Muistatko kun CCCP voitti? Kun Juha Mieto hävisi? Kun Tarmo Uusivirta luovutti? Tiesitkö, että Paavo Nurmi vihasi juoksemista ja Andre Agassi tennistä? Miksi Jari Puikkosen telemark oli täydellinen, mutta Matti Nykäselle vain välttämätön muotoseikka? Miksi vanhan liiton miehet kärsivät juosten ja ralliauton ratissa sorateillä, kun uusi sukupolvi ottaa iskunsa vastaan vapaaotteluhäkissä?
Tuomas Kyrön Urheilukirja kertoo kenttien ja kaukaloiden sankareista ja antisankareista. Se tutkii urheilun suhdetta politiikkaan, talouteen, yksilöiden- ja maailmanhistoriaan, yksityisestä kasvaa yleinen. Mutta samalla Urheilukirja kertoo kirjoittajastaan, siitä kuinka urheilu kulkee mukana, keskiössä tai taustana oman elämän murroskohdissa. Urheilunrakastajan muistelmat.
Urheilukirja liikkuu kuin paras keskimatkan juoksija. Irtonaisesti, rytmiä vaihdellen, saaden vaikean näyttämään helpolta. Lämmöllä, hiellä ja kaikkensa paperille antaen.
Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.
FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.
Tuomas Kyrö kulkee "Urheilukirjassa" (Teos, 2011) hieman samoja polkuja kuin Nick Hornby erinomaisessa Hornankattilassaan, eli toisin sanoen kirjoittaa urheilusta ja sen seuraamisesta pohdiskellen ja älykkäästi.
Kyrö ei englantilaisen kollegansa tavoin keskity ainoastaan yhteen lajiin, vaan käsittelee suht lyhyissä katkelmissaan niin yleisurheilua, vapaaottelua, jääspeedwayta kuin mäkihyppyä. Näkökulmaksi kelpaavat muun muassa pukukoppikäytöksen sietämätön mutta omassa kontekstissaan täysin ymmärrettävä urpous, dopingin käyttö, urheilun ja sodankäynnin välinen yhteys, kuin Paavo Nurmen ja Keke Rosbergin värikkäät persoonatkin.
Tartuin kirjaan kirjailijan nimen perusteella, vaikken mikään urheilun ystävä olekaan. Onneksi tartuin, sillä tämä oli urheilusta tietämättömällekin positiivinen yllätys. Muutamia oikein hauskoja juttuja, vaikka rehellisuuden nimissä sanottakoon, että monista urheilijoista en ollut koskaan kuullutkaan, mikä vei lukukokemukselta pohjaa. Tämä kirja muutti mielikuvaani Kyröstä aika paljon, enpä olisi moiseksi urheilutietäjäksi arvannutkaan :)
Yllättävän paljon pidin. Äänikirjana oikein sopiva, en välttämättä olisi tarttunut tähän vain lukeakseni. Mukavan monipuolinen lajivalikoima, ja ehdottomasti parasta antia Kyrön vahva läsnäolo, anekdootit ja vertaukset.
Tämä tulikin poikkeuksellisesti imaistua automatkakuunnelmana. Kirja oli viihdyttävä ja paikoitellen hauskakin seuranpitäjä moottoriteille. Kuunnelma puolsi paikkansa myös sen vuoksi, että painettuun teokseen olisi tuskin tullut tartuttua.
An apology to sport. Sport is playing a game and the athletes are children at play. The author analyses different aspects of sport. His childhood sport experiences sound a lot like my own : impersonating or imitating the top athletes at home , in the yard or in the woods.
Kyllä Kyrö on tavoittanut ja paperille osannut laittaa hyvin paljon 1970-luvulla syntyneen urheiluhullun elämästä. Olen varmaan täysin kohderyhmää, koska meitä ei taida erottaa kuin sukupuoli ja muutama vuosi syntymävuodessa, joten ei ihme että pidin kirjasta. Kollektiiviset muistot ovat yhteisiä, ja Kyrö on onnistunut puristamaan hienoja oivalluksia suomalaisen urheilun ja sen katsomisen ytimestä.
Kyrö kirjoittaa leppoisasti suhteestaan urheiluun ja urheilun suhteesta suomalaisuuteen tai toisin päin. Osansa saavat niin juoksu, nyrkkeily, paini kuin tractor pulling. Ei tajunnan räjäyttävä, mutta teksti on sen verran kivaa että luki ihan ilokseen.
Nopealukuinen ja enimmäkseen hauska leikittely suomalaisisten suurteoista urheiluareenoilla. Suomalaista urheilukulttuuria luodaan näillä kirjoilla, joskaan kulmakiveksi tämä ei koskaan pääse. Pirteä ja lukemisen arvoinen meille urheiluihmisille.
Mitä erilaisemmat urheilulajit saa kytkettyä yhteen synkän suomalaisuuden, yhteiskunnallisen kyseenalaistamisen ja globaalin huumorin keinoin. Tämä oli mainio.