Tähän kirjaan on koottu erinäisiä lyhyitä tositarinoita, sotasuunnitelmia ynnä muuta sellaista sieltä tuntemattomimmasta päästä. Enin osa mielenkiintoisia, mutta etenkin sotasuunnitelmia käsittelevä osio menee jo vähän liikaa jossittelun ja historianoppituntimaisen tylsyyden puolelle.
Mutta että tavallaan myös hyvin silmiä avaava teos. En esimerkiksi itse tiennyt sitä että jopa Hiroshima ja Nagasaki jäävät toisiksi kun puhutaan kaikkien aikojen tuhoisimmista pommituksista. Sellainen nimittäin oli Tokion pommitus yöllä 9-10. maaliskuuta. Muutenkin tässä kerrotaan sen mittaluokan tragedioista että todellakin on pakko ihmetellä sitä miksei niistä ole pidetty meteliä. Vaikka kaipa se ihmisyyteen kuuluu että mitä etäämmällä, sitä vähemmän kiinnostaa.
Lisäksi kamaluuksien mittaluokkaa konkretisoidaan kirjan lopussa hienosti. Mikäli yli 250 sivuisen kirjan jokainen kirjain, numero ja välimerkki vastaisi yhtä ihmishenkeä, kokonaismerkkien määrä vastaisi vasta kolmannesta pelkästään Auschwitzin uhrien määrästä.