What do you think?
Rate this book
Sydänhengitystä
Sukellusta harrastava Tiira rakastaa merta enemmän kuin mitään muuta. Hänen suurin haaveensa on päästä lukion päätyttyä vapaaehtoistyöhön mertensuojeluprojektiin Filippiineillä, ja sen jälkeen kouluttautua meribiologiksi voidakseen tehdä jotakin konkreettista maailman merien hyväksi. Unelman ylle kohoaa kuitenkin uhkaava varjo: kaksi viivaa raskaustestissä. Tiira tietää heti, mitä on tehtävä - mutta kaikki hänen ympärillään eivät ole samaa mieltä.
Anu Holopaisen uusi romaani käsittelee kipeää aihetta juuri niin rohkeasti ja omaäänisesti kuin kirjailijalta on totuttu odottamaan. Lukija sujahtaa lähes itsestään oman elämän kynnyksellä olevan teinitytön nahkoihin ja joutuu ratkomaan samoja ristiriitoja kuin päähenkilö.
Anu Holopaisen uusi romaani käsittelee kipeää aihetta juuri niin rohkeasti ja omaäänisesti kuin kirjailijalta on totuttu odottamaan. Lukija sujahtaa lähes itsestään oman elämän kynnyksellä olevan teinitytön nahkoihin ja joutuu ratkomaan samoja ristiriitoja kuin päähenkilö.
228 pages, Hardcover
Published September 28, 2018
1 person is currently reading
47 people want to read
About the author
Anu Holopainen
35 books39 followersI’m a Finnish novelist and freelance journalist. I’ve written fantasy and scifi for young people since 1996, and my first novel for adults was published in 2010.
My first science fiction novel, Molemmin jaloin (With Both Feet), was candidate for the Finlandia Junior Literary Prize in 2006.
My first science fiction novel, Molemmin jaloin (With Both Feet), was candidate for the Finlandia Junior Literary Prize in 2006.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
April 3, 2019
Upea, mahtava kirja! Ja hyvin tärkeä aihe! Tiiralla on suunnitelmia ja elämä edessä! Sitten raskaustesti näyttääkin positiivista! Hurja järkytys ja panikointi alkaa. Tiira ei halua lapsia, ei nyt, ehkä ei koskaan. On selvää että abortti on ainoa vaihtoehto. Äiti on kuitenkin eri mieltä, ja samoin poikaystävä, siltä ainakin kuulostaa. Paras ystävä on aina halunnut äidiksi. Miksi kukaan ei usko että alle parikymppinen tietäisi mitä haluaa ja mitä ei halua. Tiiralla on kovat ajat ja pää niin täynnä ajatuksia että niistä on vaikea saada selvää.
Nyt seuraa spoileri, eli lopeta tähän jos et halua spoilata lukukokemustasi.
Eli, Tiira päätyy aborttiin ja tässä kirjassa se on kuvattu kokonaan, kaikkine verineen, kipuineen ja helpotuksineen. Itse en ole koskaan sitä kokenut, joten nyt sain vähän paremman kuvan siitä millaista se on. Olen myös itse päätynyt lapsettomuuteen ja oli ihanaa lukea kirja jossa myös päädyttiin tähän lopputulokseen. Kaikki eivät halua olla äitejä, ja olisi heidänlaisiaan älytöntä pakottaakaan siihen rooliin. Se olisi lapselle epäreilua. Olin niin tyytyväinen että Tiira sai jäädä lapsettomaksi, kun niin monta kirjaa olen lukenut joissa sittenkin päädytään auvoiseen äitiratkaisuun - ja se aina ottaa päähän. Onneksi meitä lapsettomiakin saa olla ja sitä aletaan ehkä jopa hieman ymmärtämään. Tämä oli tärkeä kirja ja meinaan suositella ja vinkata tätä paljon.
Nyt seuraa spoileri, eli lopeta tähän jos et halua spoilata lukukokemustasi.
Eli, Tiira päätyy aborttiin ja tässä kirjassa se on kuvattu kokonaan, kaikkine verineen, kipuineen ja helpotuksineen. Itse en ole koskaan sitä kokenut, joten nyt sain vähän paremman kuvan siitä millaista se on. Olen myös itse päätynyt lapsettomuuteen ja oli ihanaa lukea kirja jossa myös päädyttiin tähän lopputulokseen. Kaikki eivät halua olla äitejä, ja olisi heidänlaisiaan älytöntä pakottaakaan siihen rooliin. Se olisi lapselle epäreilua. Olin niin tyytyväinen että Tiira sai jäädä lapsettomaksi, kun niin monta kirjaa olen lukenut joissa sittenkin päädytään auvoiseen äitiratkaisuun - ja se aina ottaa päähän. Onneksi meitä lapsettomiakin saa olla ja sitä aletaan ehkä jopa hieman ymmärtämään. Tämä oli tärkeä kirja ja meinaan suositella ja vinkata tätä paljon.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 6, 2020
[Arvostelu spoilaa kokonaisuudessaan lievästi.] Olen iloinen, että luin tämän kirjan, mutta samalla ihmettelen, ettei tällaista ole kirjoitettu aiemmin kuin vuonna 2018 (tai ehkä vastaava kirja on, mutta se ei ole omiin näppösiini osunut). Vaikka abortti on Suomessa periaatteessa hyväksytty asia, ei sitä silti kuvata hyväksyttävänä kirjallisuudessa. Päinvastoin naisen luonteen hyvyys kuuluu osoittaa sillä, että hän päättää pitää lapsen vaikeassakin tilanteessa. Poikkeus asetelmaan on kaivattu.
Raskaaksi yllättäen tullut Tiira on nuori, vasta ylioppilaaksi päässyt. Kirja ei kuitenkaan kuvaa vain teiniraskauteen liittyviä ongelmia, ja abortin lisäksi esiin nousee vapaaehtoinen lapsettomuus, aihe joka koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä. Pidin siitä, että lapsen saaminen ei olisi ollut Tiiralle ulkoisten puitteiden takia varsinaisesti katastrofaalista, vaan päätöksen pohjana oli edelleen niin väheksytty asia – se, etteivät kaikki naiset kerta kaikkiaan halua lapsia.
Abortin rankkuutta ei vähätelty, mutta sitä ei myöskään kyseenalaistettu oikeana valintana joillekuille. Sen sijaan kirja ohjasi eri henkilöiden kautta näkemään erilaisia syitä, miksi aborttiin, lapsettomuuteen ja lasten hankintaan suhtaudutaan niin kuin suhtaudutaan. Myös parisuhteen normeja sivuttiin. Nähdäkseni kirja on vahvasti omanlaisen elämän etsimisen puolella pitämättä mitään ratkaisua toista parempana.
En ole varma pidinkö kerrontaratkaisuna muiden kuin päähenkilön pään sisään hyppäämisestä, vaikka toisaalta tämä auttoi eri näkökulmien esiin tuomisessa. Sen sijaan tekstin lomaan sijoitetut runomuotoiset kohdat vetosivat minuun.
Raskaaksi yllättäen tullut Tiira on nuori, vasta ylioppilaaksi päässyt. Kirja ei kuitenkaan kuvaa vain teiniraskauteen liittyviä ongelmia, ja abortin lisäksi esiin nousee vapaaehtoinen lapsettomuus, aihe joka koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä. Pidin siitä, että lapsen saaminen ei olisi ollut Tiiralle ulkoisten puitteiden takia varsinaisesti katastrofaalista, vaan päätöksen pohjana oli edelleen niin väheksytty asia – se, etteivät kaikki naiset kerta kaikkiaan halua lapsia.
Abortin rankkuutta ei vähätelty, mutta sitä ei myöskään kyseenalaistettu oikeana valintana joillekuille. Sen sijaan kirja ohjasi eri henkilöiden kautta näkemään erilaisia syitä, miksi aborttiin, lapsettomuuteen ja lasten hankintaan suhtaudutaan niin kuin suhtaudutaan. Myös parisuhteen normeja sivuttiin. Nähdäkseni kirja on vahvasti omanlaisen elämän etsimisen puolella pitämättä mitään ratkaisua toista parempana.
En ole varma pidinkö kerrontaratkaisuna muiden kuin päähenkilön pään sisään hyppäämisestä, vaikka toisaalta tämä auttoi eri näkökulmien esiin tuomisessa. Sen sijaan tekstin lomaan sijoitetut runomuotoiset kohdat vetosivat minuun.
October 15, 2020
Tämän jälkeen pitää hetki hengitellä.
Todella, todella sieluun käyvä tarina nuoresta naisesta ja abortista.
Vaatii pureskelua ennen kuin pystyn kirjoittamaan tästä mitään järjellistä.
EDIT 15.10.
No nyt on hengitelty. Minusta tätä kirjaa ei mitenkään voi tiivistää "vain" "nuorten kirjaksi abortti-teemalla", kun tämä on mielestäni koko tämänhetkisen suomalaisen kirjallisuuden onnistunein aborttia käsittelevä kaunokirjallinen teos. Samalla tämä on voimakas kannanotto naisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Kaiken lisäksi tämä onnistui ottamaan mukaan hienosti adoptiota, lapsi-vanhempi-suhdetta, unelmien, tavoitteiden ja toiveiden merkitystä, ilmastoahdistusta, ekokatastrofia sekä vapaaehtoisen lapsettomuuden käsittelyn. Aika paljon "vain" nuortenkirjalta. Dialogi oli paikoin kömpelöä, mutta minkä tarina siinä menetti, se totisesti tunteiden kuvaamisessa voitti.
Todella, todella sieluun käyvä tarina nuoresta naisesta ja abortista.
Vaatii pureskelua ennen kuin pystyn kirjoittamaan tästä mitään järjellistä.
EDIT 15.10.
No nyt on hengitelty. Minusta tätä kirjaa ei mitenkään voi tiivistää "vain" "nuorten kirjaksi abortti-teemalla", kun tämä on mielestäni koko tämänhetkisen suomalaisen kirjallisuuden onnistunein aborttia käsittelevä kaunokirjallinen teos. Samalla tämä on voimakas kannanotto naisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Kaiken lisäksi tämä onnistui ottamaan mukaan hienosti adoptiota, lapsi-vanhempi-suhdetta, unelmien, tavoitteiden ja toiveiden merkitystä, ilmastoahdistusta, ekokatastrofia sekä vapaaehtoisen lapsettomuuden käsittelyn. Aika paljon "vain" nuortenkirjalta. Dialogi oli paikoin kömpelöä, mutta minkä tarina siinä menetti, se totisesti tunteiden kuvaamisessa voitti.
Read
January 26, 2019Mielenkiintoinen nuortenkirja, joka kietoutuu aborttiteeman ympärille. Juuri lukionsa loppuun saanut Tiira on tullut vahingossa raskaaksi ja on heti varma siitä, että tahtoo abortin. Tarinassa edetään prosessi loppuun saakka.
Tiiran lisäksi ääneen pääsevät hänen järkyttynyt äitinsä, tilanteesta hämmentynyt poikaystävä ja vauvakuumeileva paras ystävä. Tärkeimpänä tukena on isosisko. Aihe on tunteita herättävä ja Holopaisen teksti imaisee mukaansa vahvasti. Sulattelua vaatii erityisesti Tiira, joka on mielipiteissään jyrkkä eikä suostu antamaan muille periksi tippaakaan. Tämä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä kun Tiira ei ollut erityisen rakastettava hahmo en kokenut tarvetta seistä hänen puolellaan automaattisesti vaan jouduin oikeasti perehtymään omiin ajatuksiini.
Kirjalla on vahva mielipide ihmisen itsemääräämisoikeudesta omaan kehoonsa, mutta se ei kaunistele asiaa tai esitä sitä helppona päätöksenä. Moniäänisyys tuo kirjaan syvyyttä. Sydänhengitystä ei ole kevyt luettava, mutta antoisa se on.
Tiiran lisäksi ääneen pääsevät hänen järkyttynyt äitinsä, tilanteesta hämmentynyt poikaystävä ja vauvakuumeileva paras ystävä. Tärkeimpänä tukena on isosisko. Aihe on tunteita herättävä ja Holopaisen teksti imaisee mukaansa vahvasti. Sulattelua vaatii erityisesti Tiira, joka on mielipiteissään jyrkkä eikä suostu antamaan muille periksi tippaakaan. Tämä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä kun Tiira ei ollut erityisen rakastettava hahmo en kokenut tarvetta seistä hänen puolellaan automaattisesti vaan jouduin oikeasti perehtymään omiin ajatuksiini.
Kirjalla on vahva mielipide ihmisen itsemääräämisoikeudesta omaan kehoonsa, mutta se ei kaunistele asiaa tai esitä sitä helppona päätöksenä. Moniäänisyys tuo kirjaan syvyyttä. Sydänhengitystä ei ole kevyt luettava, mutta antoisa se on.
February 1, 2019
Minä pidin siitä, että Tiiralla oli niin selkeä oma tahto ja tieto siitä, että hän ei halua lapsia ja että maailmassa on muutakin tärkeää ja tavoiteltavan arvoista. Abortti ei varmasti ole siinäkään tapauksessa helppo, ja juuri niin se minusta kuvattiinkin. Läheisten, etenkin äidin kommentit olivat hyvin julmia (joskin turvaa ja tukeakin oli), ja juuri sellaisia sävyjä lapsi-/lapsettomuuskeskustelu pahimmillaan saa.
January 12, 2020
YA-kirja abortista ja siihen suhtautumisesta. Käsittelee asiaa tyylikkäästi monelta kantilta.
November 18, 2018
3+ tähteä
Anu Holopainen on rohjennut kirjoittaa nuortenkirjan aiheesta, joka varmasti herättää ajatuksia. Kun kirjan keskiössä on abortti, ei voi lukija välttyä omien moraalisten arvojensa miettimiseltä, etenkään kun kirjan keskeiset henkilöt vuorottelevat minäkertojina, ja tuovat näin ollen jokainen omanlaisensa näkemyksen asiaan. Kenen puolelle sinä asetut?
Mulla on suunnitelmat valmiina, eikä niihin kuulu synnärit eikä supparit eikä epparit eikä tissittely eikä vaippailu. (s. 34)
Kirjan päähenkilö, raskaudestaan kauhuissaan oleva Tiira, ei koe vatsassaan olevaa solurypästä vielä elolliseksi olennoksi, eikä usko kokevansa minkäänlaisia tunnontuskia keskeyttäessään raskautensa. Tiiran ystävä Olivia, jolle äitiys on ollut pitkään haave, kokee epäreiluksi sen, että Tiira saisi kokea äitiyden, muttei halua. Tiiran äiti taas pitää tytärtään hirviönä, joka surmaa oman syntymättömän lapsensa ilman tunnontuskia. Tiiran siskolla Lilillä on itsellään kaksi lasta, mutta hän silti ymmärtää Tiiran valinnan täysin - tai juuri siksi. Henri on se, jonka kanssa raskaus sai alkunsa, ja joka ei oikein tiedä miten suhtautua, varsinkaan sen jälkeen, kun Tiiran äiti soittaa hänelle ja sekoittaa hänen päänsä. Sitten pitäisi vielä lukijana muodostaa oma kanta tähän asiaan. Se ei ole helppoa. Tämä yllättää minut itsenikin.
- Miten mikään voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi? Anteeksi kun oon tyhmä, mutta mä en vaan tajua. Enkä itse asiassa haluakaan tajuta. (s.131)
Minun on kamalan hankala pitää Tiirasta, saati samaistua häneen. Johtuuko tämä nyt sitten erilaisesta moraalikäsityksestämme? Ymmärrän toki sen, että Tiira ei ole vielä kypsä aikuinen, ja hänen tilanteensa on hyvin hankala ja tukala. Vaikka yritän ymmärtää hänen asemaansa ja ajatella itseäni 18-vuotiaana samanlaisessa tilanteessa, huomaan välillä Tiiran äidin ja Olivian näkemyksissä hyviä pointteja ja mietiskelen asiaa paljonkin. Voiko ajatella noin, että lapsi pilaa tarkkaan harkitut suunnitelmat, tässä tapauksessa Tiiran vapaaehtoistyön mertensuojeluprojektissa, vai voisiko ajatella, että lapsi toisi hänelle mukanaan jotain ihan erilaista, mutta paljon parempaa? Voiko 18-vuotiaana olla täysin varma, ettei ikinä, koskaan, missään tilanteessa halua saada lapsia? Moinen ehdottomuus kuuluu nuoruuteen, tosin joillakin se jatkuu koko elämän. Ihmisen elämässä on kuitenkin monenlaisia vaiheita, jolloin mielipiteet voivat muuttua tilanteen mukaan, ja myös lapsettomiksi vannoutuneet haluavatkin myöhemmin äidiksi.
Kirja pistää miettimään, onko äitiys sisäänrakennettu ominaisuus, joka joko on tai ei ole ihmisessä, vai voiko sitä kaikki oppia tai kehittää? Vaikka ei 18-vuotiaana kokisi itseään äidilliseksi, tarkoittaako se, ettei olisi sitä koskaan? Täytyykö olla äidillinen sillä hetkellä, kun tulee raskaaksi? Onko alkio vain pelkkä solurypäs, kuten Tiira ajattelee, vai onko siinä jo ajatus ihmisestä, ja onko se siis jo ihminen, jonka pitäisi saada syntyä?
Miten voin vakuuttaa?
Miten osaan kertoa oikein?
Miten saan kuulemaan, ymmärtämään?
Miten voin olla varma
että hän on varma
ettei hän kadu
koskaan
ettei hän vain uhmaa
vaan todella tietää?
Ja jos hän joskus katuu
miten voin kestää
hänen surunsa? (s. 41-42)
Tiiran äidin sanojen julmuus on ehkä viety piirun verran yli, mutta toisaalta hänen surunsa ja tuskansa tyttärensä päätöksestä on käsinkosketeltavaa. Se kätkeytyy juuri tuon kaiken vihapurkauksen taakse. Totta kai hän haluaisi saada lapsenlapsen, ja ajatus siitä, ettei Tiira halua suoda hänelle sitä, loukkaa. Tyttären moraalikäsitys on hänelle vieras, ja hän on takuuvarma siitä, että tytär tulee vielä katumaan päätöstään. Millaiseksi ihmiseksi hän on kasvattanut hänet, jos hän ei katuisi aborttiaan? Häntä pelottaa, että Tiira tekee kaiken vain uhmatakseen äitiään, ettei hän ole miettinyt asiaa kunnolla loppuun ja tulee kokemaan abortin jälkeen kovan surun, romahduksen. Miten äiti voi sitten olla tukena? Tiiran isosisko on Tiiran tukipylväs: hän ei moralisoi, hän ymmärtää, hän tukee siskonsa päätöstä, ja sanoo, että tekisi itsekin samoin, jos olisi Tiiran tilanteessa. Vaikka hän on itsekin äiti, häntä ei kauhistuta Tiiran aborttipäätös. Tiiran isä ei ota kovin syvällisesti asiaan kantaa, mutta tokaisee vain, että Tiira tekee niinkuin itse parhaiten haluaa.
En halua
en halua
En
vain
HALUA!
EN! (s.76)
Kirja on kerronnaltaa melko suoraviivainen matka kohti Tiiran aborttia. Tiiran lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen vaiheet kuvaillaan hyvin tarkasti, ja myös siitä aiheutuvat kivut ja tuska on niin intensiivisesti kuvattuja, että lukijalle käy selväksi, ettei asia hoidu vain nielemällä pari tablettia. Kivutta ei selviä, päätti miten päin vaan. Pidän siitä, miten kirjan lukuja täydentää pienet runonpätkät eri osapuolien tuntemuksista. Kirjassa on useita näkökulmahenkilöitä, joten aiheen käsittely ei jää yksipuoliseksi, vaan pistää lukijan miettimään oman puolensa. Puolta ei ole toki pakko valita, vaan se voi olla yhdistelmä eri näkemyksiä.
Anu Holopainen on rohjennut kirjoittaa nuortenkirjan aiheesta, joka varmasti herättää ajatuksia. Kun kirjan keskiössä on abortti, ei voi lukija välttyä omien moraalisten arvojensa miettimiseltä, etenkään kun kirjan keskeiset henkilöt vuorottelevat minäkertojina, ja tuovat näin ollen jokainen omanlaisensa näkemyksen asiaan. Kenen puolelle sinä asetut?
Mulla on suunnitelmat valmiina, eikä niihin kuulu synnärit eikä supparit eikä epparit eikä tissittely eikä vaippailu. (s. 34)
Kirjan päähenkilö, raskaudestaan kauhuissaan oleva Tiira, ei koe vatsassaan olevaa solurypästä vielä elolliseksi olennoksi, eikä usko kokevansa minkäänlaisia tunnontuskia keskeyttäessään raskautensa. Tiiran ystävä Olivia, jolle äitiys on ollut pitkään haave, kokee epäreiluksi sen, että Tiira saisi kokea äitiyden, muttei halua. Tiiran äiti taas pitää tytärtään hirviönä, joka surmaa oman syntymättömän lapsensa ilman tunnontuskia. Tiiran siskolla Lilillä on itsellään kaksi lasta, mutta hän silti ymmärtää Tiiran valinnan täysin - tai juuri siksi. Henri on se, jonka kanssa raskaus sai alkunsa, ja joka ei oikein tiedä miten suhtautua, varsinkaan sen jälkeen, kun Tiiran äiti soittaa hänelle ja sekoittaa hänen päänsä. Sitten pitäisi vielä lukijana muodostaa oma kanta tähän asiaan. Se ei ole helppoa. Tämä yllättää minut itsenikin.
- Miten mikään voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi? Anteeksi kun oon tyhmä, mutta mä en vaan tajua. Enkä itse asiassa haluakaan tajuta. (s.131)
Minun on kamalan hankala pitää Tiirasta, saati samaistua häneen. Johtuuko tämä nyt sitten erilaisesta moraalikäsityksestämme? Ymmärrän toki sen, että Tiira ei ole vielä kypsä aikuinen, ja hänen tilanteensa on hyvin hankala ja tukala. Vaikka yritän ymmärtää hänen asemaansa ja ajatella itseäni 18-vuotiaana samanlaisessa tilanteessa, huomaan välillä Tiiran äidin ja Olivian näkemyksissä hyviä pointteja ja mietiskelen asiaa paljonkin. Voiko ajatella noin, että lapsi pilaa tarkkaan harkitut suunnitelmat, tässä tapauksessa Tiiran vapaaehtoistyön mertensuojeluprojektissa, vai voisiko ajatella, että lapsi toisi hänelle mukanaan jotain ihan erilaista, mutta paljon parempaa? Voiko 18-vuotiaana olla täysin varma, ettei ikinä, koskaan, missään tilanteessa halua saada lapsia? Moinen ehdottomuus kuuluu nuoruuteen, tosin joillakin se jatkuu koko elämän. Ihmisen elämässä on kuitenkin monenlaisia vaiheita, jolloin mielipiteet voivat muuttua tilanteen mukaan, ja myös lapsettomiksi vannoutuneet haluavatkin myöhemmin äidiksi.
Kirja pistää miettimään, onko äitiys sisäänrakennettu ominaisuus, joka joko on tai ei ole ihmisessä, vai voiko sitä kaikki oppia tai kehittää? Vaikka ei 18-vuotiaana kokisi itseään äidilliseksi, tarkoittaako se, ettei olisi sitä koskaan? Täytyykö olla äidillinen sillä hetkellä, kun tulee raskaaksi? Onko alkio vain pelkkä solurypäs, kuten Tiira ajattelee, vai onko siinä jo ajatus ihmisestä, ja onko se siis jo ihminen, jonka pitäisi saada syntyä?
Miten voin vakuuttaa?
Miten osaan kertoa oikein?
Miten saan kuulemaan, ymmärtämään?
Miten voin olla varma
että hän on varma
ettei hän kadu
koskaan
ettei hän vain uhmaa
vaan todella tietää?
Ja jos hän joskus katuu
miten voin kestää
hänen surunsa? (s. 41-42)
Tiiran äidin sanojen julmuus on ehkä viety piirun verran yli, mutta toisaalta hänen surunsa ja tuskansa tyttärensä päätöksestä on käsinkosketeltavaa. Se kätkeytyy juuri tuon kaiken vihapurkauksen taakse. Totta kai hän haluaisi saada lapsenlapsen, ja ajatus siitä, ettei Tiira halua suoda hänelle sitä, loukkaa. Tyttären moraalikäsitys on hänelle vieras, ja hän on takuuvarma siitä, että tytär tulee vielä katumaan päätöstään. Millaiseksi ihmiseksi hän on kasvattanut hänet, jos hän ei katuisi aborttiaan? Häntä pelottaa, että Tiira tekee kaiken vain uhmatakseen äitiään, ettei hän ole miettinyt asiaa kunnolla loppuun ja tulee kokemaan abortin jälkeen kovan surun, romahduksen. Miten äiti voi sitten olla tukena? Tiiran isosisko on Tiiran tukipylväs: hän ei moralisoi, hän ymmärtää, hän tukee siskonsa päätöstä, ja sanoo, että tekisi itsekin samoin, jos olisi Tiiran tilanteessa. Vaikka hän on itsekin äiti, häntä ei kauhistuta Tiiran aborttipäätös. Tiiran isä ei ota kovin syvällisesti asiaan kantaa, mutta tokaisee vain, että Tiira tekee niinkuin itse parhaiten haluaa.
En halua
en halua
En
vain
HALUA!
EN! (s.76)
Kirja on kerronnaltaa melko suoraviivainen matka kohti Tiiran aborttia. Tiiran lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen vaiheet kuvaillaan hyvin tarkasti, ja myös siitä aiheutuvat kivut ja tuska on niin intensiivisesti kuvattuja, että lukijalle käy selväksi, ettei asia hoidu vain nielemällä pari tablettia. Kivutta ei selviä, päätti miten päin vaan. Pidän siitä, miten kirjan lukuja täydentää pienet runonpätkät eri osapuolien tuntemuksista. Kirjassa on useita näkökulmahenkilöitä, joten aiheen käsittely ei jää yksipuoliseksi, vaan pistää lukijan miettimään oman puolensa. Puolta ei ole toki pakko valita, vaan se voi olla yhdistelmä eri näkemyksiä.
December 11, 2018
Asiallisesti abortista. Kaikki naiset ovat erilaisia ja jokainen saa onneksi tehdä omat päätöksensä. Tai ainakin jokaisen pitäisi saada. Viisas kuuntelee omaa sydäntään eikä toteuta toisten unelmia.
Yläkouluikäisille ja lukiolaisille.
Yläkouluikäisille ja lukiolaisille.
November 29, 2018
Ahmaisin tämän yhdessä illassa, mikä on minunlaiselleni hitaalle lukijalle harvinaista! Pidin kirjasta kovasti. Se on aiheeltaan ja mitaltaan tiukasti rajattu paketti, mutta onnistuu käsittelemään lastenhankintakysymyksiä monipuolisesti. Tiiran tilanteeseen oli helppo samaistua. Holopainen kirjoittaa vetävästi ja raikkaasti, ja hänellä on taito käyttää kaunista kieltä olematta turhanpäiten maalaileva.
Suosittelen ikään katsomatta ihan jokaiselle, joka miettii abortin ympärillä pyöriviä kysymyksiä tai vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja.
Suosittelen ikään katsomatta ihan jokaiselle, joka miettii abortin ympärillä pyöriviä kysymyksiä tai vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja.
November 7, 2018
Hyvä kirjailija ja lempiaiheeni. Odotukset siis korkealla ja harmi, että petyin. Liian perusstoori mulle. Mutta vinkkaukseen oiva, koska ei kaikki ole lukenut kaikkea teiniraskaudesta ja hyvä saada aiheesta uutta settiin.
February 25, 2019
Feministissävytteisestä nuortenfantasiastaan tunnettu Anu Holopainen on tehnyt uuden aluevaltauksen ja hypännyt realistisen nuortenkirjallisuuden puolelle. Sydänhengitystä on lyyrisen kauniisti kirjoitettu mutta samalla poikkeuksellisen rehellinen ja avoin romaani. Vaiettu tabuaihe, nuoren naisen tekemä abortti, saa realistisen ja perinpohjaisen käsittelyn. YA-kirjallisuuden suhteen Holopainen käsittelee jo New Adult -kirjallisuuden puolelle karkaavia teemoja elämänvalinnoista ja nuoren aikuisen tulevaisuuden suunnitelmista.
Päähenkilö Tiira on päättänyt lukion ja haaveilee urasta merien suojelun saralla, matkustelevasta elämästä ja opiskelusta. Kaikilta haaveilta näyttää äkisti katkeavan siivet, kun Tiira huomaa olevansa raskaana. Kondomi on pettänyt kuumana hetkenä poikaystävän kanssa. Tiira on varma siitä, että haluaa abortin, mutta Tiiran äiti (aikoinaan lapsettomuudesta kärsinyt) ja vauvakuumeinen paras ystävä vastustavat. Poikaystäväkään ei tiedä mitä ajatella.
Holopainen kuvaa intensiivisesti Tiiran ja hänen läheistensä tuntemuksia ja ajatuksia sekä Tiiran painajaisia. Romaani kattaa tiiviin ajanjakson ja prosessi abortin hakemisesta, saamisesta ja tekemisestä on kuvattu poikkeuksellisen seikkaperäisesti ja tarkasti. Holopainen läväyttää kortit avoimina pöydälle, eikä anna tabujen tai häveliäisyyden estää käsittelemästä kipeää ja vaiettua aihetta. Toinen tärkeä teema on vapaaehtoinen lapsettomuus. Ehkä juuri siksi koska aiheet ovat niin kiisteltyjä ja kirja on suunnattu nuorelle yleisölle, epilogi avaa turhankin suorasukaisesti kirjan teemoja sekä sitä, miten Tiiran elämä tulee kulkemaan.
Kaiken kaikkiaan Sydänhengitystä on tärkeä ja teemoiltaan ajankohtainen kirja, jolla on paljon tarjottavaa sekä kaunokirjallisesti että sisällöllisesti sekä nuorille että varttuneemmille lukijoille. Holopainen selvästi hallitsee realistisen kerronnan aivan yhtä taitavasti kuin fantasiankin, vaikka fantasiafanina luonnollisesti toivon, ettei hän ole kokonaan jättämässä genreä, jossa hän on ollut kotimaisia kulmakiviä ja toiminut innoituksena muun muassa allekirjoittaneelle.
Arvio löytyy myös kirjablogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Päähenkilö Tiira on päättänyt lukion ja haaveilee urasta merien suojelun saralla, matkustelevasta elämästä ja opiskelusta. Kaikilta haaveilta näyttää äkisti katkeavan siivet, kun Tiira huomaa olevansa raskaana. Kondomi on pettänyt kuumana hetkenä poikaystävän kanssa. Tiira on varma siitä, että haluaa abortin, mutta Tiiran äiti (aikoinaan lapsettomuudesta kärsinyt) ja vauvakuumeinen paras ystävä vastustavat. Poikaystäväkään ei tiedä mitä ajatella.
Holopainen kuvaa intensiivisesti Tiiran ja hänen läheistensä tuntemuksia ja ajatuksia sekä Tiiran painajaisia. Romaani kattaa tiiviin ajanjakson ja prosessi abortin hakemisesta, saamisesta ja tekemisestä on kuvattu poikkeuksellisen seikkaperäisesti ja tarkasti. Holopainen läväyttää kortit avoimina pöydälle, eikä anna tabujen tai häveliäisyyden estää käsittelemästä kipeää ja vaiettua aihetta. Toinen tärkeä teema on vapaaehtoinen lapsettomuus. Ehkä juuri siksi koska aiheet ovat niin kiisteltyjä ja kirja on suunnattu nuorelle yleisölle, epilogi avaa turhankin suorasukaisesti kirjan teemoja sekä sitä, miten Tiiran elämä tulee kulkemaan.
Kaiken kaikkiaan Sydänhengitystä on tärkeä ja teemoiltaan ajankohtainen kirja, jolla on paljon tarjottavaa sekä kaunokirjallisesti että sisällöllisesti sekä nuorille että varttuneemmille lukijoille. Holopainen selvästi hallitsee realistisen kerronnan aivan yhtä taitavasti kuin fantasiankin, vaikka fantasiafanina luonnollisesti toivon, ettei hän ole kokonaan jättämässä genreä, jossa hän on ollut kotimaisia kulmakiviä ja toiminut innoituksena muun muassa allekirjoittaneelle.
Arvio löytyy myös kirjablogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
January 7, 2023
[spoilaa lievästi] En oikein osaa sanoa. Hienosti kirjoitettu kirja, mutta ehkä abortti aiheena ei ole mulle sellainen, mistä tykkään lukea niin paljoa. Koko ajan olin ihan varma, että kohta se Tiira päättää pitääkin lapsen. Ei. Mun on itseni niin vaikea ymmärtää, että miksi joku ei haluaisi lasta, joten ehkä tämä kirja ei sillä tavalla iskenyt (joojoo, kaikki eivät halua lapsia, mutta ehkä sä tajusit pointin (et tajunnut)). Tällaisia kirjoja ei ole nyt ihan kirjastot pullollaan, joten olihan ihan mielenkiintoista lukea tällainen kirja.
January 9, 2019
Helmet-lukuhaasteen kohta 15: kirjassa käsitellään jotain tabua.
Teiniraskaudet ja abortti on edelleen tabu, ja niitä tämä kirja käsittelee.
Odotin enemmän. Dialogi on jotenkin tosi omituista ja tönkköä, abortin kuvailu turhankin graafista ja aborttia kokematon aikuinen ihminenkin jää epäilemään, onko se todella aivan noin. En tiedä, koska kokemusta ei ole.
Vähän jäi tästä sellanen tympeä olo. Pettynyt ja petetty jotenkin.
Teiniraskaudet ja abortti on edelleen tabu, ja niitä tämä kirja käsittelee.
Odotin enemmän. Dialogi on jotenkin tosi omituista ja tönkköä, abortin kuvailu turhankin graafista ja aborttia kokematon aikuinen ihminenkin jää epäilemään, onko se todella aivan noin. En tiedä, koska kokemusta ei ole.
Vähän jäi tästä sellanen tympeä olo. Pettynyt ja petetty jotenkin.
September 10, 2024
4🌟
Rehellinen, aito ja monta näkökulmaa sisältävä teos tärkeästä, mutta herkästä aiheesta.
Kirjan juoni on yksinkertainen, mutta teksti on viihdyttävää ja mukaansatempaavaa. Halusin koko ajan lukea lisää, tietää mitä Tiiralle tapahtuu.
Pidin etenkin aitoudesta: kirjassa ei kaunistella asioita, eikä myöskään dramatisoida mitään. On helppoa kuvitella tarinan tapahtumien tapahtuvan myös tosielämässä.
Rehellinen, aito ja monta näkökulmaa sisältävä teos tärkeästä, mutta herkästä aiheesta.
Kirjan juoni on yksinkertainen, mutta teksti on viihdyttävää ja mukaansatempaavaa. Halusin koko ajan lukea lisää, tietää mitä Tiiralle tapahtuu.
Pidin etenkin aitoudesta: kirjassa ei kaunistella asioita, eikä myöskään dramatisoida mitään. On helppoa kuvitella tarinan tapahtumien tapahtuvan myös tosielämässä.
August 31, 2019
Tärkeä kirja arasta aiheesta. Uskon, että voi tuoda tukea ja turvaa ihmisille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin päähenkilö. Erityisesti pidin runoista (?) joita luvuissa oli, ja vaihtuvasta kertojanäkökulmasta! Holopainen sais kirjoittaa lisää realistisia nuortenkirjoja.
Ps. Onko kukaan muu huomannut miten samanlainen kirjan ulkoasu on Salla Simukan Sytytä valot/Sammuta valot kanssa?
Ps. Onko kukaan muu huomannut miten samanlainen kirjan ulkoasu on Salla Simukan Sytytä valot/Sammuta valot kanssa?
November 8, 2019
Hyvin kirjoitettu romaani tärkeästä aiheesta. Miksi kaikkien pitäisi haluta sada lapsia, ja miksi syyllistää niitä, jotka eivät lapsia halua?
Vaikeaa aihetta kuvataan niin realistisesti, että mietin, onko kirjailija itse kokenut kaiken tämän. Ja itseäni ahdisti eniten se, miten vähän tukea Tiira sai läheisiltään tärkeän päätöksen edessä.
Vaikeaa aihetta kuvataan niin realistisesti, että mietin, onko kirjailija itse kokenut kaiken tämän. Ja itseäni ahdisti eniten se, miten vähän tukea Tiira sai läheisiltään tärkeän päätöksen edessä.
November 23, 2018
Ihan kelpo. Sis. mm. graafisen kuvauksen abortin teosta.
February 19, 2019
Ei-toivotun raskauden problematiikasta tarvitaan koko ajan uusia, tuoreita tarinoita. Suuri kiitos Anu Holopaiselle tästä kirjasta.
July 16, 2025
Hyvä kirja, tärkeä aihe! Oli ihan hyvä!
January 9, 2019
Blogipostaus t ä ä l l ä !
May 8, 2019
Helmet-lukuhaaste 2019
29. Kirjassa nähdään unia
Kauniisti kirjoitettu kirja. Vakavasta aiheesta huolimatta teksti on nopealukuista ja etenee kevyesti ja ilmavasti.
29. Kirjassa nähdään unia
Kauniisti kirjoitettu kirja. Vakavasta aiheesta huolimatta teksti on nopealukuista ja etenee kevyesti ja ilmavasti.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews