Karjalan kieli ja karjalankielisten oikeudet on sivuutettu Suomessa aivan viime vuosiin saakka. Miksi karjalan kielestä on vaiettu ja miksi sitä on vähätelty? Miten nyky-Suomessa tulisi tukea karjalan kielen puhujia, jotta heidän ei enää tarvitsisi vaieta omalla kielellään?
Vaietut ja vaiennetut -teos on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys Suomessa kotoperäisestä karjalankielisestä väestöstä. Historian, kielen ja kulttuurin lisäksi se kuvaa karjalankielisten asemaa sodanjälkeisessä Suomessa ja ottaa kantaa siihen, miten heidän mahdollisuuksiaan käyttää karjalaa ja siirtää kieltä uusille puhujapolville tulee parantaa.
Kirja on tarkoitettu Suomen karjalankieliselle yhteisölle, kielellisten oikeuksien toteutumisesta vastaaville päättäjille ja virkamiehille, tutkijoille ja opiskelijoille sekä kaikille vähemmistökielten asemasta ja Suomen kieli-ilmastosta kiinnostuneille lukijoille.
Silmiäavaava ja perin mielenkiintoisa tietoteos, hienoa että tällainen yleisesitys on kasattu. Rakenteen kankeus ja etenkin diagrammipohjaisen materiaalin kuivakkuus tosin rokottivat lukukokemuksesta. Osa asiasta tuntui vallan vanhentuneen jo alle vuosikymmenessä. Lisäksi todettava, että tämän kirjan viimeiset 40 sivua, univaje, Helsinki–Tampere‐junan absoluuttinen posahtaminen, Jokelasta kaukojunaan hyppääminen ja kirjan loppuun luettuani sattumalta karjalaisuutta käsittelevän artikkelin (https://yle.fi/a/74-20195264?utm_sour...) ilmoituksena pläjähtäminen ovat tehneet kuluvasta illasta enemmän tai vähenmän mainiosti sekavan kokemuksen.
Hidaslukuinen, mutta tietosisällöltään oikein hyvä teos karjalankielisten karjalaisten ja karjalan kielen asemasta Suomessa. Numerodataa on teoksessa varsin paljon, sillä se on tarkoitettu myös ns. viralliseen käyttöön, mutta teksti itsessään on sujuvasti etenevää ja antaa perusteellisen kuvan karjalan kielen kielipoliittisesta tilanteesta ja kertoo laveasti siitä, mitä kielen aseman parantamiseksi on tehty.