What do you think?
Rate this book
Aiheita
Jouko Turkan, suomalaisen teatterin voimahahmon ja vaikuttajan, kirja tarjoaa huiman lukuelämyksen. Aiheita on pidäkkeetön, sovinnaisen ajattelun kahleet säälittä katkova kokoelma mietteitä, teemoja, luonnoksia ihmisistä, elämästä ja maailmasta, taiteesta ja teatterista, luovuudesta. Ennalta arvaamattomat ovet avautuvat lukijan mielikuvitukselle ja ajattelulle.
"Et mitään voi kuvata niinkuin on. Tee tarinoita. Etsi tapahtumien logiikka. Löydä lainalaisuudet. Johda niistä teoria. Katso pikkuisen lihavaa naista ja näet jo kohtalon. Tiedät mikä on tapahtumien vääjäämätön logiikka. Äkkäät jollakin tekohampaat ja hän on paljastunut. Mikä aihe on naisen musta silmä, siinä on kaikki. Freud ja Marx ja kaikki mitä he ovat matkaansaattaneet. Kynsitty miehen naama on sinfonisen tapahtumakulun seuraus...Tai kuinka traaginen aihe on tyhmä terve lapsi."
"Jonkin arvoista on vain se mikä on kohtuutonta, vain hulluus johtaa saavutuksiin. Niitä ovat ennätykset ja järkytykset; tavallinen on epätodellista, ne ovat todellisia. Ei luonnetta enää ole samalla tavoin kuin vanhankansandraamoissa. Ei luonne johda tapahtumiin ja kohtaloihin, vaan pakkomielteet, päähänpinttymät, himot ja kauhut. Tyypit ja omaksutut kohtalot ovat muuta kuin luonne ja niitä ihmiset ovat. Omaksumansa tyypin puitteissa ihmisellä on sitten vielä luonne tai monta luonnetta. Pyrkimyksenä on kerätä samaan koneeseen vastakkaisia ominaisuuksia kuten hellä ja raju, elämyksellinen ja taloudellinen, nuorekas ja kokenut. Pitää syödä paljon mutta olla laiha."
"Et mitään voi kuvata niinkuin on. Tee tarinoita. Etsi tapahtumien logiikka. Löydä lainalaisuudet. Johda niistä teoria. Katso pikkuisen lihavaa naista ja näet jo kohtalon. Tiedät mikä on tapahtumien vääjäämätön logiikka. Äkkäät jollakin tekohampaat ja hän on paljastunut. Mikä aihe on naisen musta silmä, siinä on kaikki. Freud ja Marx ja kaikki mitä he ovat matkaansaattaneet. Kynsitty miehen naama on sinfonisen tapahtumakulun seuraus...Tai kuinka traaginen aihe on tyhmä terve lapsi."
"Jonkin arvoista on vain se mikä on kohtuutonta, vain hulluus johtaa saavutuksiin. Niitä ovat ennätykset ja järkytykset; tavallinen on epätodellista, ne ovat todellisia. Ei luonnetta enää ole samalla tavoin kuin vanhankansandraamoissa. Ei luonne johda tapahtumiin ja kohtaloihin, vaan pakkomielteet, päähänpinttymät, himot ja kauhut. Tyypit ja omaksutut kohtalot ovat muuta kuin luonne ja niitä ihmiset ovat. Omaksumansa tyypin puitteissa ihmisellä on sitten vielä luonne tai monta luonnetta. Pyrkimyksenä on kerätä samaan koneeseen vastakkaisia ominaisuuksia kuten hellä ja raju, elämyksellinen ja taloudellinen, nuorekas ja kokenut. Pitää syödä paljon mutta olla laiha."
170 pages, Unknown Binding
First published January 1, 1982
5 people are currently reading
87 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
January 10, 2026
"Eihän palkkaa makseta sen perusteella mitä ihminen tekee vaan minkä ajan hän on työpaikalla."
"Minusta kaikki ne alttaritaulut joissa Jeesusta nostetaan ristiltä pitäisi korvata valokuvalla jossa poliisit nostavat puliukkoa autoon."
"Elokuvissa on liian vähän kaloja."
"Talonpoikaisantiikin ostajan seikkailuista voisi kertoa."
"Kuinka iso ja merkityksellinen keksintö olisi Iso Homo."
"Viaton tyttö on kesälomalla tullut uskoon ja nyt työtoverit odottavat jännittyneinä kuinka se vaikuttaa."
"Kouluajan tuttu tyttö tuli lihavana mammana vastaani Tampereella."
"Joskus sattuu että joku tulee vanhuksen ovesta sisään ja asettuu taloksi ja pitää vanhusta vankinaan."
"Kuinka voi olla koskematta kissan nenää?"
"Luin jostain miehestä joka oli matkustanut viisikymmentäkilometriä junan rapulla pakkasyössä."
"Kun näkee upseerin hallissa selvästi muijan lihatiskille pakottamana, ei voi mitenkään ottaa todesta väitteitä upseerikuntamme äärioikeistolaisuudesta."
"Työväenkirjailija tulee siihen käsitykseen ettei työväenluokkaa ole ja todistaa sen."
"Olen syntynyt kusen ja paskan välistä."
Vuoden 1. kirjani on Jouku Turkan Aiheita-kirja 1980-luvun alusta. Kirjassa on lyhyitä tarinoita tai novelleita tai esseitä, kahdella sanalla sanoen: tarinoiden aiheita. Kaksi ensimmäistä lainausta ovat itse teksteistä, loput ovat esimerkkejä Aiheiden avauksista. Ja varsin mielenkiintoisia avauksi ovatkin. Noista alkuasetelmista sitten tarinat lähtevät vyöryämään eteenpäin. Useimmat tarinat, aiheet, ovat sivun, kahden mittaisia.
Turkka kirjoittaa vähän kaikesta, myös itsestään, ja mielikuvitus todellakin lentää näissä tarinoissa. Joitain tarinoiden aiheita Turkka on kuullut tai lukenut jostain ja jalostaa niitä pidemmälle, jotkin aiheet ovat itse keksittyjä.
Kielenkäyttö on, no, turkkamaista. Varmasti Turkan tekstit ovat ilmestymisvuotenaan kohahduttaneet. Myös hyvin ronskia kielenkäyttöä on mukana. Vahvaa teksti on edelleen tänä päivänä.
Pientä epätasaisuutta on teksteissä eli jotkut osuvat hyvin kohteeseensa ja saavat lukijan paikoin hämmästelemään Turkan mielikuvitusta. Muutama tarina taas on melko laimea.
Lähdin lukemaan pienin innostuneinen ennakko-odotuksin. Ensin meinasin hieman pettyä, mutta sitten innostuin ja aiheet nappasivat mukaansa. Odotus oli nelosen luokkaa, parin ekan tekstin jälkeen mietin vahvaa kolmosta ja loppupäätös on heikko nelonen.
Arvioksi 3,7/5
Jouko Turkka: Aiheita (1982). 170 sivua (vuoden kokonaissivumäärä 170 sivua)
"Minusta kaikki ne alttaritaulut joissa Jeesusta nostetaan ristiltä pitäisi korvata valokuvalla jossa poliisit nostavat puliukkoa autoon."
"Elokuvissa on liian vähän kaloja."
"Talonpoikaisantiikin ostajan seikkailuista voisi kertoa."
"Kuinka iso ja merkityksellinen keksintö olisi Iso Homo."
"Viaton tyttö on kesälomalla tullut uskoon ja nyt työtoverit odottavat jännittyneinä kuinka se vaikuttaa."
"Kouluajan tuttu tyttö tuli lihavana mammana vastaani Tampereella."
"Joskus sattuu että joku tulee vanhuksen ovesta sisään ja asettuu taloksi ja pitää vanhusta vankinaan."
"Kuinka voi olla koskematta kissan nenää?"
"Luin jostain miehestä joka oli matkustanut viisikymmentäkilometriä junan rapulla pakkasyössä."
"Kun näkee upseerin hallissa selvästi muijan lihatiskille pakottamana, ei voi mitenkään ottaa todesta väitteitä upseerikuntamme äärioikeistolaisuudesta."
"Työväenkirjailija tulee siihen käsitykseen ettei työväenluokkaa ole ja todistaa sen."
"Olen syntynyt kusen ja paskan välistä."
Vuoden 1. kirjani on Jouku Turkan Aiheita-kirja 1980-luvun alusta. Kirjassa on lyhyitä tarinoita tai novelleita tai esseitä, kahdella sanalla sanoen: tarinoiden aiheita. Kaksi ensimmäistä lainausta ovat itse teksteistä, loput ovat esimerkkejä Aiheiden avauksista. Ja varsin mielenkiintoisia avauksi ovatkin. Noista alkuasetelmista sitten tarinat lähtevät vyöryämään eteenpäin. Useimmat tarinat, aiheet, ovat sivun, kahden mittaisia.
Turkka kirjoittaa vähän kaikesta, myös itsestään, ja mielikuvitus todellakin lentää näissä tarinoissa. Joitain tarinoiden aiheita Turkka on kuullut tai lukenut jostain ja jalostaa niitä pidemmälle, jotkin aiheet ovat itse keksittyjä.
Kielenkäyttö on, no, turkkamaista. Varmasti Turkan tekstit ovat ilmestymisvuotenaan kohahduttaneet. Myös hyvin ronskia kielenkäyttöä on mukana. Vahvaa teksti on edelleen tänä päivänä.
Pientä epätasaisuutta on teksteissä eli jotkut osuvat hyvin kohteeseensa ja saavat lukijan paikoin hämmästelemään Turkan mielikuvitusta. Muutama tarina taas on melko laimea.
Lähdin lukemaan pienin innostuneinen ennakko-odotuksin. Ensin meinasin hieman pettyä, mutta sitten innostuin ja aiheet nappasivat mukaansa. Odotus oli nelosen luokkaa, parin ekan tekstin jälkeen mietin vahvaa kolmosta ja loppupäätös on heikko nelonen.
Arvioksi 3,7/5
Jouko Turkka: Aiheita (1982). 170 sivua (vuoden kokonaissivumäärä 170 sivua)
May 4, 2018
Ihan hullua tekstiä, mutta kylläpä pieneen kirjaan mahtui paljon päräyttäviä aiheita ja ajatuksia. Ei ihme, että nämä piti purkaa paperille. Jos tuntuu, että tarvitsee ideoita vaikkapa reipashenkiseen teatteriesitykseen, tästä kirjasta löytyy kyllä. Vaikka kirja on julkaistu alunperin jo 1982, ei tätä kyllä mitenkään ole vielä tyhjennetty.
July 19, 2017
Varasin tämän kirjastosta viime vuoden elokuussa vähän sen jälkeen kun Jouko Turkka oli kuollut ja olin käynyt katsomassa teatterikesässä hänen näytelmänsä, joka merkitsi minulle henkilökohtaisesti hyvin paljon. Näköjään kaikki muutkin olivat päättäneet lukea sen, koska sain sen käsiini vasta nyt. Hyvä että sain! Tämä on suuri teos, vaikka ohut. Lukiessa lyhyitä, terävästi muotoiltuja tekstejä ei voi välttyä ajattelemasta Turkan kiivasta katsetta ja maanista puhetapaa. Kuten Turkan puhetta ei voinut jättää kuuntelematta, tätä kirjaa ei voi laskea käsistään ennen kuin sen on lukenut kannesta kanteen - ja todennäköisesti sen lauseet pyörivät päässäni vielä kuukausikaupalla.
Lukiessani ajattelin Turkan ja hänen muun tuotantonsa lisäksi aikaa. Aiheita on ilmestynyt 35 vuotta sitten, se on siis lähes saman ikäinen kuin minä. Turkka näkee kuvaamassaan nykyhetkessä - siis 80-luvun alussa - paljon sellaisia vikoja, mistä nykyään syytetään 2010-lukua. Ja toisaalta hän käyttää sanoja, joita ei nykyään näe, kuvaa ilmiöitä joita ei enää ole, pitää outoina jokapäiväisiä asioita.
Lukiessani ajattelin Turkan ja hänen muun tuotantonsa lisäksi aikaa. Aiheita on ilmestynyt 35 vuotta sitten, se on siis lähes saman ikäinen kuin minä. Turkka näkee kuvaamassaan nykyhetkessä - siis 80-luvun alussa - paljon sellaisia vikoja, mistä nykyään syytetään 2010-lukua. Ja toisaalta hän käyttää sanoja, joita ei nykyään näe, kuvaa ilmiöitä joita ei enää ole, pitää outoina jokapäiväisiä asioita.
October 28, 2023
Häkellyttävä, julma, riemukas, karnevalistinen, terävä ja liikuttava kirja. Pienet kertomukset paisahtavat maailmankatsomuksellisiksi kaikuluotaimiksi.
December 29, 2016
Hieno! Turkan ajatuksenjuoksu ja logiikka on riemastuttavaa, paikoitellen teksti on myös pakahduttavan kaunista ja runollista. Teoksen rakenne on kiinnostava, tosin ei erityisen nopealukuinen. Virkistävän erilainen teos.
February 28, 2018
Suoraan ytimeen meneviä tarkkoja ja nerokkaita havaintoja ihmisluonteesta ja elämän tilanteista. Turkka näki ihmisissä jotakin mitä me muut emme näe, ja hän purki aiheensa näihin omaleimaisiin ja poikkeuksellisiin kirjoituksiin. Ne ovat aloituksia, keskeneräisyyksiä ja kiteytyksiä, jotka jäävät mieleen kummittelemaan. Niissä on ihmiselämän pienuus ja ohikiitävyys, elämä ja taide jatkuvat, ja nämä sanat jäävät olemaan, mutta myös uusia tulee aina.
”Nyt olen näistä täysin vapaa, minun ei tarvitse koskaan enää kirjoittaa mitään. Ei jää sitä epämääräistä kaipausta, että joku sitten lukisi ne jälkeenjääneistä papereista.”
”Nyt olen näistä täysin vapaa, minun ei tarvitse koskaan enää kirjoittaa mitään. Ei jää sitä epämääräistä kaipausta, että joku sitten lukisi ne jälkeenjääneistä papereista.”
March 7, 2017
Kansallinen merkkiteoshan tämä on. Juu-u.
May 5, 2018
Huikea. Hullu. Uskomaton.
July 21, 2020
Tässä on näytillä se, miltä ihmisten jutut kuulostaisi jos impulssikontrolli (eli "filtteri") katoaisi. Kirja oli just sellainen mitä Jouko Turkalta odottaisikin.
October 31, 2020
Viimeisestä aiheesta meinasi lirvahtaa paskat housuun.
Haudalle kusemisesta voisi saada vihaa halaavan ja ruokkivan tarinan. Ihminen on oiva otus.
Haudalle kusemisesta voisi saada vihaa halaavan ja ruokkivan tarinan. Ihminen on oiva otus.
March 26, 2025
Puhutteleva ja omalaatuinen. Kuin kurkistus toisen ihmisen pään sisälle, missä sekavat (ajoittain häiriintyneet) ajatukset sinkoilevat vailla päämäärää.
January 23, 2017
Sain kirjan hyvältä ystävältäni postitse saatteella "Ville 17.1.17 - Tämä se on hurjaa kamaa :)" Ja olihan se!
Read
February 2, 2017Viihdyttäviä lastuja siitä, kuinka häpeä saa ihmiset käyttäytymään käsittämättömästi jopa oman henkensä uhalla.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews