U Svanovom kraju 2

by Marcel Proust, Živojin Živojnović (Translator)

Sadržaj:
U Svanovom kraju
-Drugi deo: Jedna Svanova ljubav
-Treći deo: Imena mesta: Ime

Genres: Classics, Fiction, French Literature, Modern Classics, France

268 pages, Hardcover

First published January 1, 1913

About the author

Marcel Proust was a French novelist, best known for his 3000 page masterpiece À la recherche du temps perdu (Remembrance of Things Past or In Search of Lost Time), a pseudo-autobiographical novel told mostly in a stream-of-consciousness style.

Born in the first year of the Third Republic, the young Marcel, like his narrator, was a delicate child from a bourgeois family. He was active in Parisian high society during the 80s and 90s, welcomed in the most fashionable and exclusive salons of his day. However, his position there was also one of an outsider, due to his Jewishness and homosexuality. Towards the end of 1890s Proust began to withdraw more and more from society, and although he was never entirely reclusive, as is sometimes made out, he lapsed more completely into his lifelong tendency to sleep during the day and work at night. He was also plagued with severe asthma, which had troubled him intermittently since childhood, and a terror of his own death, especially in case it should come before his novel had been completed. The first volume, after some difficulty finding a publisher, came out in 1913, and Proust continued to work with an almost inhuman dedication on his masterpiece right up until his death in 1922, at the age of 51.

Today he is widely recognized as one of the greatest authors of the 20th Century, and À la recherche du temps perdu as one of the most dazzling and significant works of literature to be written in modern times.

Reviews

[Fede]

"Tuntemamme seudut eivät kuulu vain kolmiulotteiseen maailmaan, minne ne mukavuussyistä sijoitamme. Ne olivat vain kapea kaistale keskellä vierekkäisiä vaikutelmia, joista silloinen elämämme muodostui; jonkin näkymän muisto on jonkin hetken kaipuuta; ja talot, tiet, puistokadut ovat, ikävä kyllä, yhtä hetkellisiä kuin vuodetkin."

[Ronkeli · Rating 4 out of 5]

Nyt alkaa tapahtua! Ensimmäisen osan lapsuuden hajanaisten aistihavaintojen vyöryn jäljiltä olin mykistynyt ja hämilläni. Tässä toisessa osassa keskitytään Swannin ja rouva Swannin eli Odetten tarinaan ja jopa oikeita tapahtumia esiintyy. Saatan jatkaa vielä tästä eteenpäinkin.

[Antti Värtö · Rating 4 out of 5]

Swannin rakkaudessa päähenkilöksi vaihtuu herra Swann, joka rakastuu mielettömästi Odette de Crecyyn, nauttii onnensa huumasta, ja vaikka tähän kauniiseen kuvaan alkaa ilmestyä säröjä, Swann pyrkii parhaansa mukaan olemaan huomaamatta niitä. Proust piikittelee mahtavasti ihmisten pikkusieluisuudesta ja itsensä pettämisen kyvystä. Henkilöhahmojen kuvaus on edelleen ensiluokkaista. Paha kyllä Swannin rakkaus jää suunnilleen kahdensadan sivun hieman junnaamaan paikalleen: Swann olisi saanut vähän nopeammin tajuta, ettei Odette olekaan niin rakastunut häneen kuin mitä hän tahtoi uskoa. Nyt tarinassa on ikäänkuin yksi ylimääräinen kierros liikaa.

Paikanimet: Nimi palaa taas nimettömän päähenkilön muistelmiin ja tuntuu aika suoralta jatkumolta Combraylle. Päähenkilö ensin miettii luvun nimen mukaisesti eri paikkojen nimien luomia mielikuvia, kunnes hän siirtyy muistelemaan lapsuutensa ensi-ihastusta Gilberte Swanniin. Tässä yksipuolisen ensirakkauden kuvauksessa on paljon samaa kuin Swannin rakkaudessa, joten nämä osat ikäänkuin peilaavat tosiaan, jakavat saman teeman.

[Elli]

Vaikea sanoa tästä mitään, pidin tästä välillä ihan hirveästi ja välillä taas oli ihan tuskaista lukea. Mutta erityisesti Paikannimet oli tosi ihana kokonaisuudessaan.

[Vilma]

Nyt täytyy myöntää, että tämä lukuprosessi ei ollut kovinkaan nautinnollinen…Mun mielentilan olis pitänyt olla ehkä vähän pysähtyneempi. Tätä lukiessa oli liikaa elämää elettävänä.

[Jarno Mehtiö · Rating 4 out of 5]

Siitä hyvä, kun toista kertaa lukee, että pysyy juonessa kärryillä :) Oikeastaan nämä kirjat vaativat aina vähän mutustelua ja makustelua, pää tyhjänä eivät toimi. Sitten kun aivot ja keho on virkeänä, saa Proustin tyyli ajattelemaan ja peilamaan kirjoitettuja omiin kokemuksiin. Hieman kuin Knausgård, mutta Proust sotkee selkeämmin mukaan filosofian, taiteen, ihmissuhteiden ja milloin minkäkin pohdintaa laajemmasta perspektiivistä, Karl Ovella suurin osa peilaantuu kertojan näkövinkkelistä.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Suomenkielinen toinen osa Swannin tie 2-3: Swannin rakkaus; Paikannimet: nimi sisältää osat, jotka ranskaksi julkaistiin yhdessä Combrayn kanssa. Jostain syystä tämä meni niin ja lisäksi näiden osien suomennosten julkaisun välillä kului lähes kymmenen vuotta. Harmi heille, jotka innostuivat Proustista vuonna 1968 ja joutuivat odottamaan jatkoa vuoteen 1977…
Tämä osa on pääasiassa Swannin rakkautta, se kattaa tästä noin 300-sivuisesta niteestä 250 sivua. Herra Swann on tietysti tuttu jo Combraysta, missä jo alussa mainitaan Swannin epäsäätyinen avioliitto ja vaimo, jota kertojan perhe ei suostu kutsumaan vierailulle. Tästä vaimosta, Odette de Crécystä, saadaankin sitten kuulla Swannin rakkaudessa enemmän – joskaan ei sitä, kuinka Swann ja Odette lopulta päätyvät naimisiin.

Verdurinien salongissa kokoontuu värikäs sisäpiiri: on tohtori Cottard, muuan taidokas nuori pianisti ja tämän täti, eräs taidemaalari ja sitten “suorastaan puolimaailmaan kuuluva” Odette. Odette tuo salonkiin tapaamansa herra Swannin (”joku nirso salonkileijona olisi voinut ihmetellä, kannattiko kuulua kermaan, jos sitten alentui esiteltäväksi Verdurineille”). Kun vanha ystävä esittelee Swannin teatterissa Odettelle, Swann ei pidä Odettea kauniina, päinvastoin kokee hänet melkein fyysisesti vastenmielisenä. Odette tulee kuitenkin vierailemaan Swannin luona ja siitä saa alkunsa pikkuhiljaa läheiseksi ja fyysiseksi käyvä tuttavuus. Lopulta Swann rakastuu ja se jos mikä on pyöritystä.

Ja niin kävi, että ensimmäisen illan tapahtumat toistuivat jonkin aikaa samassa järjestyksessä; Swann kosketteli sormin ja huulin Odetten rintaa, ja vasta siitä alkoivat hänen jokailtaiset hyväilynsä, mutta sen jälkeenkin kun katleijoitten asetteleminen (tai rituaalimaisesti näytelty asetteleminen) oli jäänyt käytännöstä, kielikuva ”asetella katleijoita” oli jäänyt muuttuakseen mutkattomaksi sanonnaksi, johon he turvautuivat halutessaan viitata rakasteluun, toisen lihalliseen omistamiseen – hetkeen, jolloin kukaan ei omista mitään – ja säilyi heidän keskinäisessä kielenkäytössään tuon vanhan tavan muistomerkkinä. Sitäpaitsi tuo erikoinen tapa sanoa ”rakastella” ei ehkä merkinnytkään täysin samaa kuin sen muut vastineet.

Lukija saa kokea koko mielipuolisen rakkauden kirjon. Toivottomasti rakastunut Swann kärsii milloin mustasukkaisuudesta, milloin muista rakkauden kidutuksista. Odette on kurtisaani tai kokotti, eli ympärillä pyörii miehiä siinä määrin, että mustasukkaisuuteen voi ollakin aihetta. Rakkaudessa Swann on sitä paitsi melko kömpelö, vaikka muuten maailmanmies ja melkoinen monitaituri onkin. Tietty kaksinaismoralismi paistaa tietysti kirkkaana: Swann kauhistelee ajatusta Odettesta muiden miesten – saati naisten, hyi kamala! – syleilyissä, mutta Odettea tapaillessaan käy itse tapaamassa muita naisia. Odettelle on pakko antaa pisteet sisukkuudesta, kun Swann tenttaa tätä tämän seksuaalisesta menneisyydestä:

Sano minulle käsi neitsyen kuvalla etkö ole, vai oletko ollut naisten kanssa.
– Mistä minä sen tietäisin, huusi Odette raivoissaan, ehkä joskus, kauan sitten, kun en itsekään huomannut mitä tein, sanotaan nyt pari, kolme kertaa.

Paikannimet: nimi on pienempi katkelma, jossa ääneen pääsee taas kertoja-Marcel – joka toki satunnaisesti kommentoi jotain Swannin rakkaustarinan väliin – kertomaan episodia lapsuudestaan. Heikko terveys estää Marcelia matkustamasta perheen kanssa Italiaan, joten Marcel joutuu Françoise-palvelijan kanssa ulkoilemaan päivittäin Champs Elysées’lle terveytensä edistämiseksi. “Minusta oli sietämätöntä käydä Champs-Elysées’llä”, Marcel toteaa, mutta kuinka ollakaan, eräänä päivänä puistossa Marcel kohtaa punatukkaisen tytön, Gilberten, joka hurmaa Marcelin ensinäkemällä. Vähän myöhemmin tyttö kutsuu Marcelin mukaan leikkimään rosvoa ja poliisia ja siitä alkaa ihastus.

Gilberte on tietysti Gilberte Swann, herra Swannin ja Odetten tytär, johon Marcel ehti ensimmäisen kerran ihastua jo kohdattuaan tämän ohimennen Combrayssa. Tässä yksipuolinen ihastus saa peilata Swannin ja Odetten välistä suhdetta. Marcelin rakkaus Gilberteä kohtaan saa toimia unelmien ja todellisuuden välisen törmäyspinnan näyttämönä.

Paikannimien alussa on myös oikein hurmaavaa pohdiskelua erilaisten paikannimien tuottamista mielleyhtymistä. Proustin proosa on edelleen ylitsevirtaavaa – olisin siteerannut tässä pätkän Gilberten kohtaamisesta, mutta virkkeellä olikin mittaa yli sivun verran, niin enpä viitsinytkään. Melkoista vyörytystä, siis, eikä todellakaan ihanteellista iltalukemista – ellei kirjan ääreen nukahtaminen sitten ole tavoitteena. Raskaudestaan huolimatta Kadonnutta aikaa etsimässä jaksaa yhä viehättää koristeellisuudellaan. Seuraavaksi sitten kukkaan puhkeavien tyttöjen pariin!

[Miika · Rating 4 out of 5]

JES! Ensimmäinen osa tätä suurspektaakkelia jätti vähän kylmäksi, eksyneeksi ja kauhistuen mietin tulevaa rupeamaa tuhansien sivujen parissa. Tiedä sitten, muutuinko minä vaiko kirjasarja - mutta kakkososassa pääsin kuitenkin mukaan Proustiin liitettävään eponyymiin. Jänniä aikoja, saattaa olla aika pamaus josko syke pysyy verkkaisuudestaan huolimatta terävänä psykologisena sukelluksena muistin ihmeisiin.

[Heikki Lahnaoja · Rating 4 out of 5]

Swannin rakkaus oli tylsä. Paikannimet: nimi puolestaan parasta ikinä.

[Hannamari · Rating 4 out of 5]

For me, ”Swann in Love” really took the series up a notch, and I finally got excited about reading In Search of Lost Time.

[Satu · Rating 3 out of 5]

That was way too much about Odette and Swann's love.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Alun seurapiirielämän kuvaus oli hieno.

[Peony · Rating 4 out of 5]

Absolutely loved Proust's great psychological eye and how detailed and poignant his description of Swann's love torments were. If you have read and loved The Sorrows of Young Werther (Goethe), you should read this, because this is even better!

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

4,5/5. Kuuntelin ensin äänikirjana ja sitten luin.