät näin

by Vilja-Tuulia Huotarinen

Me olemme liikuntasalissa ja minulla on ase. Terv. C

Tästä kaikki alkaa. Tämä on eräs hetki, johon ollaan eräänä keväisenä päivänä eräässä koulussa päädytty.

Opettajainhuoneessa vallitsee kiihtynyt tunnelma, siellä opettajat, kanslisti ja sijainen – Helvetin Esikartano, Jonninjoutava, Kenneth, Mii, Iso ja Everything will be fine – törmäilevät itseensä ja toisiinsa, yrittävät noudattaa poliisin ohjeita, paljastavat itsestään tahtomattaan kaikenlaista ja näkevät toisensa kuin ensimmäistä kertaa.

Samaan aikaan koulun ullakolla nuori rehtori Selena harrastaa seksiä edellisenä iltana ravintolassa tapaamansa nuorukaisen kanssa ja törmää yllättävällä tavalla menneisyyteensä. Koulun liikuntasalissa C ystävineen on pysäyttänyt ajan. Heillä on ase, toisensa ja ikää viisitoista huumaavaa vuotta. Mutta yksi heistä puuttuu – kuka, ja mitä se merkitsee?

Niin kuin minä heidät näin liikkuu näennäisesti yhden kiihkeän päivän ajan yhden koulurakennuksen sisällä. Mutta kun opettajien ja oppilaiden salaisuudet, haudatut muistot ja suureelliset unelmat joutuvat törmäyskurssille on seurauksena supernova, tähden räjähdys, jonka hehku ulottuu kaikkien osallisten elämään, tavalla tai toisella, vuosikymmenien päähän.

Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani on kiehtova kaleidoskooppi. Se on täynnä ääntä ja vimmaa, se näkee tragikoomisen ihmisen lempeästi mutta terävästi. Se jättää jälkeensä särinää, kuvia jotka eivät unohdu.

Genres: Finnish Literature, Fiction

311 pages, Hardcover

First published September 1, 2018

About the author

FI: Kirjailija ja sanataideopettaja Vilja-Tuulia Huotarinen on syntynyt Lempäälässä pienessä Säijän kylässä 26.12.1977. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa, josta valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003.

Vilja-Tuulia Huotarinen julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2004, jonka jälkeen hän on toiminut vapaana kirjailijana ja sanataideopettajana eri puolella Suomea.

Reviews

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Monesti olen kritisoinut kirjoittajia siitä lukiessa syntyneestä tunteesta, että muoto on mennyt kaiken muun edellä. Tässä kirjassa olisi ollut - ja jonkun mielestä voi ollakin - ainesta samaan, mutta itse jouduin pienen alkukankeuden jälkeen sellaiseen tarinan imuun , etten tuntenut olevani kikkailun kohteena.

Kirjassa eletään läpi lyhyt, dramaattinen aamuhetki erään koulun opettajainhuoneessa. Hyvän tarinan tapaan henkilöitä on jonkin verran, ja heidän luonteensa, olemuksensa ja historiansa paljastuvat lukijalle hiljalleen sivujen kääntymisen myötä. Huotarinen taiteilee aivan rajoilla intensiteetin säilymisen kanssa, mutta minusta hänen otteensa piti.

Huotarinen kirjoittaa uskottavaa kieltä, jossa yksinkertaiset asiat ja ihmiset ilmastaan/ilmaisevat itsensä yksinkertaisesti ja ne, joilla on kiemuraisempaa kieltä käytössään, sen tekevät. Ihmiselämän monet paineet, jotka joillakin kasautuvat aamun tunteina kestämättömiksi, ovat alkukesän auringon valossa laittamattomasti esillä.

[Sanna-Mari · Rating 1 out of 5]

Nyt oli sellainen kirja jota en ymmärrä: en henkilöiden motiivia, tarkoitusta ja tarinaa, enkä sitä miksi minun pitäisi tämän lukemisesta nauttia. Yritin, koska periaattessa en halua jättää kotimaista kesken, mutta loppua kohden kirja repesi totaalisesti käsiin, eikä mitään ahaa-elämystä syntynyt.

Joo, teinit angstaa ja aattelee, et ne on tärkeitä ja opet on tyhmiä ja mustasukkaisuus on pahasta ja vanhat piiat sekoja ja koulu paskaa ja kaunis on rumaa...mä en välttämättä halua lukea tälläistä kirjallisuutta, niinkuin en halua ihailla metalliin kiinnitettyjä pultteja taidemuseossa, koska joku sanoo että se on taidetta.

Ehkä mä en vaan ymmärrä jos nykyromaanit on tätä. Kiukuttaa!

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Yritin pitkään keksiä jotain näppärää kielikuvaa, joka kuvaisi sitä miten tämä kirja vei yllättävästi mennessään, aikalailla erilaisten pelottavienkin jyrkänteiden reunoilla. Aluksi hitaasti ja sitten lähti, jälkeen jäi hyvä hämmennys!

[Jenni · Rating 2 out of 5]

Tämä oli kyllä outo kokemus. Odotin takakannen perusteella jotain ihan muuta, jotain huomattavasti vetävämpää mutta sainkin... en tiedä, kummallisia välähdyksiä eri ajoista ja paikoista ilman mitään motiivia.

Joukko nuoria sulkeutuu koulun liikuntasaliin aseen kanssa ja sitten ei oikein tapahdukaan mitään. Ei suurta draamaa tai konfliktia, paitsi ilmeisesti joidenkin opettajien välillä. Mutta koskaan millekään ei saada parempaa selitystä kuin "näytetään niille, ne on vähän tyhmiä, tehdään niistä naurunalaisia" mikä kai voi olla teineille riittävä perustelu mutta itse olisin kyllä kaivannut jotain syvempää.

Tarina pomppii useammassa aikatasossa ja huomasin käyttäväni enemmän aikaa siihen, että yritän pysyä kärryillä siinä mitä tapahtuu ja milloin sekä siihen, kuka mitäkin kohtaa tarinassa kertoo. Juoni ei oikein etene suuntaan tai toiseen enkä ainakaan minä saanut yhdestäkään hahmosta otetta, kaikki jäivät hyvin etäisiksi. Huotarisen kieli on kyllä kaunista, mutta tämä oli pettymys.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Lähdin arastellen liikkeelle, koska en tiennyt, mitä on edessä ja "osaanko" lukea. Tuli mieleen nuoruuden fiilis, kun halusi lukea saman kirjan kuin joku toinen, mutta tajusi, ettei pysy kyytillä. Mutta eihän tässä käynyt lainkaan niin. Hiukan jotain, mitä en oikein ymmärtänyt, mutta pidin, vaikka ihan kaikkia vivahteita en ymmärtänyt. Mutta tämä on kuin modernitanssi. Ei ole pakko kaikkea ymmärtää, vaan nauttia!

[Lyyra Virtanen · Rating 4 out of 5]

Tästä kirjasta on tosi vaikea kirjoittaa. Samaan aikaan en ole ihan varma, mitä tässä oikein tapahtui, mutta ehkä sillä ei ole väliä, koska teksti tuntui ja kosketti, resonoi jossain syvällä (niin kuin Huotarisen tekstit aina!) Kieli oli tosi lyyristä ja kaunista ja ihanaa lukea!!

En halua kertoa juonesta sen enempää, mutta takakansiteksti oli mielestäni hämäävä. Tämä romaani ei missään nimessä kertonut kouluampumisesta, vaan jostain ihan muusta. Ehkä ainakin rakkaudesta ja siitä, miten ihmiset haluavat tulla nähdyksi ja tuntea olevansa merkittäviä.

Antaisin ehkä oikeasti 3,5 tähteä, mutta pyöristän sen nyt ylöspäin, koska tuntuu siltä. Mii ja Nora olivat mun lempihahmoja, Justus taas oli jopa vähän turha hahmo (sori!) Suosittelisin tätä kaikille, joita kiinnostaa erilaiset kerrontatavat ja vähän kokeileva 2010-luvun proosa.

[Susa · Rating 3 out of 5]

En oikeastaan nyt tiedä, mikä arvio tälle pitäisi antaa, koska tämä oli kaikkea välillä 1-5 tähteä. Riemastuttavan outo ja erilainen ja ihan kaikkea muuta kuin odotin.

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Tää oli tosi moninainen lukukokemus. Sata ekaa sivua olin vähän, että mitä ihmettä tää nyt on. Teksti oli mielestäni sekavaa sellaisella päämäärättömällä tavalla, kömpelöä, tahmeaa ja kompuroivaa.

Sit yhtäkkiä tuli osio "Kuusikko: aika. Novelli" ja koko pakka meni uusiksi. Äkkiä proosa on kaunista, suorastaan lyyristä, se soljui ja liikkui vaivattomasti ja taitavasti. Äkkiä tuntui, että tekstillä on tarkoitus, sillä on päämäärä jota kohti se liikkuu hengästyttävästi mutta kompastelematta. Epämääräisesti eri suuntiin huitominen päättyi. Novelli tuntui kirkkaalta, terävältä, yhtenäiseltä ja harkitulta. Jos koko teos olisi ollut tällainen, se saisi viisi tähteä.

Mutta valitettavasti se ei ollut. Loppuosan lukeminen ei ollut yhtä raskasta kuin alkuosa, mutta ähh. Tuntuu ikävältä sanoa tää, mutta musta muutamat jutut tässä tuntui väkinäiseltä, liikaa yrittävältä. Toki tämä on myös makuasia, mutta esim. välimerkittömyys tietyissä tekstin osissa ärsytti mua, koska sen oli kai tarkoitus edustaa puhetta, mutta puheessa nimenomaan on taukoja, joita osoitetaan välimerkein. En myöskään saanut monista henkilöistä sellaista otetta, että olisin nähnyt heidän tekonsa ja valintansa perusteltuina. Hahmojen sisäinen logiikka ei tunnu tarpeeksi vahvalta. En tarkoita, etteivätkö kirjallisuuden henkilöt voi tehdä absurdeja valintoja, mutta yleensä henkilöiden sisäinen motivaatio avataan niin, että lukija pystyy keskittymään teoksen sanomaan eikä jää jumiin miettimään, mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu.

Ymmärrän, että tässä kerrotaan useampaa paralleelia tarinaa, mutta musta vain nuoria käsittelevät osat olivat kiinnostavia (ja uskottavampia).

[Paula Pasanen · Rating 3 out of 5]

Aihe oli kiinnostava ja oli mielenkiintoista päästä videovloggaajan maailmaan ja kouluympäristöön. Pidin teinien ja opettajien ajoittaisesta ja osin hämäävästä ”samankaltaisuudesta”.

Jouduin kuitenkin lukiessani pinnistelemään - unohtelin, olikos tämä se vai tuo henkilö ja haeskelin vihjeitä.

Kun pääsin kirjan loppuun, tuli tunne että pitäisikö aloittaa alusta ja lukea hitaammin, että saisi palaset loksahtelemaan paikalleen. Henkilöt olivat päässäni hatarasti kietoutuneina ja tuntui, että jossain kohtaa olin lukenut ”väärin” ja oivaltamatta. Runojen kohdalla uudelleen ja uudelleen lukeminen sekä tulkintojen haeskelu on luontevaa, mutta romaanin kohdalla vähän toinen juttu.
Henkilöistä rehtori Selena oli helpoin hahmottaa ja toki muistakin jonkinlaisen otteen sai.

Kirja oli kuitenkin niin kiinnostava, että kesken jättäminen ei käynyt mielessä. Kirjaa voisi olla kiva pureskella jossain lukupiirissä - löytyisi varmaan ne puuttuvat oivalluksetkin.

[Oona Kuutti · Rating 2 out of 5]

Kaunista kieltä, kiinnostava aihe. Silti jäi kovin ontoksi.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Huotarinen yhdistelee kouluun sijoittuvassa romaanissaan estottomasti eri tekstilajeja, fokalisaatioita ja kerrontaratkaisuja. Kun tyylin ja rytmin omalakisuudelle ja ajoittaiselle sekavuudelle osaa antaa tilaa ja aikaa, tulee lukukokemuksesta nautittava, hurja ja mieleenpainuva. Tämä särmikäs kirja ja tarina on täynnä sekä piilotettuja että pinnalle purskahtavia tunteita, kuten koulumaailmaan sopii. Pidin siitä, miten koulun teineistä ja aikuisista kerrottiin samalla vakavuudella ja rakkaudella ja huolellisuudella.( ”Teinit on uusi kolmekymppiset”) - Tähän romaaniin tulen palaamaan vielä useasti!

[niina · Rating 5 out of 5]

Pidin tästä kirjasta kamalasti. Huotarisen tyyli kirjoittaa inspiroi minua todella paljon, jäin useissa paikoissa maistelemaan kolahtelevia lauseita ja oli kappaleita jotka luin useaan kertaan vain siksi, että ne olivat hyviä.

Juoni ja tarina on monipolvinen, ja eittämättä tipahdin kyydistä kun lukuprojektissani tuli useamman kuukauden tauko. Mukaan oli kuitenkin helppo hypätä taas, rytmi ja kivut toivottivat tervetulleiksi. Sivujen loputtua selasin ja luin sivuja sieltä täältä, mitä voin suositella muillekin. Se avasi uusia alavireitä ja pieniä yhtymäkohtia jotka ehkä muuten hukkuvat ja unohtuvat. Tässä kirjassa olisi varmasti luettavaa usemmallekin kerralle.

[Sara-Sofia · Rating 3 out of 5]

Luulen että mulla menee vähintään viikko sisäistää ja ymmärtää mitä tässä nyt niinku tapahtu ja ketä nää ihmiset joiden point of viewin mä luin edes on. Hyvin sekavaa, hyvin omituista ja oikeestaan jossain kohissa aika koukuttava kirja. Sanoisin että 3,5 tai 3+ olis osuvampia arvosteluja. Tosi hyviä ns toteemuksia (vaikka osa riipas vähän liian läheltä) ja metaforia, mä en vieläkään tiiä mitä Miille tapahtu, mä en tiiä mitä sille yhelle opettajalle (en haluu paljastaa liikaa) tapahtu, mä en tiiä mitä Noralle tapahtu ja ennen kaikkee mä en tiiä mitä C:lle tapahtu

[Mari Koistinen · Rating 4 out of 5]

Huotarisen tapa kirjoittaa ja kertoa on upea. Hän ei kirjoita kaikkea auki, vaan lukijalle jää paljon oivaltamisen iloa ja pohdittavaa. Teksti yhdistää eri näkökulmia ja tyylejä, ja se toimii hienosti.

[Salla Erho · Rating 5 out of 5]

Mikä nautinto: välillä en malttanut edetä, kun piti makustella lauseita. Hieno ja oivaltava ajankuva, myös kuvaus sukupolvien välisistä eroista. Hihittelin itsekseni monessa kohdassa, mikäs sen parempaa.

[Heidi Penttinen]

Luen todella harvoin suomenkielistä kirjallisuutta ja tämän luettuani muistan taas, miksi näin on. Kirja oli todella omituinen ja en keksi mitään positiivista sanottavaa. Takakansi lupasi paljon, mutta sisältö oli todellinen pettymys. Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta ja samalla myös viimeinen.

[Aino Pensola · Rating 1 out of 5]

Kirjoitustyyli jota en jaksanut lukea. Ihan hyvin teinin pään sisällä mutta vaivalloinen ja jollain lailla yhdentekevä.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 3 out of 5]

Ensimmäisestä lukukerrasta muistan, etten ihan päässyt kirjaan kiinni. Nyt pääsin vähän paremmin, mutta koulumaailmateeman vuoksi vertasin tätä jatkuvasti Rauman upeaan Finlandia-voittajaan.

[Daniela (koukussakirjoihini) · Rating 2 out of 5]

idea hyvä, toteutus outo ja sekava

[Outi · Rating 4 out of 5]

Tää oli aika hurja tavallaan. Kesti useita sivuja, että pääsi kielen rytmiin ja tyyliin mukaan, mutta kun pääsi, oli vaikea päästää tahdista irti. Runot ja novellit solahti kivasti mukaan ja tunnelma pysyi kaikista muisteloista ja koulun ulkopuolisista asioista huolimatta tiiviinä. Juoni rakentui hauskasti lukijan päässä vihjeistä, omista kokemuksista ja käsityksistä käsin.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Tosi outo kirja! Huotarinen ei koskaan päästä helpolla, ja tämäkin olisi vaatinut ehkä vakaampaa keskittymiskykyä, sillä loppua kohti hukkasin juonen. Välillä olin tosin kovassakin lukuimussa ja tykkäsin paljon. Kouluammunta on kirjallisuuden aiheena herkullinen ja sopivan rankka (kuulostaapa typerältä näin muotoiltuna, mutta lukisin aiheesta aika monenlaista tekstiä :D ), sen vuoksi tähän tartuin, mutta kirjan tilanne ei ehkä ole lopulta kaikista tavanomaisin.

[Jasmin Rapelo · Rating 1 out of 5]

Yleensä jätän kirjan kesken, mielummin kun kituutan tälläisen 1 tähden lukukokemuksen kanssa. Jätinkin tän kirjan lukemisen kesken sivulle 109, mutta jatkoin, kun loppu muu lukeminen enkä ollut palauttamut tätä kirjastoon.

Vaikea pysyä perässä, kuvatun teon motiivinpuute ja ei herättänyt oikeestaan mitään tunteita. Lopputulos tai juonen huippukohta myös pettymys.