Miten tehdä Suomesta eläinten hyvinvoinnin edelläkävijä? Eläinten hyvinvointi kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 2005 vain 34 prosenttia suomalaisista piti mielipidetiedusteluissa eläinten kasvatusoloja tärkeänä asiana. Vuonna 2012 luku oli jo 62 prosenttia ja nykyään kysymyksenasettelusta riippuen 90 tai 99 prosenttia suomalaisista määrittelee eläinten hyvän kohtelun itselleen tärkeäksi asiaksi.
Virallinen Suomi on kuitenkin menossa vastakkaiseen suuntaan: Suomesta on nopeasti tulossa eläintensuojelun takapajula. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on nyt alempaa keskikastia ja putoaa koko ajan alemmas sitä mukaa kun muiden EU-maiden lainsäädäntö kehittyy.
Parsinavetat, sikojen porsimishäkit, lehmänsarvien polttaminen ilman kivunlievitystä ja turkistarhaus on kielletty yhä useammissa Euroopan maissa mutta Suomessa ne ovat edelleen sallittuja. Suomi on EU:n ainoa maa, joka myöntää investointitukia parsinavetoille.
Suomen nykyinen eläinsuojelulaki on säädetty 20 vuotta sitten. Eduskunnan käsiteltäväksi vuonna 2017 tuleva uusi eläinsuojelun puitelaki olisi oiva tilaisuus korjata tilanne. Eläinten kohtelun parantamista ei kuitenkaan ole mainittu Suomen nykyisessä hallitusohjelmassa.
Uusi eläinlaki kokoaa yhteen tietoa eläintuotannon nykytilanteesta Suomessa. Se esittelee tärkeimmät eläinlakiin liittyvät kysymykset ja käy läpi uusimpia eläinten hyvinvointiin liittyviä tutkimustuloksia.
Kirjan kirjoittajiin kuuluvat toimittajien lisäksi muun muassa oikeustieteen tutkijat Visa Kurki ja Tarja Koskela sekä kirjailija Risto Isomäki.
Mai Kivelä is a Finnish human rights activist and feminist. She was a candidate for the 2015 Finnish parliamentary election and is since 2013 serving as general secretary of the Finnish Left Youth.
Kivelä has operated in numerous non-governmental organisations, amongst others Greenpeace, Teollisuusalojen ammattiliitto (Industrial Unioin TEAM), and Kepa ry (Service Centre for Development Cooperation). Within Vasemmistoliitto (Left Alliance) she has placements in the task force for environment, as vice chairman in Kallion Vasemmisto (Left Alliance in Kallio), and as board member in the Finnish UN Association.
Having previously completed studies in sociology and civic participation, in 2013 she graduated a MSc in Environment and Development from King's College in London.
En odottanut kirjalta oikeastaan mitään uutta, koska olen ollut eläinoikeustoiminnassa jo melkein 10 vuoden ajan, mutta yllätyin iloisesti! Varsinkin hyvinvointitutkimuksesta opin paljon uusia yksityiskohtia: eläinten varhainen vieroitus vähentää heidän leikkimisensä määrää, kasvattaa kanojen kuolleisuutta ja lisää nokkimisten määrää, lehmät seisovat parressa enemmän, koska makuullemeno ja nousu on epämukavaa, turkistarhaoloissa 18-44 % ketuista on huomattu ongelmia poikasten tuottamisessa ja broilereista 30 prosentilla on epämuodostumia jaloissaan, jotka voivat jopa johtaa sääriluiden vääntymiseen tai sijoiltaan taittumiseen. Vaikka minulle mielenkiintoisin osuus olikin hyvinvointitutkimuksia koskevat kirjoitukset, kirjassa on myös tiiviit ja tarkat kuvaukset kansalaismielipiteistä sekä Suomessa että maailmalla, lainsäädännön ja eläinvalvonnan tilasta ja pohdintaa eläinjuridiikan ja maanviljelyn tulevaisuudesta. Erinomainen teos varsinkin ensimmäiseksi eläinoikeuskirjaksi, mutta myös kaltaisilleni konkareille hyödyllinen.
Tärkeä ja hyvin perusteltu yhteenveto uudesta eläinsuojelulaista, ja siitä mitä uudistuksia sen pitäisi sisältää. Teksti sisälsi runsaasti lähdeviittauksia, tosin joihinkin väitteisiin olisin kaivannut niitä vielä lisää. Vaikka aihe on laaja ja perustelut moninaisia oli tieto saatu kirjoitettua hyvin ymmärrettävään ja sopivan tiivistettyyn muotoon.
Luin kirjan ensimmäisen kerran 2017 ja uudelleen nyt kun nykyisen hallituksen ehdotus uudeksi eläinlaiksi ("laki eläinten hyvinvoinnista") pitäisi olla tuloillaan tänä syksynä. Kirja on yhtä ajankohtainen kuin julkaisuvuonnaan.
Kirja käsittelee lyhyesti ja ytimekäästi keskeiset parannukset eläinten hyvinvointiin jotka uuteen lakiin on tärkeä saada, kuten parsinavettojen ja emakkohäkkien kieltäminen, valvonnan tehostaminen, kivualiden toimenpiteiden (kuten nupoutuksen ja kastroinnin) kieltäminen ilman kivunlievitystä jne. Luvuissa käsitellään ensin nykytilanteen epäkohdat tilastojen ja eläinten hyvinvointitutkimusken valossa ja sitten verrataan tilannetta muihin pohjoismaihin. Kirja lopuu kolmeen yleisluontoisempaan lukuun eläintuotannon ilmastopäästöistä, eläimistä oikeussubjekteina ja maaseudun tulevaisuudesta.
Kokonaisuutena kirja on todella kattava kokonaisuus joka antaa lukijalleen hyvät eväät ymmärtää lainsäädännön nykyiset ongelmat ja suomen tilanteen verrattuna muihin pohjoismaihin. Kirjasta oppii myös paljon uutta tutkimustietoa eläinten hyvinvoinnista. Kunnianhimoiselle eläintenystävälle kirja voi vaikuttaa varsin nössöltä ja tylsältä, mutta osasin itse arvostaa kuivaa ja maltillista asiantuntijalinjaa, vaikka kannatan itse radikaalimpia tavoiteita kuin mitä kirjassa esitellään.
Opin paljon lainsäädännöstä, se osio oli tässä selitetty mukavan kansantajuisesti. Ehdotetut muutokset oli at myös hyvin perusteltuja ja omankin järkeilyni mukaan kohtuullisia.