Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaani on pantu tehosekoittimeen ja siirretty nykypäivään. Tällä kertaa puheenvuoron saavat ennen kaikkea naiset, heidän halunsa ja unelmansa. Miten ihana on Wenla Männistö, jota kaikki sällit fanittavat? Tai millainen on hänen käytännöllinen mutta salaperäinen äitinsä, kumpulalainen kätilö Marja Männistö? Oman äänensä saavat myös veljesparven äiti Alli Jukola, joka pohdiskelee mennyttä pilvenlongalta käsin, suorapuheinen ja häpeämätön pesijä Kajsa Rajamäki sekä enkeleihin uskova Ansku Seunala. Ja huonomaineiset Jukolan jolpit vain heittävät löysää läppää television sotasarjojen äärellä.
Riina Katajavuori on 1990-luvun näkyvimpiä nuoria suomalaislyyrikoita. Hän on ollut keskeisiä hahmoja niin Nuoren Voiman Liiton kuin Elävien Runoilijoiden Klubinkin toiminnassa ja hänen runojaan on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Lisäksi hän on kirjoittanut myös proosaa ja tekstejä lehtiin kuten Parnassoon ja Imageen.
Katajavuori valmistui filosofian maisteriksi kirjallisuuden oppiaineesta Helsingin yliopistosta vuonna 1995. Lisäksi hänellä on kirjallisuuden opintoja Edinburghin yliopistosta.
Riina Katajavuoren vanhemmat ovat toimittaja Juhani Marttila ja kirjailija Satu Koskimies (Satu Marttila) Katajavuoren runoteos Koko tarina oli Einari Vuorela -palkintoehdokkaana vuonna 2005 ja Lahjat-romaani Runeberg-palkinto -ehdokkaana vuonna 2004. Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi hän on ollut ehdolla kahdesti, vuosina 1999 ja 2002. Vuonna 1995 hän sai Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kunniamaininnan ja vuonna 1995 Tanssiva karhu -palkinnon kunniamaininnan. Vuonna 1994 hän sai Kansan Sivistysrahaston Katri Vala -stipendin.
Riemastuttava versio ja päivitys Aleksis Kiven seitsemästä veljeksestä, aivan uudenlaisessa paketissa tosin ja aivan erilaisella tyylillä ja kielellä kirjoitettuna. Katajavuori on aivan omaäänisensä kertoja ja on onnistunut tässä romaanissa hienosti ja huolellisesti tarkentamaan katseensa nykypäivän nuoriin, sukupolvien eroihin ja veljesten (Kumpulan "Juko brossien") lisäksi myös veljesten elämänpiirissä pyöriviin, tärkeisiin tyttöihin ja naisiin, niihin henkilöhahmoihin, jotka Kiven veljesromaanissa aika lailla täysin sivuutetaan. Katajavuori kuvaa nykypäivän tyttöjä ja myös naisia ja äitejä oivaltavasti ja lempeästi.
Itse tykkäsin erityisesti siitä, kuinka kaikki kirjan henkilöhahmot näytettiin aitoina, inhimillisinä, erehtyväisinä. Virheet sallitaan paitsi Jukolan poikakatraan velikullille, myös kirjan naisille, äideille ja tyttärille.
Kieli ja kerronta on humoristista, rohkeasti uusilla ilmaisutavoilla ilottelevaa ja kuitenkin hahmojaan lempeästi ymmärtävää. Tarinointi pohjaa pääosin huumorille, mutta myös vakavemmissa vesissä ja syvemmissä mietteissä käydään. Henkilöhahmojen, näkökulmien ja tarinoiden runsaus alkoi välillä vähän hengästyttää, mutta loppujen lopuksi kyydissä kesti varsin mukavasti.Viihdyttävää luettavaa, niin nuorille kuin aikuisillekin.
Riehakas, röyhkeä ja riemukas. Näkökulma on naisten, mutta Kiven Seitsemän veljestä on tässä vahvasti läsnä. Kerronnasta neljä tähteä, nykyhetkeen siirretystä tarinasta kolme.
Muodollisesti pätevä, kekseliäs uusinta klassikosta sytytti, liekehti mielessä yli puolen välin, kunnes tarinan lento hiipui itseään toistavaksi sählingiksi. Päässä alkoi pyöriä kysymys: Miksi vauhdin otto Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä? Täysin itsenäisen romaanin ainekset olisivat, pienin kehittelyin, helposti Riina Katajavuoren ulotuvilla. Nyt syntyi väistämätöntä ristiriitaa. Miten kansalliskirjailijan pääteosta voi sivuta lähdettä kohtaamatta, ohittaen? Mielestäni kokeileville uusinnoille löytyy avointa tilaa. Niitä pitäisi tehdä sekä kustantaa rohkeammin siitä huolimatta, että lähtöasetelma helposti ajaa erimielisyyteen tai hienoiseen epäonnistumiseen. Satun pitämään Aleksis Kiven kuvailevista analyyseistä, läsnä olevasta omasta muotokielestä, vahvasti vedetyistä luonteista ja alkuperäisen teoksen verevyydestä. Kiven tuotannon innoituksesta syntyi suomalaisen kertomakirjallisuuden tajunnanvirta eli seuraava genere Volter Kilven Alastalon sali-romaanissa. Uuden polven kerrontaan nytkin ylletään, aidon tuntuisesti, ei - jos vertaus sallitaan - mestarillisesti. Vaikka Riina Katajavuori tarjoaa ajan tyyppi-gallerian, kahlaa Wenla Männistössä läpi muutoksen levottomista mielenliikkeistä, asenteista, luonnehäiriöistä tunnepohjaisiin valintoihin ja kokemuksiin, jäävät henkilökuvat hehkutuksen keskellä luonnosmaisiksi. Ehkei ole tarkoitus nyt lävistää ihmissieluja, mutta silti olisin toivonut terävämpiä kohdistuksia tai syviä käyntejä pinnan alle.
Tästä ei kyllä voinut olla tykkäämättä! Riemastuttava ja räväkkä päivitys Kiven klassikolle! Välillä nauratti ja välillä tuli tippa silmään, niin aitoja a eläviä nämä tytöt, äidit ja isoäidit olivat. No joo - kaikki eivät tietenkään olleet eläviä sanan perinteisessä merkityksessä. Unohtaa ei myöskään sovi Juko Broseja, tuota jöröjukkien ja jörriköiden perisuomalaista (tietyin varauksin) joukkiota.
Luin tämän kirjastosta mutta voisin harkita hankkivani sen omaankin hyllyyni, siihen Kiven Seitsemän veljeksen viereen.
Naisenergiaa seiskaveikalle isommalla kädellä. Ihana aistillisuus, ilkeäkin seksuaalisuus ja himokas hikisyys ovat nuoren tytön, äitien ja vanhusten elämän keskellä. Syrjäytyminen, uudelleenaloittaminen ja anteeksianto tekevät Katajavuoren kirjasta sekä hauskan että itkettävän. Mitenhän osaisin vinkata tätä?
Alussa mietin, että haluaisin tykätä tästä enemmän. Sitten löysin tästä niin paljon nuoruutta ja sen ymmärtämistä, että ilahduin valtavasti. Siitä viisi tähteä, muusta kolme, neljä on hyvä siinä keskellä.
Nuortenkirjoissa on kaksi isoa ansaa ja tämä sortuu molempiin. Ensiksi, kun aikuiset kuvittelevat kirjoittavansa nuorten kielellä se on nöyryyttävää niin kirjoittajalle, nuorille kuin lukijoille. Toiseksi, meemien elinikä on lyhyempi kuin aika kirjoittamisesta kustantamiseen. Kaikki se hyvä pohdinta ja kerronta mitä tässä kirjassa oli katkesi siis vanhentuneisiin meemeihin ja epäuskottavan dialogiin. Lopputuloksena on kirja jolta on kysyttävä samaa kuin kansallisteatterilta niin usein: ”Kaikkea saa modernisoida mutta miksi modernisoida vain modernisoinnin tähden, ilman että sillä on sanomaa.”
Olisin halunnut tykätä tästä enemmän, mutta kahteen ja puoleen tähteen jäi. Klassikot kaipaavat uustulkintoja, ne vahvistuvat niistä ja tulevat osaksi yhä uusien sukupolvien tarinoiden aluskasvullisuutta ja taustaa. Ja Seitsemän veljestä sijoitettuna nyky Helsingin lähiöön ja kerrottuna naisten kautta on niin järisyttävän hieno ja ilmeinen idea, että kumma ettei siitä ole jo tusinoittain versioita. Mutta tämä ei ihan toimi. Kromi on halpaa hopeamaalia, verhoilussa on fuskattu ja moottorina tonnikakssatasen Ladan vanha kone. Ei tällä katujen kingiksi ole asiaa. Valitettavasti.
Kirjan ensimmäinen kolmannes piti lukea ennen kuin pääsi kunnolla lukemisen makuun. Koska kertojaääni vaihtuu nopeasti niin alku oli sellaista poukkoilua henkilöstä toiseen. Kun tarinaan pääsi mukaan, se parani kaiken aikaa.
Pohdin lukiessani miten tätä vinkkaisin ja kenelle. Ysiluokkaa ajatellen tätä luin ja heille varmasti tulen kertomaan kirjasta. Hyytävää analyysia en kirjasta haluakaan tehdä - iloinen lukukokemus.
Hauska viihdyttävä kirja! Vertailua Kiven 7-veljeksen ja Männistön Wenlan välillä on turha alkaa tekemään, koska en ole lukenut Kiven versiota. Myönnän sivistymättömyyteni. Wenla Männistö vilisee uskomattomia henkilöhahmoja ja elämäntarinoita melkein liikaa. Mutta säilyttää kiinnostavuutensa loppuun asti ehkä juuri siksi. Toimisi luultavasti myös näytelmänä loistavasti. Dialogiakin on jo valmiina siinä määrin. Suotta luokiteltu nuortenkirjoihin ainakin meidän kirjastossa.
Kyllä minä pidin tästä seitsemän veljeksen nykypäivän tulkinnasta, vaikka tekstin fragmentaarisuus ajoittain häiritsikin ja tuntui tietoiselta kikkailulta enemmän kuin kertomisen tarpeen sanelemalta. Riemastuttavinta tässä oli naisnäkökulma koko veljesten tarinaan. Juko Brossit jäivät itse asiassa melko litteiksi sivuhenkilöiksi, ja ainakin oma mielenkiintoni oli lähinnä vahvojen naisten selvitymisessä ja kehittymisessä.
Olipa raikas ja räväkkä kirja! Olin vähän ennakkoluuloinen tietäessäni tarina nyhteydestä Seitsemän veljestä -romaaniin, mutta kirjailijan rohkea vetäisy toimi. Ihastuttavaa nykynuorison kuvausta ja kieltä, joka on kovasti tätä päivää, jonkinlainen aikamme kuva. Hahmot olivat sympaattisia ja rakastettavia, heitä jää suorastaan ikävä kirjan loppuessa.
Saako tälle antaa kaksi tähteä? En tiedä oliko muodosta riippuva asia (kuuntelin äänikirjana), mutta en vaan saanut tästä kauheasti irti. Wenla oli pikkuinen teinihoratsu ja Jukolan veljekset alkoholiongelmaisia vastuunpakoilijoita, näin kärjistetysti.
Ei sillä, että olisin Seitsemästä veljeksestäkään kauheasti pitänyt.
Ehkä kuitenkin 2½, mutta menköön kolmosella. Ideana hyvä sijoittaa Seitsemän veljestä nykyajan Helsinkiin, mutta toteutus tuntui jotenkin hajanaiselta enkä aina ihan ymmärtänyt jonkun kohtauksen pointtia. Ehkä olisin saanut enemmän irti lukemalla kuin kuuntelemalla. Kirjalla oli kuitenkin hetkensä.
Seitsemän veljeksen naiset nyky-Kumpulassa. Ihan näppärä mukaelma, mutta henkilöt jäävät ohuehkoiksi. Katajavuori viljelee loppumattomasti viitteitä elokuviin ja tv-sarjoihin. Auttaisi ehkä, jos olisi nähnyt ko. teokset.
Taikasieniä, pikavippejä, koheltavia teinejä. Kyllä, tämä on tuore ja virkistävä versio Seitsemästä veljeksestä - harmi etten päässyt kunnolla mukaan teoksen maailmaan. Tai sitten tämä ei vain ollut teos minua varten.
Äänikirjana mainio! Hauska, ehkä vähän törkeekin. Ja tuli himo lukea Seitsemän veljestä Kiven tapaan uudelleen. Tämäkin päivä nähty. Kiinnostaa sisi verrata, miten Katajavuori tähän kumpulalaiseen naisvinkkeliin onkaan päätynyt. Mainio!
Suoraansanottuna olisi varmaan jäänyt tämä Wenla Männistö lukematta ellei kirjastosta olisi tarttunut mukaan äänikirjaa. Krista Putkonen-Örn lukee sen verta herkullisesti, että Juko Brossien ja mimmien hommat jaksavat kiinnostaa seitsemän levyn ajan. Viihdytti hyvin työmatkoilla reilun viikon!
Hauska lukukokemus, joka sai aikaan sen, että tekee mieli lukea taas Seitsemän veljestä. Välillä räävitöntäkin nuoruuden kuvausta, joka kyllä osui ihan maaliinsa.
Seitsemän veljestä nykypäivänä. Hauskasti sama muoto kuin Kiven alkuperäisessä - oli helppo seurata, kun aina sanottiin kuka puhuu. Tytöillä vahva asenne. Loistava lukija Krista Putkonen-Örn! Helmet: 36 (runo tärkeässä roolissa; runoahan ne laulunsanatkin ovat...)