What do you think?
Rate this book
Ranska, Macron ja minä
Mikä ihme ranskalaisia oikein riivaa? Rauhoittuuko tämä Euroopan kauhukakara koskaan?
Yllätysten aika ei ole ohi! Kuka olisi voinut vielä jokin aika sitten kuvitella, että tuntematon pankkiiri tulee kuin tuulispää ja ottaa vallan Ranskassa? Sellaista ihmesuoritusta ei ollut nähty sitten Napoleon Bonaparten.
Tällä hetkellä Ranskan tuore presidentti Emmanuel Macron on läntisten demokratioiden nuorin johtaja, jolta koko Eurooppa odottaa paljon ja jota koko maailma katsoo uteliaana. Mutta Ranska ei olisi Ranska, ellei se olisi jo kaatamassa vasta hurraten valittua nokkamiestään!
Tätä kaikkea valottaa uudessa kirjassaan maan hyvin tunteva kokenut journalisti, MTV:n entinen Pariisin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka uskomattomat olivat Ranskan historian rajuimmat presidentinvaalit kaikessa raadollisuudessaan, ja miksi Euroopan uppiniskaisen kansan riveissä taas kiehuu ja kuohuu.
Yllätysten aika ei ole ohi! Kuka olisi voinut vielä jokin aika sitten kuvitella, että tuntematon pankkiiri tulee kuin tuulispää ja ottaa vallan Ranskassa? Sellaista ihmesuoritusta ei ollut nähty sitten Napoleon Bonaparten.
Tällä hetkellä Ranskan tuore presidentti Emmanuel Macron on läntisten demokratioiden nuorin johtaja, jolta koko Eurooppa odottaa paljon ja jota koko maailma katsoo uteliaana. Mutta Ranska ei olisi Ranska, ellei se olisi jo kaatamassa vasta hurraten valittua nokkamiestään!
Tätä kaikkea valottaa uudessa kirjassaan maan hyvin tunteva kokenut journalisti, MTV:n entinen Pariisin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka uskomattomat olivat Ranskan historian rajuimmat presidentinvaalit kaikessa raadollisuudessaan, ja miksi Euroopan uppiniskaisen kansan riveissä taas kiehuu ja kuohuu.
- GenresPoliticsNonfiction
236 pages, Hardcover
Published January 1, 2017
3 people are currently reading
23 people want to read
About the author
Helena Petäistö
14 books4 followersHelena Petäistö on toimittaja, kolumnisti ja tietokirjailija. Petäistö on hyvin kokenut journalisti ja MTV3:n entinen Pariisin-kirjeenvaihtaja.
Hän on julkaissut useita suosittuja tietokirjoja, joista Ranskalaiset korot on saanut Wihuri-säätiön palkinnon ja Tee teematka Laurin Jäntin säätiön palkinnon.
Hän on julkaissut useita suosittuja tietokirjoja, joista Ranskalaiset korot on saanut Wihuri-säätiön palkinnon ja Tee teematka Laurin Jäntin säätiön palkinnon.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
December 31, 2021
Ylenpalttinen voimakkaimpien kirosanojen käyttö ja emojit eivät mielestäni kuulu kirja-arvioihin, mutta tämän kerran: xDdd Voi nyt vittu, on tässäkin kirja! xD xD xD
En tiennyt, että Helena Petäistö on koulutukseltaan ekonomi. Kovasti hän uskoo talouskuriin ja abstraktiin tarpeeseen "uudistaa" Ranskaa ja varsinkin sen taloutta. Ihan hirveän sivistynyttä kuvaa hän ei itsestään anna, kun ei osaa liikkua piiruakaan muka epäideologisen liberaalin arkijärjen tuolle puolen ymmärtääkseen, mitä "talouden uudistaminen" austerity-periaatteen mukaisesti tarkoittaa tavan ranskalaisille. Kummasti Macronia hivelevä analyysi loppuu paljon ennen keltaliivien vastausta Macronin kestämättömälle oikeistopolitiikalle.
Naiset ovat Petäistölle säihkysääriä, valtaan nousseet miehet loputtoman ihailun kohteita. Macronin fanitus on jo ihan läppä homma, niin yli se menee. Lollottelin ja sähisin myös eliittiopinahjojen ja miljonääriyden kritiikittömälle ihailulle. Petäistö myös säälii Macroneja, kun nämä joutuivat elämään Pariisissa Emmanuelin opiskelujen aikaan "marginaalissa", "erossa omasta (porvarillisesta) yhteiskuntaluokastaan". Ei jeesus! xD On kyllä #ranccaa, kerta kaikkiaan.
Teoksen nimi on kaikessa _vaatimattomuudessaan_ (-- ja MINÄ xD) kyllä ihan paikallaan, sillä kyllä Petäistö on oman kirjansa sankari siinä missä Macronkin. Petäistön omat näkemyksetkin esimerkiksi Sarkozyn vulgääriydestä ja bling-blingiydestä (ja ne tulevat muuten selväksi!!) ovat yhtäkkiä milloin Macronin, milloin Merkelin näkemyksiä.
Petäistö väittääkin usein todeksi asioita, joiden todenperäisyydestä hänellä ei ole mitään todisteita – jos hänen omaa mutuiluaan ei sellaiseksi lasketa. Pidänkin varsin ongelmallisena ja jopa haitallisena sitä, miten Petäistö esittää omia tulkintojaan politiikasta ja kokonaisesta kansasta totuuksina, varsinkin, kun hänen näkemyksensä vain vahvistavat monella tapaa stereotyyppistä ja vääristeltyä kuvaa Ranskasta ja ranskalaisista. Ehkä Hellun pitäisi joskus poistua omasta kuplastaan.
On myös vaarallista ja älyllisesti epärehellistä esittää äärioikeisto ja "äärivasemmisto" toistensa samanarvoisina vastineina. Ja kumpaakohan Petäistö mahtaakaan sympata enemmän? Melanchonin johtamat vasemmistolaiset ovat "höyrypäitä", Marine Le Penin johtamat joukot "salonkikelpoistuneita". Kyllä on tolkun ihmisenä vaikeaa, kun on nämä ääripäät! Toinen ääripää haluaa ihmisarvoisen elämän kaikille, toinen haluaa poistaa ihmisoikeudet väärän värisiltä tai muuten itseä viduddavilta.
Mutta Helenalle terkkuja ja kaikkea hyvää! Oppia ikä kaikki!
Annan kaksi tähteä tästä kahjoilusta. Pelkästä viihdyttävyydestä voisin melkein antaa 5/5. Oli hauskaa ja otin miljoona kuvakaappausta, koska käsittämättömiä kohtia oli melkein joka sivulla. Suosittelen hupia etsivälle kriittiselle lukijalle. Varoitan kuitenkin, että silmämunat saattavat tämän lukemisesta jäädä yläasentoon (🙄).
En tiennyt, että Helena Petäistö on koulutukseltaan ekonomi. Kovasti hän uskoo talouskuriin ja abstraktiin tarpeeseen "uudistaa" Ranskaa ja varsinkin sen taloutta. Ihan hirveän sivistynyttä kuvaa hän ei itsestään anna, kun ei osaa liikkua piiruakaan muka epäideologisen liberaalin arkijärjen tuolle puolen ymmärtääkseen, mitä "talouden uudistaminen" austerity-periaatteen mukaisesti tarkoittaa tavan ranskalaisille. Kummasti Macronia hivelevä analyysi loppuu paljon ennen keltaliivien vastausta Macronin kestämättömälle oikeistopolitiikalle.
Naiset ovat Petäistölle säihkysääriä, valtaan nousseet miehet loputtoman ihailun kohteita. Macronin fanitus on jo ihan läppä homma, niin yli se menee. Lollottelin ja sähisin myös eliittiopinahjojen ja miljonääriyden kritiikittömälle ihailulle. Petäistö myös säälii Macroneja, kun nämä joutuivat elämään Pariisissa Emmanuelin opiskelujen aikaan "marginaalissa", "erossa omasta (porvarillisesta) yhteiskuntaluokastaan". Ei jeesus! xD On kyllä #ranccaa, kerta kaikkiaan.
Teoksen nimi on kaikessa _vaatimattomuudessaan_ (-- ja MINÄ xD) kyllä ihan paikallaan, sillä kyllä Petäistö on oman kirjansa sankari siinä missä Macronkin. Petäistön omat näkemyksetkin esimerkiksi Sarkozyn vulgääriydestä ja bling-blingiydestä (ja ne tulevat muuten selväksi!!) ovat yhtäkkiä milloin Macronin, milloin Merkelin näkemyksiä.
Petäistö väittääkin usein todeksi asioita, joiden todenperäisyydestä hänellä ei ole mitään todisteita – jos hänen omaa mutuiluaan ei sellaiseksi lasketa. Pidänkin varsin ongelmallisena ja jopa haitallisena sitä, miten Petäistö esittää omia tulkintojaan politiikasta ja kokonaisesta kansasta totuuksina, varsinkin, kun hänen näkemyksensä vain vahvistavat monella tapaa stereotyyppistä ja vääristeltyä kuvaa Ranskasta ja ranskalaisista. Ehkä Hellun pitäisi joskus poistua omasta kuplastaan.
On myös vaarallista ja älyllisesti epärehellistä esittää äärioikeisto ja "äärivasemmisto" toistensa samanarvoisina vastineina. Ja kumpaakohan Petäistö mahtaakaan sympata enemmän? Melanchonin johtamat vasemmistolaiset ovat "höyrypäitä", Marine Le Penin johtamat joukot "salonkikelpoistuneita". Kyllä on tolkun ihmisenä vaikeaa, kun on nämä ääripäät! Toinen ääripää haluaa ihmisarvoisen elämän kaikille, toinen haluaa poistaa ihmisoikeudet väärän värisiltä tai muuten itseä viduddavilta.
Mutta Helenalle terkkuja ja kaikkea hyvää! Oppia ikä kaikki!
Annan kaksi tähteä tästä kahjoilusta. Pelkästä viihdyttävyydestä voisin melkein antaa 5/5. Oli hauskaa ja otin miljoona kuvakaappausta, koska käsittämättömiä kohtia oli melkein joka sivulla. Suosittelen hupia etsivälle kriittiselle lukijalle. Varoitan kuitenkin, että silmämunat saattavat tämän lukemisesta jäädä yläasentoon (🙄).
May 1, 2018
Sujuvasti kirjoitettu kirja, jonka lukee nopeasti. Vaikka lennolla Helsingistä Parisiin tai Brysseliin. Kertaa myös vaalien asetelmia ja monia käänteitä hyvin. Kirjoittajan näkemykset tulevat myös ilmi selkeästi: Macron on hyvä ja hieno, Sarkozy bling-bling, Fillon tiukan linjan jeesustelija, Hollande viisas, mutta liian pehmeä jne.
Huonoa kirjassa ovat liialliset yleisykset. Ranskalaiset sitä ja ranskalaiset tätä. Anekdootit ja stereotypiat eivät muutu faktoiksi, vaikka kuinka olisi asunut lähes 40 vuota Ranskassa. Viitteet näitä vahvistaviin tutkimuksiin tukisivat väitteitä paremmin.
Huonoa kirjassa ovat liialliset yleisykset. Ranskalaiset sitä ja ranskalaiset tätä. Anekdootit ja stereotypiat eivät muutu faktoiksi, vaikka kuinka olisi asunut lähes 40 vuota Ranskassa. Viitteet näitä vahvistaviin tutkimuksiin tukisivat väitteitä paremmin.
May 7, 2018
Macron on tehnyt uuden valloituksen.
January 18, 2022
4 tähteä, tosin 3,75, jotta kirjan keskiarvo nousee.
Petäistö osaa kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti. Teksti on hyvin luotu ja monipuolista sekä välillä vähän humoristista, jotta lukijan saa mukaan edes kahteen sataan sivuun Ranskan poliittisesta jargoniasta.
Kirja on enimmäkseen tarina Emmanuel Macronin persoonasta, hänen urasta, presidenttikampanjasta ja ensimmäisen kauden puolesta vuodesta. Kirjan poliittisen, henkilökertomuksen ja yleisen tiedon osat on sekä jaettu että yhtenäistetty. Kirjasta saa myös oivallista ymmärtämistä Ranskan yhteiskunnasta, politiikasta, sen historiasta ja historiallisista henkilöistä.
Petäistö puhuu pitkään ja mainitsee usein viidennen tasavallan eri henkilöitä ja poliitikkoja: Charles de Gaulle, Georges Pompidou, Valery Giscard d'Estaing, Francois Mitterand, Jacques Chirac, Nicolas Sarkozy, Francois Hollande ja Emmanuel Macron. Petäistö tekee jokaisesta oman persoonan, minkälainen koira heillä oli, ketkä olivat heidän läheisiä, mistä harrastuksista he pitivät ja jopa ketkä olivat Mitterandin tai Chirac'n syrjähypyt.
Mainio kertomuskyky on hyvä pitkäaikaiselle journalistille ja kirjeenvaihtajalle. Petäistö onnistuu tuomaan oman journalistin näkökulman ja Ranskan mediamaailman sekä sen jo pitkään kestäneen laskun kauden. Kirjassa informaatio on tiivistetty melko hyvin, mutta ehkä loppujen lopuksi se jäi hieman suppeaksi? Toisaalta kirja, joka keskittyy Macroniin, julkaistiin jo 6 kuukautta hänen presidenttikauden jälkeen, eli siinä ei ehditty käydä läpi keltaliivejä, koronavirusta, uusia terroritekoja tai kansainvälisiä kehityksiä niin paljon. Kirja ei myöskään sovi ehkä niin paljon niille, jotka eivät pidä Macronin elämää suuremmasta persoonasta tai politiikasta, sillä Petäistöllä on tietty intressi loistaa Macronia kirjassa - eikä minulla ole siihen mitään ongelmaa, sillä varmaan Ranskassa olisin äänestänyt Macronia ja äänestäisin vielä vuonna 2022.
Petäistö myös tuo esiin sen Ranskan poliittisen umpisolmun, jonka Macronin La Republicque en marche! -liike on onnistunut osittain purkamaan. Vaikka yleensä assosioimme kaksipuoluejärjestelmän ja kahden osapuolen vastakkainasettelun länsimaissa Yhdysvaltoihin ja Britanniaan, tulee myös Petäistön kirjasta selväksi, että Ranskan poliittinen järjestelmä oli hyvin kahtiajakautunut kahteen suureen leiriin: keskusta-vasemmistolaisiin sosialisteihin ja keskusta-oikeistolaisiin tasavaltalaisiin/maltilliseen oikeistoon.
Macronin LREM -liike onnistui mm. keskustalaisen Francois Bayroun Mouvemente Démocratique -liikkeen avulla murtamaan perinteisen kahtiajaon, samalla rekrytoiden niin sosialistien kuin maltillisen oikeiston riveistä poliitikkoja. LREM -liike kuitenkin nousi ruohonjuuritason organisaation tapaan, sillä se sai yli 19000 ehdokashakemusta 577:n parlamenttipaikan vaalipiireihin, joista puolue voitti loppujen lopuksi yli 300 ja sai näin määräenemmistöisen mandaatin toteuttamaan Macronin kunnianhimoista agendaa, johon tarvittiin ruohonjuuritasoista demokratiaa ja valtavan suurta muutosta, sillä perinteinen kahtiajako oli niin rikkinäinen systeemi. (Huom. tässäkin näkyy sekä minun että Petäistön tapa kuvata Macronia positiivisessa valossa).
Poliittisen historian ja tutkinnan näkökulmasta suosittelen myös lukemaan Jorma Turusen "Ranskan vasemmiston tarina" (Into, 2019).
Petäistö osaa kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti. Teksti on hyvin luotu ja monipuolista sekä välillä vähän humoristista, jotta lukijan saa mukaan edes kahteen sataan sivuun Ranskan poliittisesta jargoniasta.
Kirja on enimmäkseen tarina Emmanuel Macronin persoonasta, hänen urasta, presidenttikampanjasta ja ensimmäisen kauden puolesta vuodesta. Kirjan poliittisen, henkilökertomuksen ja yleisen tiedon osat on sekä jaettu että yhtenäistetty. Kirjasta saa myös oivallista ymmärtämistä Ranskan yhteiskunnasta, politiikasta, sen historiasta ja historiallisista henkilöistä.
Petäistö puhuu pitkään ja mainitsee usein viidennen tasavallan eri henkilöitä ja poliitikkoja: Charles de Gaulle, Georges Pompidou, Valery Giscard d'Estaing, Francois Mitterand, Jacques Chirac, Nicolas Sarkozy, Francois Hollande ja Emmanuel Macron. Petäistö tekee jokaisesta oman persoonan, minkälainen koira heillä oli, ketkä olivat heidän läheisiä, mistä harrastuksista he pitivät ja jopa ketkä olivat Mitterandin tai Chirac'n syrjähypyt.
Mainio kertomuskyky on hyvä pitkäaikaiselle journalistille ja kirjeenvaihtajalle. Petäistö onnistuu tuomaan oman journalistin näkökulman ja Ranskan mediamaailman sekä sen jo pitkään kestäneen laskun kauden. Kirjassa informaatio on tiivistetty melko hyvin, mutta ehkä loppujen lopuksi se jäi hieman suppeaksi? Toisaalta kirja, joka keskittyy Macroniin, julkaistiin jo 6 kuukautta hänen presidenttikauden jälkeen, eli siinä ei ehditty käydä läpi keltaliivejä, koronavirusta, uusia terroritekoja tai kansainvälisiä kehityksiä niin paljon. Kirja ei myöskään sovi ehkä niin paljon niille, jotka eivät pidä Macronin elämää suuremmasta persoonasta tai politiikasta, sillä Petäistöllä on tietty intressi loistaa Macronia kirjassa - eikä minulla ole siihen mitään ongelmaa, sillä varmaan Ranskassa olisin äänestänyt Macronia ja äänestäisin vielä vuonna 2022.
Petäistö myös tuo esiin sen Ranskan poliittisen umpisolmun, jonka Macronin La Republicque en marche! -liike on onnistunut osittain purkamaan. Vaikka yleensä assosioimme kaksipuoluejärjestelmän ja kahden osapuolen vastakkainasettelun länsimaissa Yhdysvaltoihin ja Britanniaan, tulee myös Petäistön kirjasta selväksi, että Ranskan poliittinen järjestelmä oli hyvin kahtiajakautunut kahteen suureen leiriin: keskusta-vasemmistolaisiin sosialisteihin ja keskusta-oikeistolaisiin tasavaltalaisiin/maltilliseen oikeistoon.
Macronin LREM -liike onnistui mm. keskustalaisen Francois Bayroun Mouvemente Démocratique -liikkeen avulla murtamaan perinteisen kahtiajaon, samalla rekrytoiden niin sosialistien kuin maltillisen oikeiston riveistä poliitikkoja. LREM -liike kuitenkin nousi ruohonjuuritason organisaation tapaan, sillä se sai yli 19000 ehdokashakemusta 577:n parlamenttipaikan vaalipiireihin, joista puolue voitti loppujen lopuksi yli 300 ja sai näin määräenemmistöisen mandaatin toteuttamaan Macronin kunnianhimoista agendaa, johon tarvittiin ruohonjuuritasoista demokratiaa ja valtavan suurta muutosta, sillä perinteinen kahtiajako oli niin rikkinäinen systeemi. (Huom. tässäkin näkyy sekä minun että Petäistön tapa kuvata Macronia positiivisessa valossa).
Poliittisen historian ja tutkinnan näkökulmasta suosittelen myös lukemaan Jorma Turusen "Ranskan vasemmiston tarina" (Into, 2019).
September 1, 2018
Kirjaston uuttus-hyllystä eilen poimittu kirja. Olen lukenut aikaisempia Petäistön kirjoja ja tiedän tyyliin: kepeää ja helposti luettavaa tekstiä, ranskalaisuutta pitkään asuneen toimittajan silmin kerrottuna. Petäistö on päässyt työtehtävissään tapaamaan ison joukon ranskalaisia polittikkoja muita "silmää tekeviä" ja hänen tekstiään on ihan hauska lukea.
Macron näyttää hurmanneen Petäistön täysin; kirjassa on mielenkiintoisia analyyseja nykyisestä sekä edellisistä presidenteistä ja mm. heidän koiristaan ja muusta Suomesta katsottuna tuntemattomista asioista ja yksityiskohdista - juoruistakin.
Ihan kiva helteisen lomapäivän lukemista - nyt, kun on juuri nähnyt television jalkapallon MM-kisojen juhlinnan alkua Moskovassa jossa Ranska juhli mestaruuttaan Putinin ja Kroatian presidentin kanssa: Putinin päällä pidettiin isoa mustaa sateenvarjoa mutta kroatian ja Ranskan presidentit saivat kastua läpimäriksi sateessa. Siinä se hymyili, kätteli ja halaili kaikki pelaajat, tuo Ranskan nuori pressa Manu! Sympaattinen mies - kaikkien hämmentävien ominaisuuksiensa ja älynsä lisäksi!
Juu, kirja antaa innokkaalle Ranska-fanillekin kivaa uutta tietoa!
Macron näyttää hurmanneen Petäistön täysin; kirjassa on mielenkiintoisia analyyseja nykyisestä sekä edellisistä presidenteistä ja mm. heidän koiristaan ja muusta Suomesta katsottuna tuntemattomista asioista ja yksityiskohdista - juoruistakin.
Ihan kiva helteisen lomapäivän lukemista - nyt, kun on juuri nähnyt television jalkapallon MM-kisojen juhlinnan alkua Moskovassa jossa Ranska juhli mestaruuttaan Putinin ja Kroatian presidentin kanssa: Putinin päällä pidettiin isoa mustaa sateenvarjoa mutta kroatian ja Ranskan presidentit saivat kastua läpimäriksi sateessa. Siinä se hymyili, kätteli ja halaili kaikki pelaajat, tuo Ranskan nuori pressa Manu! Sympaattinen mies - kaikkien hämmentävien ominaisuuksiensa ja älynsä lisäksi!
Juu, kirja antaa innokkaalle Ranska-fanillekin kivaa uutta tietoa!
August 1, 2018
I feel like Macron and I would be best friends.
September 21, 2018
Luin kirjan yhdeltä istumalta, sillä Macron hurmasi minutkin heti. Pidän Petäistön tyylistä kirjoittaa, tekstiä on mukavaa ja helppoa lukea. Erityisesti ranskan ääntämisohjeet olivat kivoja.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews