Kutsun itseni kylään

by Hanna Storm

Hanna Stormin omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä esikoiskokoelma pureutuu identiteetin ja sosiaalisen rakentamiseen maailmassa, jossa niin ihmissuhteet kuin asuinpaikatkin näyttäytyvät hetkellisyyden kautta.


Hanna Storm (s. 1985) on Turussa asuva runoilija ja performanssitaiteilija. Taiteessaan Storm tarkastelee usein ihmissuhteita, sukupuolia, feminiiniseen kohdistuvaa väkivaltaa, mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Parnasso- ja Tuli & Savu-kirjallisuuslehdissä sekä Nokturno-runoussivustolla. Koulutukseltaan Hanna Storm on kirjallisuustieteen tohtori.

Genres: Poetry, Finnish Literature

112 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

Reviews

[Katri · Rating 3 out of 5]

Juhannusrunoja!

Silloin harvoin kun luen runoja, koen aina, etten voi sanoa paljon, koska en ymmärrä tai tavoita teksteistä kaikkea. Pidän kuitenkin siitä kun muutamalla sanalla onnistutaan kertomaan tarina tai luomaan tunnelma. Siitä pidin tässäkin.

Runot olivat samaan aikaan sekä herkkiä ja kauniita että karuja ja raadollisenkin realistisia. Runoista nousi ajatuksia, joita itsekin on pyöritellyt mielessään. Ehkä tuntuikin paikoin helpolta lukea tässä ajassa kirjoitettua, lähes samanikäisen tekstejä, koska se maailma on ainakin näennäisesti tuttu. Siinä on tarttumapintaa, asioita, joita ymmärtää.

Vaikka en tästäkään kaikkea ymmärtänyt, niin runot oli kirjoitettu mielestäni hyvin, kieltä ja sanoja sopivasti pyöritellen. Voisin lukea lisääkin.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Paljon tunnistettavaa, tartuttavaa, hetkiin tarttuvaa.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Tässä on jotain niin kovin tunnistettavaa.

[Heidi]

Lukukokemus kuin olisi suihkulähteen (tai miksei geysirin?) huipulla. Paine veteen tulee minän äänestä. Alle keski-ikäinen nainen reagoi ja havainnoi kaupunkilaisen näkökulmasta, reissaa ja kohtaa. Fyysisyys ja hetkelliset reaktiot. Tässä ajassa kiinni. Minä-ääni sanoittaa (naisen) elämää moniäänisesti, kun kaikki ei ole valmista, etukäteissovittua vaan roisketta, pärskähdyksiä, tulvia ja kuivuvia uomia hetkestä toiseen. Ei mitään perus-kivaa perusmassaa.

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Hanna Stormin Kutsun itseni kylään on houkuttelevan nimiminen runokokoelma. Se houkuttelee myös sisällöllään, sillä sen kuvasto on monipuolista ja samastuttavaa ihmissuhteiden ja kohtaamisten virtaa.

Jäin kuitenkin kaipaamaan pysähtymistä ja syventämistä. Ehkä olen myös liian vanha hyppelemään ajatusten perässä. Mielelläni kiinnittyisin johonkin edes hetkeksi - vaikka voiko niin oikeastaan nykymaailmassa tehdä?

Ihailen Stormin runojen vaivattomuutta. Ne tavoittavat jotain rentoa ja toteavaa. Runouden ei tarvitse olla elämää suurempaa.

[Liisa | kirjavuori · Rating 5 out of 5]

”kyllä olen sellainen tyttö
paitsi en ole tyttö.”

Värisyttävää, kaunista, kuin mustavalkoisia valokuvia ja auringonlaskuoloja.

”yhtä aikaa voi paremmin kuin koskaan ja haluaa kuolla”

[Eeva Maria al-Khazaali · Rating 3 out of 5]

Brutaalin inhorealistista feminististä runoutta, sanoisin. Kelpoinen lukukokemus, mutta estetiikaltaan ei puhutellut minua karvoineen kaikkineen. Toki runon puhuja on vahva persoona, jonka ei ole tarkoituskaan varmastikaan miellyttää kaikkia.

Vaikka annoin vain kolme tähteä, odotan jo Hanna Stormin seuraavaa kirjaa.

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 5 out of 5]

Ihanan mystinen ihmissuhderunoelma, jossa minä-ääni kertojana. Kuin tiivistettyä laaturomaania olisi lukenut. Voisi lukea uudestaankin.

[Elina · Rating 3 out of 5]

Osittain ilmaisu tuntui omassa luennassani epämääräiseltä. Tykkäsin omakohtaisuudesta, osa runoista toimi minulle tosi hyvin.

Paikoin minimaalinen fonttikoko ärsytti ja tuntui turhalta kikkailulta.

[Spidermonkey · Rating 3 out of 5]

Ei tämä nyt jotenkin auennut.. Periaatteessa ihan miellyttävää lukea, mutta en voi silti sanoa, että olisin erityisesti pitänyt. Tulipahan luettua.

[Karita · Rating 5 out of 5]

< 3

[Samu]

En uskalla antaa tälle tähtiä. Selailin, en kyennyt lukemaan tai saamaan otetta, mutta rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että en tajua runoutta suomeksi ikinä. En vaan ymmärrä. En saa otetta, en saa kiinni siitä mitä pitäisi tajuta. En tajua mitään. Se ei ole kirjoittajan vika paitsi jos on huono, mutta en lukenut niin paljon että olisi mielipidettä suuntaan tai toiseen.