Älä riko pintaa

by Katri Alatalo

Kirkas vedenpinta piilottelee suvun synkkää salaisuutta. Tyttö koettaa irtautua ylisuojelevasta isästään, mutta isä pelkää tytön hukkuvan uniin äitinsä tavoin. Orpopoika huolehtii veljestään, jonka erilaisuutta pieni kyläyhteisö ei hyväksy. Nuori mies rakentaa kaunista seikkailujen laivaa, mutta onko sen köydet sittenkin punottu aaveiden hiuksista?

Katri Alatalon kauhusävyiset fantasianovellit vievät lukijansa pohjoiseen Talvilaaksoon ja kaukaisille Kesäsaarille. Novellit sijoittuvat Mustien ruusujen maa -romaanitrilogiasta tuttuun maailmaan, mutta ne ovat itsenäisiä kertomuksia. Tarinat kertovat perheestä, aikuistumisesta, lähtemisestä ja matkanteosta. Kuolema koskettaa monia tarinoiden henkilöitä, ja jokaisen on valittava oma tapansa suhtautua asiaan: toiset surevat, toiset vastustavat, ja joku odottaa kuolemaa luokseen kuin vanhaa ystävää.

Novelleista viisi on julkaistu aiemmin, mutta kirja tarjoaa lisäksi viisi uutta mukaansatempaavaa tarinaa!

I OSA (KERRON TEILLE TARINAN TALVESTA)
Susiveli
Unien puutarhat
Ei poikasi ole kuollut (Usva 1/2012)
Narvaranin linnut (Portti 2/2013)
Talviyön tarina

II OSA (SIELLÄ MISSÄ PUUT KASVAVAT JOESTA)
Älä riko pintaa
Kulkija (Usva 1/2013)
Tee minulle syksy (Portti 2/2011)
Jos seinät voisivat tuntea
Rubiinilaiva

Genres: Fantasy

302 pages, Paperback

First published June 1, 2016

About the author

A fantasy/sf-lover who has always had the need to make up stories and go wandering in imaginary worlds.

Reviews

[Inka · Rating 4 out of 5]

Tartuin tähän teokseen tietämättä oikeastaan mitä odottaa. En ole lukenut Alatalolta aikaisemmin muuta ja mietin, mitenhän pääsen novelleihin sisään, kun niiden maailma ei ole entuudestaan tuttu Alatalon aiemmasta trilogiasta. Novellit toimivat kuitenkin hyvin myös itsenäisinä kertomuksina, vaikkakaan en toki voi tietää, olisivatko ne auenneet vielä paremmin, jos tuo maailma olisi ollut tuttu ennestään. Novellit olivat hyvin erilaisia keskenään ja teoksesta kokonaisuutena on melko vaikea sanoa mitään tiivistävää. Takakannen maininta kauhusävyisestä fantasiasta loi odotuksia hiukan pelottavammasta, mutta pidin kuitenkin kovasti tarinoiden synkästä tunnelmasta. Tämän teoksen perusteella tulen varmasti lukemaan Alatalon kirjoja toistekin.

[Tuomas Saloranta · Rating 4 out of 5]

Hyvä kokoelma, joskin ehkä hitusen epätasainen johtuen novellien vaihtelevasta iästä. Lyhyet selkeät kauhujutut eivät olleet vahvinta antia, varsinkaan alun talvipuolella, vaan pitemmät ja syvällisemmin henkilöihin keskittyvät tarinat toimivat paremmin. Kesäpuolen tarinat olivat muutenkin kiinnostavimpia. Kolme viimeistä tarinaa (Rubiinilaiva, Tee minulle syksy, Jos seinät voisivat tuntea) iskivät parhaiten, alkupuoliskolla Narvaranin linnut jäi erityisesti mieleen. Kartta olisi ollut kiva, tosin jälkeenpäin huomasin että niitä löytyy Alatalon samaan maailmaan sijoittuvasta romaanitrilogiasta.

[Seppo Kallio · Rating 4 out of 5]

Pidin erityisesti alkupuolen tarinoista. Kaikissa nostatetaan jotain voimakasta tunnetta: rakkautta, ystävän kaipuuta, yksinäisyyttä.

Kansikuva on hyvä, vaikuttava, mutta tunsin, että kansikuva antoi odottaa jotain vielä kauhistuttavampaa.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Laadukas kauhusävytteinen fantasianovellikokoelma. Tarinoiden kautta oli mukava palata Alatalon Kesämaa-trilogian maailmaan, jännittävyysaste oli minulle myös sopiva. Osa tarinoista sai kaipaamaan lisätietoa, niistä voisi lihottaa ainakin pienoisromaanin, osa taas toimi juurikin novelleina loistavasti. Hieno kotimainen!

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Harvoinpa olen lukenut tällaista novellikokoelmaa, missä jokainen novelli on suosikkini! En ole lukenut Katri Alatalon aiempaa Mustien ruusujen maa -trilogiaa, johon nämä novellit pohjautuvat, mutta uppouduin silti välittömästi Talvilaakson ja Kesäsaarten elämään ja tunnelmaan. Novellien henkilöhahmot ovat uskottavia, miellyttäviä ja miljöön kuvaus uskomattoman kaunista ja elävää. Tarinoissa on minun makuuni fantasiaelementtejä juuri tarpeeksi, ja pieni lisäys kauhua ja myytillisyyttä tekee niistä vielä viihdyttävämpiä lukea. Alatalon tyyli kirjoittaa on korumaisen kaunista, jota luen mielelläni makustellen.

Novellikokoelma on jaettu kahteen osaan: ensimmäisen osan novellit kertovat Talvilaakson myyttien sävyttämästä, hyisestä elämästä ja niiden aiheina ovat perheväkivalta, lykantropia, kuolleista herääminen, Unimaailman petollisuus ja tarinankerronta. Pidin kaikista eniten Narvaranin linnut -novellista, jossa Serene saa kärsiä miehensä Aranin väkivaltaisuudessa. Kun joukko pahaenteisiä mustia lintuja kokoontuu pariskunnan talon ympärille, Serene tekee oudon tilan vallassa jotain peruuttamatonta.


Novellikokoelman toisessa osassa kerrotaan vehreistä Kesäsaarista ja niiden myytillisestä syntytarinasta, vanhan merenkulkijan kuolemasta, kirjaston karmivasta salaisuudesta, rakkaustarinasta, noidan kammottavasta lumouksesta ja suvussa kulkevasta kirouksesta, jonka johdosta sulhasehdokkaat kokevat kamalan kohtalon. Oma suosikkini on kirjastomaailmaan sijoittuva novelli Jos seinät voisivat tuntea, jossa nuori Siria haluaa pestautua kirjastonhoitajaksi Homlunin kirjastoon. Sen seiniin kätkeytyy salaisuuksia, jotka utelias ja itseriittoinen Siria tulee paljastaneeksi kohtalokkain seurauksin. Toinen suosikkini, Tee minulle syksy, on tarina rakkaudesta ja sen eteen tehtävistä uhrauksista.

Erikoiskehut annan vielä karmivan kauniille kannelle, josta vastaa Jarno Kantelinen.

[Eija · Rating 3 out of 5]

Älä riko pintaa on novellikokoelma, jonka tarinat sijoittuvat samaan maailmaan. Kaiken kaikkiaan tarinat olivat keskihyviä, useat synkän puoleisia. Pidin kolmea tarinaa erinomaisina. Ei poikasi ole kuollut ja Älä riko pintaa viehätti synkkyydellään ja kauhu fiiliksellään sekä Talviyön tarina tunnelmallaan ja hyvällä lopetuksellaan.

[Mia Myllymäki · Rating 4 out of 5]

Tasainen kokoelma monipuolisia tarinoita. Ihastuin Daikoon, Ikivalkoon ja Rubiinilaivaan!

[Anni Nupponen · Rating 4 out of 5]

Kauniita, haikeita ja julmiakin novelleja unista, vapaudesta, lähtemisestä ja kuolemasta. Omiksi suosikeiksini nousivat metakerronnallinen Talviyön tarina sekä ihmissuhdetarina Unien puutarhat.

[Paula Silvonen · Rating 4 out of 5]

Hieno kokoelma kihelmöivätunnelmaisia novelleja. Pitkät olivat parempia kuin lyhyet, tykkäsin eniten Talviyön tarinasta. Ensimmäinen Alatalolta lukemani kirja, mutta ei varmasti viimeinen.