Across the world, cities are encouraging cycling to make their centers livable again.
Could cycling actually become a key organizing principle for future urban growth and the design of new buildings? What would cities designed for cycling look like and feel like? What is needed to make the perfect cycling city?
In Velotopia: The Production of Cyclespace in Our Minds and Our Cities, architectural theorist and historian Steven Fleming, a leading international figure in bicycle urbanism and author of the bestselling Cycle Space (2013), argues that the best-connected cities in the future will be those that put cycling before walking and public transport. According to Fleming, cities organized around cycling will be greener and healthier, but also fairer and more accessible than today’s cities―more productive, comfortable, social and fun. In this volume, Fleming dares readers to think big, to radically reimagine cities and city life around movement on two wheels.
The first bike-centric model of urban planning and building design, Velotopia is a book for designers, planners, students, advocates and the general reader―all those shaping cities and the built environment who imagine a future for the cycling city.
Librarian Note: There is more than one author in the GoodReads database with this name.
This is Steven^^Fleming, where^=space.
About Steven Fleming Dr. Steven Fleming is a leading theorist of architecture and urban design as these relate to bicycle transport, developing architectural and planning responses to the problem of large scale bicycle oriented urban redevelopment.
Velotopia on arkkitehdin kirjoittama kirja, jonka kohdeyleisöä ovat ennen kaikkea arkkitehdit. Mutta kirjan sisältö on sellaista, joka ihan kaikkien olisi syytä omaksua muodossa tai toisessa.
Keskeinen kysymys kirjassa ei ole sen enempää eikä vähempää kuin kaupunkien ja siten koko maailman tulevaisuus: kuinka käy, kun kehittyvien maiden miljardit ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja ottavat esikuvakseen rikkaiden maiden elämäntavan?
Velotopian vastaus on, että riippuu ihan siitä, millaista esikuvaa rikkaat maat tarjoavat. Tämän jälkeen esitellään häpeilemättä sellainen esikuva, jota kehtaa kopioida: yksinkertaiseen ja eleganttiin teknologiaan perustuva kaupunki, jossa asuminen on tiivistä ja liikkuminen nopeampaa kuin nykyisissä suurkaupungeissa, mutta elämänlaatu paljon parempi. Ja se yksinkertainen teknologia on polkupyörä.
Pelkistetty utopistinen ihanne lähtee siitä, että rakennukset (niin asuinrakennukset kuin toimistot) suunnitellaan sellaisiksi, että niihin voi ajaa pyörällä sisään ja pyörämatka alkaa ja päättyy suoraan asunnosta ja toimistosta. Kerrostalojen käytävät eivät ole vaakasuoria, vaan parin asteen kulmassa suoraan kadulle laskevia luiskia. Kadutkaan eivät ole jäykän korttelirakenteen rajaamia, vaan talot lepäävät paljolti pylväiden päässä ilmassa niin, että talojen alapuolisessa kaupunkitilassa voi esteettä pyöräillä mihin suuntaan tahansa. Loivat alamäet kiihdyttävät ajonopeuteen ja loivat ylämäet talojen vierustoilla hidastavat kävelyvauhtiin.
Utopian konkretisoimiseksi esitetään tapaustutkielmia uudisrakennushankkeista erinäisissä todellisissa kaupunkikohteissa. Uutta kaupunkiparadigmaa ei nimittäin rakenneta tyhjiöön, vaan lomittain nykyisen auto- ja metrokaupunkirakenteen kanssa. Ajan mittaan pyöräkaupunki valtaa alaa, ja yhä useammat ihmiset haluavat muuttaa voittajien puolelle asumaan.
Aivan erinomaisen tärkeä, innostava ja ennen kaikkea konkreettinen kirja kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista, jossa keskitytään olennaiseen — funktioon — ja jätetään pintakrumeluurit ja nostalgisointi sivuun. Harvoin maailman pelastaminen on kuulostanut näin yksinkertaiselta mutta kuitenkin näin mahdolliselta.