Tämä kirja muistuttaa henkilöhahmoiltaan, miljööltään ja juonenkäänteiltään kovasti Virpi Hämeen-Anttilan pari vuotta aikaisemmin ilmestynyttä romaania Perijät. Maalaisidylli ja maanviljelys ovat molemmissa romaaneissa voimakkaasti läsnä. Molemmissa on kaksi sukua, joiden historiat ovat vuosikymmeniä sivunneet toisiaan, ja päähenkilönä nuori, vasta parisuhteensa päättänyt nainen, jonka työura on nousukiidossa. Kummankin päähenkilön äiti on vähintäänkin eriskummallinen ja haluaa sekaantua tyttärensä elämään, mutta kummassakin tytär muuttaa väliaikaisesti iäkkään yksinasuvan sukulaisnaisen luo. Sukulaistäti sattumoisin asuu lähellä tämän toisen suvun perillistä, nuorta miestä, jonka parisuhde niinikään on juuri päättynyt. Tämän miespuolisen päähenkilön (jonka nimikirjaimet molemmissa romaaneissa ovat TS) suhde omiin vanhempiinsa on ongelmallinen, ja bisnekset heikoilla kantimilla. Kumpikin TS tahollaan käyttäytyy umpimielisesti, kipuilee parisuhteensa päättymisen takia ja uppoutuu työhönsä pelastaakseen yrityksensä. Kummassakin kirjassa naispuolinen päähenkilö (tässä Salla, Perijöissä Veera) puuttuu asioiden kulkuun ratkaisevalla tavalla, ja kas kummaa, romanssihan siitä kummassakin tapauksessa syntyy, joskaan ei tietenkään täysin ilman kapuloita rattaissa.