Kannattaako asunto ostaa vai vuokrata? Onko merkkivaate sijoitus?
Railakas rahakirja opastaa oman talouden saloihin, auttaa tasapainottamaan tulot ja menot ja tarjoaa neuvot parempaan arkeen ilman häpeää - hyvä arki kun ei vaadi sisustusblogien näköistä elämää eikä selkeälinjaisia tanskalaisia huonekaluja. Niitäkin voi toki olla, jos hoitaa taloutensa hyvin.
Marjojen poimiminen tai säilöntä eivät riitä oman talouden tasapainottamiseen, vaan rahaa pitäisi tulla jostain myös sisään. Rikastumisoppaat kehottavat perustamaan kasvuyrityksiä tai ryhtymään sijoittajaksi, mutta suurimman osan meistä on tultava toimeen omalla työllään.
Kirjassa käsitellään valintoja töissä ja koulussa sekä vaihtoehtoja pulmatilanteissa. Kirja tarjoaa vinkkejä myös työn ja perheen yhdistämiseen.
Olihan tämä ihan jees mutta jotenkin hätiköidysti kirjoitetun oloinen. En ihan pitänyt ns. lupsakkaasta ja blogimaisesta kirjoitustyylistä, ei vaan ollut mun juttu. Välillä mietin kenelle kirja on tarkoitettu. Ehkä keskituloisista perheistä tuleville opiskelijoille ja nuorille aikuisille, mutta ei nämä jutut ehkä köyhää naurata. Oli kuitenkin ihan hyviä ja järkeviä vinkkeja.
Emmin kolmen ja neljän tähden välillä, joten 3 ja puoli tälle! Hyvää oli sujuva ja virheetön kieli ja realistinen ote. Samoin monet lohdun sanat ja varsinkin sen vakuuttaminen, ettei köyhyyttään tarvitse HÄVETÄ. Mitään järin railakasta kirjassa ei sinänsä mielestäni ollut, ellei sitten kannustamista puolilaittomuuksiin kuten markettien roskalaatikoiden dyykkaamiseen ja sellaisten sanojen kuten "vituttaa" ja "feilata" käyttäminen sellaiseksi lasketa. Miinusta siitä, ettei mukana ollut mitään järin mullistavaa ja siitä, etten mitenkäään voi kaikista ohjeista olla samaa mieltä. Kyllä köyhäkin voi syödä eettisesti ja välttää eineksiä - ja vihaa kangaskasseja kohtaan en jaksa mitenkään ymmärtää! LOL
Ihan pätevä teos: Hyvin kirjoitettu, kirjoitustyyli on hauska ja samaistuttava, kirjassa ei ole ärsyttäviä richsplaining-vinkkejä ja se käsittelee monta eri osa-aluetta.
Ei tarjonnut itselleni juurikaan uusia vinkkejä, kun olen lähiaikoina lukenut Julia Thurénin Kaikki rahasta, mutta tätä suosittelisin ehkä vielä enemmän nuorille opiskelijoille, koska asiat on käsitelty ymmärrettävästi ja ketään syyllistämättä.
Luin tämän kirjan flunssapäivänä kotona yhdeltä istumalta. Olin alkuun epävarma, voisiko kirja tarjota minulle mitään uutta, kun seuraan jo paljon talousblogeja ja olen lukenut samantyyppisiä kirjoja. Jotain hyvin koukuttavaa ja mielenkiintoista tässä teoksessa oli, kun en millään malttanut laskea kirjaa käsistäni.
Erityiskiitos säästövinkeistä mm. Tampereella ja Helsingissä. Kirja oli helppolukuinen ja tiivis paketti, jonka lukemista voin suositella oikeastaan kenelle tahansa, joka haluaa kiristää kukkaron nyörejä.
Uskomatonta soopaa, jossa näennäisten faktojenkin tarkistaminen on jätetty kokonaan tekemättä. Spoiler alert: kirjassa neuvotaan ostamaan kirjoja, jotta ei tarvitsisi maksaa kirjaston sakkomaksuja, ja väitetään, että ulosottomies työskentelee käräjäoikeudessa. Virheellinen pauhaus ja semi-stereotypioihin perustuva ei kellekään mitään -tyyli ei vaan toimi ja on pahimmillaan vahingollista, sillä tietoa etsivä ihminen joutuu harhapoluille. Kirjan "lähdeluettelo" selittää ison osan höpöhöpölauseista ja kritiikittömästä huutelusta, mutta "tietokirjailijan" vastuun puuttumista ei selitä yhtään mikään, loput 10 % lie kustantamon rahanahneutta - näinä yhteiskunnallisina aikoina mikä tahansa raha-aiheinen vouhotus kannattaa pistää vaaleanpunaisissa kansissa markkinoille mahdollisimman pian. Luin opuksen loppuun vain, koska aina annan tietokirja-kategorian teoksille mahdollisuuden olla parempi kuin mihin ensimmäiset 150 sivua antavat aihetta odottaa, mutta sekä sävy että sisällöllinen ja tekstuaalinen surkeus saisi heittämään kirjan roskikseen, ellen joutuisi palauttamaan sitä kirjastoon.
En tiedä kenelle tämä kirja on tarkoitettu, ensin ajattelin olevan ”money issues for dummies”-tyylinen, nuorille tarkoitettu. Sen verran yksinkertaisia neuvoja oli. Sitten kuitenkin sisälsi tietoa mm. sijoittamista (joskin hyvin pintapuolisesti) ja paljon lapsiperheiden juttuja. Itse en tästä saanut oikein mitään irti, mutta omilleen muuttaville nuorille lyhyt kooste talousasioista.
Oli ihan hyviäkin neuvoja. Ärsytti äänikirjan ”minä täti tässä opetan”-ääni. Lisäksi on todella väärin neuvoa luistamaan tietyistä velvoitteista. Apua pitää hakea aina! Ja huijaamiseen ei ketään kannata kannustaa millään tavalla.