Mistä johtuu, että joukossamme on aina vain enemmän ihmisiä, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin (ja mahdottomin) keinoin äärimmäiseen tulokseen?
Uudessa kirjassaan Juha T. Hakala pureutuu äärimmäisyyteen ilmiönä niin yksilöiden kuin yhteiskunnan ja instituutioidenkin tasolla. Hän kertoo, miksi kohtuus kannattaa ja miksi kohtuuttomuus on pahasta.
Huolen taustalla on usko siihen, ettei pinnistelevä ihminen voi hyvin.
Kirjassa esitetyt todellisen elämän uskomattomat esimerkit ovat kurkistusluukkuja ilmiöön, jonka äärelle lukijat halutaan istuttaa – pohtimaan oman elämänsä rakennusaineksia.
Juha T. Hakala on erinomainen ajattelija, jonka kirjoja soisin kaikkien lukevan. Kohtuuden kirja on jälleen oivallista luettavaa: Hakala ylistää kirjassa kohtuutta ja hämmästelee kaikkea sitä kohtuutonta äärielämysten hakua, jota yhteiskunta on täynnä ja joka ajaa ihmisiä uupumukseen ja loppuunpalamiseen. Jos elämä tuntuu kohtuuttomalta, pysähdy hetkeksi ja keskity olennaiseen. Tästä kirjasta saa oivallisia lähtökohtia elämän kohtuullistamiseen.
Joko riittäisi länkkärille maallisen mammonan ja extremen tavoittelu, kun ei se lopulta onnea tuo? Paikoin nauratti ääneen, mutta toisinaan toistoa ja muiden tekemisten taivastelua.
Tarina siitä, kuinka paljon keski-ikäinen mies voikaan itseään rakastaa. Latteuksia ja mukahauskoja sutkautuksia. Jos Harry Potterista tutut Gilderoy Lockhartin kirjat olisivat olemassa, tämä sujahtaisi vaivatta joukkoon.
Sisältää mielenkiintoisia ja tärkeitä ajatuksia, mutta pitkä miinus siitä, että osa kirjan luvuista oli lähes sanasta sanaan samoja kuin Hakalan aiemmassa kirjassa Pakattu aika. Ei ole kyllä täysin kosheria julkaista samoja tekstejä uudestaan eri kirjassa ja eri otsikon alla.
Nautin suunnattomasti Hakalan filosofisesta otteesta. Avointa pohdintaa suoritus- ja kulutusyhteiskunnasta, joka on entistä ankarammin kiristänyt otettaan TikTokin ja muiden kertakäyttötuotteiden myötä.
Mukavan leppoisaa mielipidekirjoitusviihdettä Ihmisen tarpeesta,taipumuksista liioitteluun. Esimerkit löytyy kattavasti yksilöllisestä yleiseen maailmanjärjestykseen...
Odotin tältä kirjalta vähän jotain muuta kuin kevyttä mielipidekirjoittelua. Odotin ehkä enemmän tieteelliseen ajatteluun nojaavaa pohdintaa ääriajattelusta ja kohtuudesta yhteiskunnallisina ja kulttuurisina ilmiöinä. Nyt tämä vaikutti jäävän pinnalliseksi kauhisteluksi. En jaksanut lukea loppuun.
Hieman ironisella otteella, hauskasti, mutta vakavastikin kirjoitettu katsaus tämän oudon aikamme ääri-ilmiöihin ja globaaleihinkin ääriasioihin. Helppo oli tunnistaa omiakin ääritilanteita. Vähemmälläkin pärjäisi, kaikkea kohtuudella.