Risto ja Nelli tutustuvat Juliaan, keikkailevaan ja räppäävään kitaratyttöön. Hän kuulee Riston tekemän räpin ja nappaa sen ohjelmistoonsa, Julian omat ideat kun eivät ole yhtä lennokkaita. Räpistä tulee hitti! Risto on imarreltu huomiosta ja tekee Julialle toisenkin räpin.
Nelli hoksaa, että Julia käyttää Ristoa hyväkseen ja yrittää puhua ystävälleen järkeä: "Se ei kerro yleisölle, että ne ovat sinun räppejäsi!" Juliaa yrittävät pistää kuriin vuorotellen Rauha-täti ja Elvi Räppääjä. Mutta tarinaan tarvitaan vyyhti, jonka Julia on sekoittanut ja johon hän itse sotkeutuu. Ja ennen pitkää selviää myös syy Julian juonikkuuteen...
Risto Räppääkän seikkailujen 18. osa. Tarinankerronta on kyllä luontevaa ja mukaansa tempaavaa. Risto seikkailee kirjoissaan erilaisissa tilanteissa ja tietysti kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Suurin osa Räppääjä- kirjoista mennään samalla kaavalla ja oikeastaan samanlaisia elementtejä löytyy kuten huumori ja seikkailut/tapahtumat Rauha-tädin ja Lennun sekä muiden henkilöhahmojen kanssa. Ajattelin itsekin mennä arvostelujen suhteen melko samalla kaavalla. Numeroarvostelukaan ei vaihtele juurikaan.
Okei, luovutan. Risto Räppääjät eivät ole mun juttu. Visbyyn, ei Visbyyn, please, pääsenkö Visbyyn. Räpätään hölmösti ja jee, ollaan kavereit. Ei tämä nyt kerta kaikkiaan toimi mulle. Kohderyhmä eli iltasatulainen, kuunteli kyllä, mutta tämän lukeminen oli aika tuskaa.
Juoni tuttua Räppääjää, hauska kuvitus. Ennen kaikkea ilahduin vinkkarina todella helppolukuisesta tekstistä: ei pitkiä sivulauseita, selkeät sanat ym.
Laululyyrikoita täynnä oleva Räppääjä. Ihan mukava juoni, jossa vahingossa tietämättömyyttään loukkaa toisia. Julian häpeä ja pelko omasta yksinäisyydestä on myös hyvin kuvattu.