"Ennen ensimmäistä Kiinan-reissuani en ollut harjoitellut päivääkään Shaolin kung-futa. Ehkä olin katsonut lapsena liikaa kamppailulajielokuvia ja minua oli alkanut kiehtoa ajatus tavata sumuisilla vuorilla elävä vanha mestari, joka ottaisi minut oppilaakseen ja opettaisi minulle suuria elämänviisauksia. Jos olisin tiennyt, mihin päähänpistoni johtaa, olisin miettinyt hieman pidempään."
Kun suomalainen lukiolaispoika astuu ensimmäisen kerran kiinalaisen kung-fu-koulun portista sisään, hän ei tiedä mitä odottaa. Koulun kuri osoittautuu spartalaiseksi: sängyissä ei ole patjoja, oppilaat heräävät ennen aamukuutta kovaäänisistä raikuviin kommunistisiin lauluihin ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan "käärmeen pään katkaisulla" eli kepiniskuilla. Kaikesta huolimatta - tai juuri siksi - Joonas Tolvanen tuntee olevansa oikeassa paikassa.
Soturimunkin oppipoika kuvaa mukaansatempaavasti Tolvasen vaiheita eri kung-fu-kouluissa sekä kulttuurien yhteentörmäyksiä vastakohtaisuuksien maassa. Kiinan-matkoillaan hän muun muassa ihastuu paikalliseen naiseen, joutuu ottelemaan tuhatpäisen yleisön hurratessa, puraisee vastustajan kiveksiä itsepuolustukseksi, saa ikuisen porttikiellon kylpylään ja viettää yön paikallisessa putkassa.
Lääketieteen lisensiaatti Joonas Tolvanen on käynyt Kiinassa vuosina 2007–2017 yhteensä yhdeksän kertaa, opiskellut arvostetun Shaolin-mestarin johdolla ja on Shaolin-soturimunkkien ikiaikaisen perinteen jatkaja. Suomessa hän työskentelee lääkärinä ja on perustanut Kuopioon kung-fu-koulun.
Lääketieteen lisensiaatti Joonas Tolvanen (s. 1989) on käynyt lukuisia kertoja Kiinassa opiskelemassa Shaolin kung-futa. Jademiekan arvoitus on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.
Viihdyttävä ja mielenkiintoinen! Nauroin useaan otteeseen Tolvasen kommelluksille Kiinan reissuillaan, samalla kuitenkin mielenkiinnolla lukien Kiinalaisesta kulttuurista ja kung-fusta.
Odotin mielenkiinnolla kuvausta siitä, millaista kiinalaisessa shaolin-temppelissä on elää ja opiskella. Halusin lukea erilaisista harjoituksista, oppitunneista, ihmisistä ja opetuksista sekä yleensäkin siitä, millainen kokemus on suomalaiselle. On tietysti ihan oma ongelmani, että millaisia odotuksia asetan kirjalle, mutta kun kirjan nimi on Soturimunkin oppipoika: Aikani kung-fu-temppelissä, niin, piru vie, onko väärin pettyä kun kirjassa ei kerrotakaan juuri mitään soturimunkin oppipojan ajasta kung-fu temppelissä?
No jaa. Olin kirjan alussa vaikuttunut siitä, millaisella päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla Tolvanen uskaltautui alle parikymppisenä lähtemään Kiinaan opiskelemaan kung-futa. Lupaavan alun jälkeen jouduin toteamaan, että Soturimunkin oppipoika koostuukin uskomattoman kuuloisista sattumuksista, joita Tolvaselle on Kiinassa vuosien mittaan tapahtunut.
Teksti on nopealukuista ja kertomuksissa on humoristinen henki, mikä ei ole huono juttu, mutta tätä kirjaa ei kannata lähteä lukemaan odottaen, että vastassa olisi päiväkirjamainen kasvukertomus henkisten ja fyysisten taitojen kehittymisestä. Minulle tuli yhdessä vaiheessa vahvasti sellainen fiilis, että Tolvanen on ajatellut temppelin arjen ja harjoitusten kuvauksien olevan tylsää luettavaa, ja on siksi keskittynyt kirjassaan lukijalle myötähäpeää tuottaviin sattumuksiin. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun kirjan kolmannessa osassa käsiteltiin - vaikkakin lyhyesti ja ytimekkäästi - shaolin-temppelien sekä kung-fun historiaa sekä teoriaa. Teehetket Shifun kanssa olivat kirjan paras kohta.
En ole vielä ottanut selvää, onko Tolvanen kirjoittanut muitakin kirjoja kung-fusta, mutta tämän kirjan vakavahenkiseltä kuulostava nimi ei ihan vastaa sisältöä. Toki voi olla, että kyseessä on kirjailijan kieli poskessa lukijoilleen osoittama vitsi; kaikkea ei kannata tai tarvitse ottaa niin vakavasti.
Luin tämän kasien genrevinkkausta varten. Tolvasen Kiinan-matkoissa riittääkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita pitämään yläkoululaisenkin viihdytettynä. Niputtaisin tämän vähän samaan genreen Haapasalon "Et kuitenkaan usko" kirjan kanssa, joka myös kertoo opiskelusta vieraassa maassa ja oudossa kulttuurissa. Molemmat kärsivät kehnoista asumisoloista ja saivat säännöllisesti turpaansa, mutta silti kokemus oli lopulta mahtava. Tolvasella ei vaan ollut ammattikuvaajaan apunaan eikä sanaseppo Röyhkää kirjoittajana, joten lopputulos ei ole aivan yhtä sujuva ja tyylikäs, mutta tarina kiehtoo siitä huolimatta. Tämä on Haapasalon kirjaan verrattuna myös hiukan pidempi ja pienemmällä fontilla kirjoitettu, joten ihan yhtä kehnolle lukijalle en tätä suosittelisi. Silti, jos kung fu ja Kiina kiinnostavat, tai hurjat kokemukset ulkomailla ylipäätään, suosittelen kyllä lukemaan.
Wow, rarely do I encounter a book that makes me laugh aloud - many times! This was one of such books though, filled with amazing adventures and encounters. The book is a memoir as a professional Finnish doctor, who went to study (borrowing/getting money from his parents) kung-fu at a Chinese temple for the first time when he was 17 years old. After this time Tolvanen ended up going to China again and again later on in his life and from these journeys who has written this wonderful and fast-to-read book.
Not only including funny moments, there are beautiful heart-melting stories in the book also. I read the whole book in one go, in 3-4 hours, a delightful read for sure. Thank you for the author for writing this book, I would love to read something from him again one day.
Tätä ei voi rehellisesti sanoa hyväksi kirjaksi hurjan lupaavasta nimestä ja kuvauksesta huolimatta. Aihepiirikin on itseä kiinnostava, joten pettymys oli sitä suurempi.
Tämä olisi ollut varmasti parempi, jos kirjoittaja olisi yksinkertaisesti kertonut kokemuksistaan, mutta sen sijaan selvästi mielikuvituksella voimakkaasti höystetyt tarinat ja sattumukset olivat paksua nieltävää. Kung-fu -opetukset ja teoria oli myös nivottu kömpelösti mukaan kokonaisuuteen ja näin muuten kiinnostava asia muuttui puuduttavaksi.
En myöskään saanut kunnollista kuvaa kirjoittajan harjoittelusta temppelissä, hänen kehityksestään kung-fun osaajana tai esimerkiksi temppelien ja koulujen elämästä.
It's hard to find good travel related books, but this was defenitely one. His time in China practicing kung-fu seems like a very unique. He encountered lots in good and in bad and he has such an heartedly way to tell about it. Not to forget his humour, I have to admit I did laugh out loud few times. I'm glad he shared more than just glory of kung-fu training and also opened up his life there, it made it all more real and fresh. And through out the book you can sense his deep connection for China through the kung-fu.
Tämä oli omaan makuuni turhan täynnä uskomattomia sattumuksia. Olisin lisäksi kaivannut tarkempaa aikajännettä matkoista ja niiden pituuksista. Luku Shaolin-temppelin historia (s.53) oli referaattimainen, eikä erityisen sujuva.
Tolvasen Kiinasta saa kuitenkin kiinni samasta (stereotyyppisestä?) tunnelmasta, kuin useissa muissa matkakirjoissa. Kiinan muistelmien aatelia on minusta edelleen Michael Levyn Kosher Chinese. Suosittelen sitä kevyiden matkakertomusten ystäville.
An amusing quick read. The protagonist travels to a faraway land (China), gets into strange situations (studying Shaolin kung fu), meets interesting people, and grows as a person.
Nicely written but not much to remember. I assume this would be a great gift to a 16-20 years old Westerner, who is interested in China and kung fu.
Helppolukuinen ja hauska päiväkirjamainen tarinakokoelma. Jäin myös kaipaamaan suuresti tarkempaa tietoa temppeleistä ja harjoittelusta. Mitä en jäänyt kaipaamaan on että sukupuolielintä kutsutaan ”naperoksi” tai ”pippeliksi”.
Jos haluat tietää lisää kung-fusta temppeleissä, tämä ei ole oikea kirja. Jos taas haluat lukea kepeästi kirjoitettuja nuoren miehen toilailuja ulkomailla (tässä tapauksessa Kiinassa), viihdyt varmasti.
Kevyttä iltalukemista nuoren miehen toilailuista Kiinassa. Hauskoja sattumuksia jaksoi lukea yhden kirjan verran. Kirjana ei erityisen hyvä kirjoitukseltaan tai rakenteeltaan, mutta kiinnostavat tarinat piti matkassa.
Aika kevyt ja pinnallinen tarina. Tiedollinen puoli kantoi tarinaakin eteenpäin. Mielenkiintoista tietoa kung-fusta ja ennen kaikkea Shaolin suuntauksesta.
Erittäin viihdyttävä ja nopealukuinen omaelämäkerronnallinen teos. Vaikka muutamat kappaleet olivatkin hieman puuduttavia, niin kokonaisuutena hyvin mukaansatempaava teos. Etenkin kappale "Käärmeen pää katkaistaan viimeisen kerran" oli suorastaan sydäntä särkevän koskettava. Minä, joka harvemmin jaksan kiinnostua omaelämäkerroista, en malttanut laskea tätä kirjaa käsistäni!