Varoituksia, vaatimuksia, vaientamista ja vaikenemista. Johtavien poliitikkojen suojelua. Yleisradiossa vuosia velloneet ongelmat räjähtivät julkisuuteen viime talvena, kun Terrafame-uutisesta suuttunut pääministeri pommitti toimittajia sähköposteillaan. Kohutun uutisen tekijät kertovat nyt, mitä Yle-kriisin aikana tapahtui.Vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen johtaa itsevaltiaasti tuhannen työntekijän mediajättiläistä. Harmittomia uutisia saa tehdä vapaasti, mutta yhteiskunnallisiin vaikuttajiin kohdistuvaa kriittistä uutisointia hän rajoittaa kovaotteisesti. Talvella totuus Jääskeläisen valtakunnasta alkoi paljastua pala palalta.
Vau, mikä kuuntelukokemus! Epäilen, ettei tämä olisi itse läpi kahlattuna välttämättä viiden tähden teos, mutta Juhani Rajalinin lukemana Ylegate kasvaa trillerin kaltaiseksi jännitysnäytelmäksi, jonka ei toivoisi loppuvan.
Kuvaukset eritoten Atte Jääskeläisen ja Riikka Venäläisen toiminnasta ja sanomisista ovat kylmäävää luettavaa: ne saavat pudistelemaan päätä ja pyörittelemään silmiä. Juha Sipilä nyt aina nostaa verenpaineen pilviin, oli konteksti mikä hyvänsä. Törkeydellä ei tunnu olevan rajoja. Toisaalta tarinan pahiksia käy myös sääliksi, niin peloissaan he ovat.
Vähän jäi häiritsemään, kuka tiedot Ylen tilanteesta vuoti Suomen kuvalehdelle. Ylegatessä annetaan mielestäni ymmärtää, että SK:n tietoisuus tuli Salla Vuorikoskelle yllätyksenä, mutta googlailun tuloksena selvisi, että tiedot vuotaneita toimittajia oli ilmeisesti kolme ja että SK:ssa oltiin varsin perillä Ylen tapahtumista. Voihan kyseessä olla muukin kuin kirjan kirjottanut kolmikko, mutta olisi varsin houkuttavaa kääntää katse itse kirjoittajiin.
Kuuntelukokemukseni tuskin olisi ollut näin voimakas, ellen olisin itse tavannut erästä entistä päätoimittajaa ja saanut hänestä täysin nilkkiä mielikuvaa. Tämä teos on minulle erityisen totta, koska olen todistanut, kuinka valheiden syöttäminen jatkuu ja jatkuu, vain aika ja paikka vaihtuvat.
Edellisen kerran olen kokenut kirjan yhtä voimakkaasti todennäköisesti lukiessani Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Samaan aikaan mormonipoika yritti vikitellä kelkkaansa. Henkilökohtainen tunneside teoksen teemaan tai aiheeseen syventää lukukokemusta aivan merkittävällä tavalla.
Suosittelen Ylegateä äänikirjana jokaiselle suomea taitavalle ja etenkin rikossarjoista joko TV:ssä tai kirjoina pitäville. Tässä on samanlainen poljento.
Erinomaisesti kirjoitettu. Teksti on helposti ymmärrettävää. Selvittää hyvällä tavalla kokoa asiassa tapahtuneet asiat. Suosittelen jokaiselle jota kiinnostaa tietää mitä tapahtui Ylegatessa.
Yhdessä päivässä luettava helppolukuinen kirja. On vaikea muodostaa käsitystä kirjasta ja sen sisällöstä, koska siinä esitetyt näkemykset ovat aika yksipuolisia ja negatiivissävytteisiä, eikä vasta-argumentteja tai muita näkemyksiä ole esitetty.
Kirjoittajien kokemukset ja näkemykset ovat kyllä surullista luettavaa, sillä kirjassa annettu kuva kyseessäolevan yhtiön silloisesta työskentelyilmapiiristä, kirjoittajien kertomuksen mukaan, ei ollut hyvä. Sisältäen vihjauksia, varoituksia, epäselviä ja ristiriitaisia ohjeistuksia, pelottelua työsuhteen päättymisestä...
Hiljaiseksi vetää lukea tällaisesta johtamiskulttuurista Suomessa.
Yleisradion raskas organisaatio, eri osastoineen ja osastojohtajineen avautuu lukijalle hämmästyttävän hyvin. Lukiessa pysähtyy kauhuissaan miettimään myös kirjan kirjoittaneiden toimittajien mukana sitä, miten verorahoitteisen uutisorganisaation tehottomuus on välillä huipussaan. Kirjan koostaneet, Yleltä jo lähteneet toimittajat avaavat lukijalle myös journalismin avainkohtia ja miksi Ylegate on huomionarvoinen kirja kaikille tutkivasta journalismista kiinnostuneille.
Kirja on hyvin ajankohtainen ja hyötyy siitä, että sen lukee tuoreeltaan.
Kirja on tarina siitä, mitä tapahtuu kun periaatteelliset journalistit törmäävät hyvä veli -verkostoon ja osaamattomaan esimieheen.
Lukijan on kuitenkin hyvä huomata, että kirjoittajat olivat Ylegatessa osapuolena. Tällöin kyseessä ei ole puolueeton tapahtumien läpikäynti, vaikkakin kirja on siihen muotoon kirjoitettu. Ansioton tämä teos ei kuitenkaan ole. Muistelmana tämä työ voi toimia hyvänä pohjana analyyttisemmälle ja puolueettomalle työlle.
Kirjaa voi suositella Ylegaten tapahtumista kiinnostuneille, edellä mainittu kaviaatti huomioiden.
Ylegate kertoo kolmen toimittajan kokemuksista ja kulissien takaisista tapahtumista Yleisradion pahimman mediakriisin aikaan. Monipolvinen tapahtumaketju selostetaan selkeästi.
JSN:n mukaan yleisöllä oli oikeus tietää, mitä pääministeri Sipilä teki ja mitä oli syytä uutisoida. Tämä kirja kertoo paitsi näistä uutisista myös siitä, mitä kaikkea muuta tapahtui ja kuinka huipputason ammattilaiset, nyt jo entiset Ylen toimittajat yrittivät palvella yleisöään.
Hämmentävän helppolukuinen kirja takavuosien tapahtumista.
Seurasin joskus Sipilän julkisuuskäänteiden tienoilla median uutisointia aktiivisesti. Ylen etunenässä. Miten harmittavaa, että joitakin juttuja jäi julkaisematta.
Harmittavaa sekin, miten varovaisia ihmisiä päättävillä portailla voi olla. Mikäli on uskominen kirjaan ja miksei olisi.
Melkoista ruskeakielisyyttä ja suojelua Ylen ex-johdolta ex-päämininisteriä kohtaan. Tälläiset "jääskeläiset & co" saisi toimittaa sinne kuuluisan saunan taakse. Vmp.
Toisaalta vastaavaa touhua on nähtävissä erilaisissa muissa suomalaisissa firmoissa. Tietyt tahot vaiennetaan eikä mitään tapahdu jos johto ei halua ikäviä asioita julkisuuteen ja siten asioiden muuttuvan.
Provosoivasta ja selkeän puolueellisesta tyylistään huolimatta tarkkaa Ylen itsenäisyyden horjumisen kuvausta. On vaikea ymmärtää miksi Ylen tuolloinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on vaikeuttanut alaistensa työtä, taipunut poliitikkojen painostukseen - ja saanut jatkaa tämän kaiken jälkeen merkittävissä johtotehtävissä (vai juuri, koska taipuu?)
Suurin anti kirjassa on laittaa koko asia, jota on päässyt seuraamaan eri julkaisijoiden artikkelien ja eri medioiden kautta, yksiin kansiin. Kirjassa on tuotu esiin analyysia asiasta, mutta sitä olisi voinut viedä vielä pidemmälle.